Vivan, Reinon ja Rodon päiväkirja

Ihanaa uuden vuoden alkua

2012-01-09T07:07:00.000-08:00

Talvi vasta tekee tuloaan, mutta päivä on jo alkanut pidentyä. Kovin on raskasta tuo aika lokakuun loppupuolelta tänne tammikuulle. Etenkin tällaisina vuosina, kun lumi tulee vasta joulun jälkeen, on mieli aivan täynnä kuraa, loskaa ja ikuista pimeyttä! Toisaalta pakkasia ja huonoja ajokelejä on odotettavissa vähemmän aikaa! On lohdullista ajatella, että koko ajan mennään kohti kevättä ja valoa tulee enemmän ja enemmän. Tykkään kyllä talvestakin ja hiihtämisestä etenkin. Jos valita pitäisi, ottaisin kuitenkin kevään ja kesän, en syksyä ja talvea!

Voi olla, että tänä talvena ei paljon hiihtämään ehditä. Vaihdoin suojelun treenipaikkaa ja uudessa paikassa Kotkassa on treenit vähintään neljästi viikossa! En tietty ihan niin montaa kertaa töiden ja kelien puolesta sinne aio hurruutella. Yritän painottaa ainakin alkutalvesta reissut viikonloppuihin, että saa ajella osittain valoisassa.

Olen viihtynyt äärimmäisen hyvin kotkalaisten seurassa! Porukka on avointa, puheliasta ja avuliasta! Sopii mulle, kun itse en ole mikään esiin työntyvä hahmo! Jarkon kanssa on ollut ilo treenata. Molemmille koirille (ja mulle ohjaajana) on tehty selkeät tavoitteet ja niitä kohti edetään askel askeleelta. Vivan kohdalla harkitsin aika pitkään sen jättämistä eläkkeelle suojelusta, mutta päätin sitten jatkaa vielä yhden kauden! Toki, jos tulee terveysongelmia tai muuta sellaista, jätetään lysti nuoremmille! Vielä on liian aikaista sanoa kehittymisestä yhtään mitään! Kevät näyttää!

Reinon kanssa käytiin loppiaisena avoimen luokan tokokokeessa HauHau -hallissa Pieksämäellä. Tavoitteena oli ykköstulos ja sehän me kyllä saatiin. En ollut kovin tyytyväinen suoritukseemme, 162 p. Yksi liike jäi vitoseen ja sen saatoin aavistaakin. Luoksetulon pysäytys on nimittäin vielä koulutusvaiheessa :)! Sen sijaan maan nuuskiminen kaukokäskyjen alussa kismitti. Siitä lähti -9 pistettä, kun Reino ei "kuullut" ensimmäistä käskyä. Se osaa liikkeen ihan kympin arvoisesti! Noutoliikkeen kasia on vaikea saada paremmaksi, sillä Reino tuppaa pyöräyttämään kapulaa edessäni! Muuten kaikki olivatkin ysejä ja yksi kymppi! Näin siis numeroiden valossa! Toivoisin Reinolta kuitenkin selkeästi parempaa asennetta ja tunnetilaa suorituksiin. Silloin ei ehtisi haistella maata eikä häiriintyä ympäristöstä! Siinäpä sitä on rakentamista tulevalle keväälle! Ikäänkuin ei olisi yritetty tuotakin ongelmaa ratkoa. Nyt vain uusin eväin ongelman kimppuun! Oli mukava havaita, että Reino ei enää häirintynyt muista uroskoirista, mutta annas olla, kun näkö(haju)piiriin osui ihanainen narttu!

Pitkä ja pimeä syksy

2011-12-26T10:25:00.000-08:00

Reinon lokakuisen hakukokeen jälkeinen aika on vietetty hakumetsässä ja tottiskentällä. Haussa tehtiin Reinon kanssa hallintaan ottamisia piilolla ja nyt loppukaudesta vähän enemmän motivaatiotreeniä. Koko ajan on odoteltu lumisateita ja pakkasta, mutta viikko toisensa jälkeen metsät näyttävät pysyvän sulina. Rodon kanssa on tehty jo rullan tuoteja ja ilmaisujakin. Kun on tarkka rutiini, se pelittää oikeinkin hyvin. Vauhtia ja intoa on riittämiin. Rodon kanssa on ollut vaikea keksiä oikeaa motivointikeinoa. Sitten päätin kokeilla ihan vaan rullan hakemista ja vietin nostoa maalimiehen taholta. Jopas löytyi intoa! Katsotaan kuinka pitkälle se kantaa, kun maalimies ei enää innostakaan sitä näytölle.

Suojelu oli pitkään tauolla, kun Timpan käsi oli kipeytynyt pahasti. Totta puhuen ei yhtään edes huvittanut ajatus Vivan treenaamisesta. Sen verran ikävä tunnetila jäi rotumestiksistä. Rodo kyllä olisi kaivannut paljonkin treeniä. Viva onkin saanut vietellä leppoisia päivä koko loppusyksyn. Sen pääasiallinen huvi on ollut Eeron kanssa sienimetsässä juoksentelu. On se ollut aika polleaa tyttöä, kun on lauman vanhimpana päässyt isännän suosioon. Pari jänisjahtiakin on ikävä kyllä niillä retkillä tullut koettua. Tai ei se varmaan Vivan mielestä mitään niin ikävää ole ollut.....

Rodon tottis polkee paikallaan. Voimaa ja viettiä saisi olla paljon enemmän, mutta en vaan osaa sitä rakentaa. Rodo on vähän liian totinen koira minun käsiini. Siltä puuttuu kokonaan naurunappula :)! Lisäksi se edelleen häiriintyy helposti kentän muista tapahtumista ja laskee vietillisesti, jolloin tietty kaikki muu alkaa kiinnostaa. Teknisesti se osaa suurin piirtein alokasluokan tottiksen liikkeet, noudon luovusta lukuun ottamatta, mutta viretilan kanssa siis on ongelmia!

Rodon kanssa tehdään joka tapauksessa ensi vuosi töitä suojelun saralla. Ajomatkat suuntautuvat tästä lähin Lahden, Riihimäen ja Hyvinkään sijasta pääosin Kotkaan! Pitkän ja piinallisen harkinnan jälkeen päädyin vaihtamaan treenipaikkaa ja siinä samalla tietysti myös maalimiestä. Ryhmä eli Bite Club loistavine kavereineen pysyy kyllä kuvioissa, mutta uusia kivoja tuttavuuksiakin on jo Tavastilan porukasta saatu. Lähinnä on tarkoitus Jarkon kanssa työstää Rodoa eteenpäin. Muutama treeni on jo takana ja olen kyllä äärimmäisen tyytyväinen! Vivan tilannetta ajattelin miettiä vasta ulkokenttien vihertäessä.

Reinosta HK 1

2011-10-09T00:58:00.001-07:00

Tottikseen menossa!

Reinon kanssa osallistuttiin eilen 8.10.2011 alokasluokan hakukokeeseen täällä Mikkelissä. Tuomarina oli Susanna Fennander tottelevaisuudessa ja esineruudussa. Henkilöetsinnän arvosteli Osmo Heikkilä.

Olin pelännyt, että Reinon vire katoaa seuraamisessa, mutta eikös mitä :)! Hienosti me selvittiin ja Reino teki kaikki liikkeet omalla tempollaan oikein keskittyneesti. Kaikkea pientä korjattavaahan siellä oli, mutta kaiken kaikkiaan olen huisin tyytyväinen Reino Reippaan suoritukseen. Jatkossa keskitytään edelleen tunnetilakysymykseen + seuraaviin, toki jo aiemminkin tiedossa olleisiin virheisiin: kontakti varmemmaksi, täyskäännös tiiviimmäksi, henkilöryhmätreeniä lisää, istuminen nopeammaksi, noudot voimakkaammiksi, etenkin palautukseen lisää voimaa ja tiivimpi ote kapulasta, eteenmenon maahanmeno nopeammaksi ja paikkamakuusta kaikki pienetkin venyttelyt ja ruohotupsun nuuhkaisut pois!

Henkilöetsinnässä Reino teki erittäin hyvää työtä myös. Meidän yhteistyötä, hallintaa ja työskentelyä kehuttiin. Itse kyllä toivoisin Reinolta hieman lisää voimaa ja ripeyttä tälläkin osa-alueella. Maalimiehet löytyivät suht helposti. Oisko tullut pari tyhjää pistoa toiselle puolelle ja toiselta puolelta löytyi ukko molemmilla lähetyksillä. Eka ilmaisu oli erinomainen ja toinen muistaakseni erittäin hyvä, mutta viimeisellä ukolla Reinoa alkoi kiinnostaa maassa olevat hajut (edellinen koira oli narttu) ja haukku pätki melko pahasti välillä. Lisäksi koira tuli mua vastaan, kun olin noin viiden metrin päässä piilolta. Täältä jäi opetussuunnitelmaan: lisää potkua ja motivaatiota ilmaisuihin! Treeneissä Reinolla on loistavat ilmaisut, ja pitkiä ratoja ON tehty. Täytyy vaan enemmän ja enemmän kouluttaa sitä siihen, että minä seison vieressä ja ilmaisu jatkuu ennenkuin palkkaa tulee!

Esineruutu meni muuten oppikirjan mukaan, mutta Reino yritti taas viedä löytämänsä sukkatollon vieressä seisoville ihmisille eikä mulle :) Pikkuvika!

Tulokseksi saatiin HK1 seuraavin pistein T 92, M 185 (157+28), yht. 277. Sijoitus 1/6. Reinon sisko Kaino oli samassa kokeessa ja me otettiin kaksoivoitto!

Vivalle IP 3 kahteenkin eri kertaan

2011-10-09T00:38:00.000-07:00

Elokuun viimeisenä viikonloppuna osallistuttiin Vivan kanssa omalla (Lahti SPL) kentällä IPO -kokeeseen tarkoituksena yrittää saada ykköstulos korkeimmasta luokasta, jotta voitaisiin ensi vuonna osallistua SM -kisoihin. Tuomarina toimi Tero Oravasaari ja maalimiehenä Jan Skogster.

A -osa suoritettiin rehupellolla. Viva ajoi jälkensä kohtalaisen hyvässä tunnetilassa. Esineilmaisut olivat hieman hitaita, kerran nenä nousi kulman jälkeen ja parilla esineellä asento oli aavistuksen vino. Vauhti kuulema hiukan kiihtyi kulman jälkeen, mutta itse en sitä havainnut.

Tottelevaisuus oli taas seuraamisen osalta sieltä ja syvältä -eteenmenoon oltiin pyrkimässä vaihteeksi! Mitään liikevirheitä ei ollut.

C -osassa Viva toimi mielestäni erittäin hyvin. Se oli erinomaisen hyvin hallinnassa, piilolla erinomainen ja jälkivartioinnit olivat OK (myös maalimiehen mukaan). Hyökkäykset eivät ehkä olleet Vivalle tyypillisen nopeita, mutta eivät ollenkaan huonojakaan. Ote oli paikoin hieman valuva ja yksi taisi olla vajaakin. Siitähän ne pisteet sitten menivät. Tämä oli odotettavissa, kun sattui hiukan rankka irrotustreeni liian lähelle koetta.

Tulokseksi saatiin A 92, B 86 ja C 86 yhteensä 264 pistettä. VIK E. IP3. Pikkuisen jäi vajaaksi tavoitteesta :(!
________________________________________________________________

Toinen koulutustunnus saatiin belgien IPO -rotumestiksissä 30.9.-2.10. Kilpailu järjestettiin Hyvinkään Käyttökoirien kentällä Hyvinkäällä. Tuomarina oli jäljellä Tero Oravasaari, tottiksessa Tapio Toivola ja puruissa Jari Kokkonen. Maalimiehinä Rami Leino ja Ake Saari.

Rankasta harjoittelusta huolimatta en saanut Vivaa tottelevaisuudessa oikeaan tunnetilaan, joten seuraaminen oli aika noloa touhua (piilonkiertoon oltiin vaan menossa). Teknisiä virheitä ei tullut, mutta tunnetila oli läpi suorituksen törkeän ylivireinen ja hermostunut.

C -osassa koira ei pitkässä liikkeessä saanut otetta hihasta ja kupsahti tantereeseen. Hyökkäsi siitä kyllä ihan hyvin uudestaan, mutta kaksi seuraavaa arvosteltavaa liikettä menivät puutteelliseksi ja tyydyttäväksi. Sen verran kuperkeikka sekoitti herkän nartun päätä, että irrotukset olivat tosi hitaat. Hallintaan ja jälkivartiointeihin olin jokseenkin tyytyväinen. Toki vartiointi olisi etenkin kutosella pitänyt olla painostavampaa, mutta koiran ominaisuudet huomioon ottaen ihan kelpo suoritus.

Pellollakin epäonnistuttiin! Ilma oli kuiva ja tuulinen. Alusta oli kova ja muhkurainen kynnöspelto, jollaisesta meillä ei juurikaan ole kokemusta. Tein myös valmisteluvirheen, kun annoin Vivalle ruokaa ennen suoritusta. Olisi pitänyt ymmärtää, että alusta ja olosuhteet ovat todella vaikeat, jolloin pieni kiihkeys ei ehkä olisi ollut pahitteeksi. Kaiken lisäksi en ymmärtänyt hyväksyä ensimmäistä esinettä, jonka Viva ilmaisi SEISTEN! Se olisi ehkä tuonut suoritukseen hieman enemmän itsevarmuutta koiralle. Koko meno oli epävarmaa ja viimeisestä kulmasta mentiin yli, mutta harhailujen jälkeen jälki vielä löytyi ja päästiin viimeiselle esineelle. Oli itkettävän kauheaa nähdä ylensä itsevarma koira noin pulassa.

Tulos A 70, B 86, C 81, VIK E, yht. 237. IP3.

Kesäkauden kooste

2011-10-08T23:55:00.000-07:00

Edellisestä päivityksestä näyttää kuluneen kolmisen kuukautta. Tässä istuessa syysaurinko paistaa iloisesti ikkunasta ja lehdet putoilevat puista. Paljon kaikkea, pääosin onneksi mukavaa, on treeni- ja koekauteen mahtunut.

Kesällä treenattiin ahkerasti tietysti pellolla Vivan ja Rodon kanssa. Vivalla oli joitakin ongelmallisia kausia, lähinnä hyvin lyhyen ruohon aikaan, mutta syksyä kohden suoritusvarmuus parani. Multapellolla tehtiin syksyn mittaan pääosin onnistuneita treenejä, siis koulutuksellisesti hyviä treenejä. Toki onnistuneita lopputuloksiakin oli joukossa :)! Rodon kanssa mentiin ylä- ja alamäkeen. Välillä virettä piisasi ja välillä koko homma tuntui menevän pahasti keturalleen. Tällä hetkellä mennään taas seesteisessä vaiheessa, mutta ei olla lähelläkään ykkösluokan IPO -jäljen koulutustasoa! Viettikestävyyttä kiitos!

Tottispuollella Vivan kanssa tehtiin pääosin hallintaa ja pyrittiin oikeaan tunnetilaan. Noutojen kanssa pelattiin myös paljon. Tavoitteena niissä oli rauhallinen valmisteleva osuus, ripeämpi palautus ja voimakkaampi ote kapulasta. Silmämääräisesti päästiin eteenpäin, mutta koearvosanat olivat pääosin samoja kuin ennenkin (hyvä - joku ehkä erittäin hyvä). Elokuun kokeen jälkeen panostettiin tosissaan siihen, että saataisiin aikaan väärä tunnetila seuraamisessa, että pääsisin puuttumaan siihen. No, eihän se kovin onnistunut, kuten rotumestisten seuraaminen taas osoitti!

Rodo on kesän aikana mennyt kovasti eteenpäin tottelevaisuudessa. Virettä ja sen kestoa on tullut lisää. Jäävät liikkeet alkavat olla paketissa ja paikkamakuukin on kohtapuoliin varman oloista. BH -kokeeseen ei kuitenkaan ole kiire. Noudoissa meillä tulee olemaan iso ongelma: Rodo tyhjenee kapulaa hakiessaan vietillisesti ja lähinnä lampsii takaisin kapulaa suussaan pyöräytellen. Joo ja on opetettu ensin pitämään! En ole ottanut heittoa kuin muutaman kerran -täytyy tähän hakea viisaampien apua.

Puruissa Vivalle rakennettiin hallintaa ja ylimenovaihetta sekä irroituksia. Rodon vartiointia on yritetty saada vahvemmaksi. Rodon kanssa on myös lähdetty tekemään hallintaa ja pakoakin on jo harjoiteltu. Niissä menee mukavasti, mutta haukku vaan saisi olla painostavampaa...siellä ne keskeiset haasteet ovat!

Reino on harrastanut koko kesän intensiivisesti vesipelastusta. Kaikki muu on paketissa, mutta vieläkään ei esineen vienti veneeseen suju. Ei siis päästy kokeeseen asti! Kiva laji kuitenkin ja ensi kesänä varmasti näytetään mistä kana pissii. Hakumetsässä on tietysti myös luuhattu. Harjoitusratoja on pidennetty ja vaikeutettu + hallintaa rakennettu. Syksyä kohden on menty koko ajan parempaan suuntaan. Toinen esinekin alkoi nousta, kiitos Saaren Hannan! Vireen katoaminen seuraamisen alussa on ollut Reinon tottishaaste numero yksi! On se edelleen ongelma, mutta hienosti pärjättiin pari päivää sitten kokeissa. Yllättäen viretila pysyikin kohtalaisen hyvänä koko seuraamisen ajan (arvosanalla erittäin hyvä)!

Kolme leiriäkin kesään mahtui: Marian poppoon (High Spirited)leiri Ilmajoella, Palveluskoiraliiton hakuleiri (kouluttajana Sari Kärnä) Hartolassa ja tietty Bite Clubin leiri Kariniemessä. Kaikki NIIN opettavaisia ja hauskoja tapahtumia. Lisäksi saimme osallistua oman seuran (MPKY:n) peltojälkipäiville, joissa kouluttajana oli Virpi Laamanen.

Viron reissu heitettiin tällä kertaa Rodon kanssa! Se oli yksin ollessaan tosi mukava ja tottelevainen koira! Niin helppoa oli kaikki! Pyöräilyretkien ajaksi lykkäsin sen kyllä autohäkkiin! Viva majaili sillä aikaa Helsingissä Lauran luona ja Reino oli kotivahtina seuranaan Markus. Ihanaa, että on auttavaisia nuoria lähipiirissä :)!

Niin tuli kesä

2011-06-26T00:54:00.000-07:00

Huhtikuu oli vielä varsin luminen ja kylmä. Meidän piti Vivan kanssa mennä IPO -kokeeseen kuun lopulla. Jouduin kuitenkin perumaan osallistumisen, sillä emme saaneet koiraa kisakuntoon ajoissa. Multapellolle kyllä pääsin ja ehdin ajaa usemman jäljen hyvällä menestyksellä, mutta suojeluosuudessa ilmeni ongelmia sivukuljetuksessa juuri ennen koetta. Tulos sieltä olisi todennäköisesti tullut, mutta meidän tavoitteena olisi ollut ykköstulos. Se meiltä puuttuu ja tuossa vaiheessa oli vielä ajatus pyrkiä osallistumaan SM -kisoihin elokuussa.

Treenasimme vähän lisää ja osallistuimme MM -karsintoihin toukokuun alussa. Siellä Viva epäonnistui jäljellä surkeasti. Se lähti harhalle ja oli muutenkin ihan hukassa. Niin huonoa jäljestämistä en tällä koiralla ole koskaan nähnyt :(! Olen ajanut paljon harhojen päällä kotipelloilla, joten siksi oli vaikea uskoa silmiään, kun neiti hyvin päättäväisesti lähti poikkeamaan jäljeltä vinosarkaan kulkevia askelia pitkin. Vaikea sanoa, mikä oli syy, mutta suoritus oli ala-arvoinen. Koska Viva oli muutenkin jotenkin outo ja väsynyt, päätin jättää muut osuudet väliin. Vivan niska tuntui jäykältä ja lihakset kireiltä.

Olisiko syynä ollut edellisenä viikonloppuna omalla leirillä tehty kuperkeikka?

Ensin juostaan miljoonaa, hypätään kolmesta metristä ja saadaan huono ote.

Sitten pudotaan hihasta, heitetään kuperkeikka ilmassa ja tömähdetään niskoilleen tantereeseen.

Karsintojen jälkeen tehtiin pari palauttavaa treeniä ja sen jälkeen on vaan lepäilty. Minna on käynyt Vivaa hieromassa muutaman kerran. Sillä on selviä kipukohtia oikealla puolella ja etutassujen ojentajissa.

Eikä tässä vielä kaikki sairastupakuulumiset. Olen käynyt Vivan kanssa juoksemassa ja siinä havaitsin, että se alkaa ontua oikeaa takajalkaa muutaman kilometrin kohdalla. Se on sama jalka, jonka takia oltiin pitkällä saikulla talvella (lonkkaluun päässä nirhauma). Jokohan se olisi laitettava tämä tapaturma-altis yksilö eläkkeelle? Tai ehkä metsäjälkeä ja tokoa voisi vielä ajatella :)!

Rodon kanssa päästiin puruissa hieman eteenpäin ja alkoi näyttää siltä, että siitä saattaisi purukoira tulla. Jäljellä se ei ole mikään superlahjakas eikä sen tottis tule koskaan olemaan mikään helppo nakki. Paljon se vaatii töitä, jos arvokisoihin mielii. Eikä suojelun harrastamisessa oikein muuten ole mitään järkeä. On se sen verran rankka, kalllis sekä aikaa ja henkistä energiaa vievä laji!

Reinon piti osallistua sekä hakukokeeseen, että tokon yökisoihin kesäkuussa. Ne toiveet romuttuivat, samoin kuin Vivan kesäkuun Lahden kokeeseen osallistuminen, kun jouduin jättämään autolla ajamisen viideksi viikoksi. Minulle sattui huono arpaonni ja jouduin kahden vuoden sisällä liian usein peltipoliisin uhriksi (muutaman kympin rikesakkoja). Siihen sitten yksi ohituskaistatilanne ja soppa oli valmis. Lähes neljäkymmentä rikkeetöntä vuotta auton ratissa ei painanut mitään ja nyt sitä ollaan kortittomia vielä reilun viikon ajan.

Tänä aikana olen todennut, että ilman koiria / koiraharrastuksia auton tarve olisi minimaalinen. Töihin olen ajanut pyörällä, joka on tosi kivaa ja kaupassa käyntikin sujuu samalla pelillä. Muutaman kerran on käyty Markuksen tai Eeron kanssa vähän isommilla ostoksilla, mutta muuten olen pärjännyt ihan hyvin. Ja oma kuntokin on kohonnut huimasti! Harmi vaan, että alkukauden kaikki tavoitteet jäävät saavuttamatta. Täytyy ottaa koekalenteri uudestaan esiin, kunhan näen mikä koirien kunto on, kun taas päästään kunnolla treenaamaan.

Kevätpörriäinen

2011-04-17T04:20:00.001-07:00

Kevätkautta leimasivat talven lumiset harrastukset. Vivan ja Reinon kanssa päästiin hiihtämään Saimaalle ja siellä vietettiinkin monta mukavaa hetkeä. Ei juurikaan ole nautinnollisempaa kuin viilettää koiran kanssa kirkkaana talviaamuna järven selällä. Siinä lepää sielu ja ruumis saa rääkkiä. Ostin myös uudet luistelusukset ja kävin ihan omallakin moottorilla hiihtämässä Kalevankankaalla.

Rodo ei yrityksistä huolimatta oppinut hiihtämisen jaloa taitoa. Se ei vaan kertakaikkiaan älynnyt, että suksien edessä saa ja pitää vetää. Se teki äkkipysähdyksiä ja lensin muutaman kerran lahjakkaasti sen yli. Jos suoran päässä oli ihminen patukan kanssa, mentiin tietty hurjaa vauhtia, mutta ilman ärsykettä homma tuntui aivan toivottomalta. Pitää yrittää ensi talvena uudellleen, jos vielä uskallusta riittää.

Moottorikelkkaakin pääsin kokeilemaan Arin ja Eijan lammella. Se oli jännää, mutta enpä haluaisi moisella haisulilla noin yleensä ottaen matkaa taittaa.

Reinolle opetettiin talven aikana pulkan ja kärryjen vetoa. Pari kertaa päästiin MPKY:n koiravaljakkohommiin lapsia vetämään. Yllättävän hyvin Reino -poika jaksoi keskittyä työhönsä, vaikka oli muita koiria paikalla. Lapsista se tykkää kovin, joten sen suhteen ei ole mitään kynnystä.

Ringa -lauman valtias, jätti meidät suureen ikävään 1.4.2011. Se kuoli vaikean yön jälkeen aamun sarastaessa täällä omassa kodissa rakkaiden ihmisten ympäröimänä. Sillä todettiin joulun jälkeen lymfooma. Kuolemaa edeltäneeseen päivään asti se jaksoi hyvin lenkkeillä ja söi halukkaasti. Sitten tuli totaalinen kunnon romahdus -ruoka ei aamulla maistunut eikä Rinkku jaksanut enää kunnolla edes kävellä. Eero haki kaverukset Korpilahdelta tänne kotiin. Tilasin ajan seuraavaksi aamuksi, mutta Ringa päätti lähteä oman aikataulun mukaan. Nuku rauhaisaa ikiunta rakas ystävä!

Talven riemuja

2011-02-13T02:00:00.000-08:00

Treenitauossa on sellainen mukava puoli, että ehtii kokeilla kaikkea mukavaa, kuten pulkan vetoa ja hiihtämistä poikakoirien kanssa. Harmi vaan, että ei päästä jäälle hiihtämään näköjään tänäkään vuonna, joten aika vähiin se riemu varmaan jää. Olin aikeissa treenata Vivaa ihan kisoihin asti, mutta tappelun jälkiseuraukset laittoivat suunnitelmat uusiksi. Reinon kanssa kokeilin, mutta sillä on niin suuri mielenkiinto muita ladulla olevia koiria kohtaan, että en uskalla lähteä sen kanssa kilpailemaan. Pilaisimme vielä jonkun toisen suorituksen. Pitäisi päästä harjoittelemaan ohituksia kunnolla.

Ihan omallakin moottorilla on tullut hiihdettyä enemmän kuin parina viime talvena. Erityisesti luisteluhiihto on tällä hetkellä työn alla. Sisulla vetelen 15 km, mutta on se aika hidasta menoa ylämäissä :), sellaista lyllertämistä! Samalla on käynyt selväksi se karvas tosiasia, että kunto ei parane tottiskentällä, pellolla eikä purutreeneissä. Aikaa itselle tahtoo vaan jäädä turkasen vähän, kun tuo pääasiallinen harrastus vie aktiivikaudella niin paljon tunteja viikosta, ihan jo pitkien matkojen takia. Pakko on jatkossa miettiä kompromissia, jos meinaa jotenkin pysyä elämän syrjässä kiinni. Huono kunto on yhteydessä niin moneen muuhun asiaan, kuten väsymykseen ja yleiseen jaksamattomuuteen ja mielialaan ja kaikkeen. Niinkuin ei näitä nyt jokainen tietäisi. Kysehän on vaan siitä mitä asialle päättää tehdä. Katsotaan nyt....

Rodon kanssa on käyty sisähallitreeneissä aktiivisesti. Pikkuinen alkaa kestää häiriötä aina vain paremmin ja paremmin. Se tuntuu ihan älyttömän mukavalle. Täällä Musti ja Mirri Areenalla se mielestäni toimii koko ajan todella hyvässä vireessä ja on aktiivinen minua kohtaan. Jostain syystä Orimattilassa se kuitenkin vaikuttaa hieman innottomalta ja saan aina palautetta siitä, että koirassa pitäisi olla enemmän jännitettä! Pitää vissiin ottaa molempien paikkojen treenit videolle, että itsekin näkisin eron! Tunnetilaa siis työstetään...Tiedänhän minä mikä siellä taustalla on! En ole pystynyt pentuna opettamaan Rodoa aktiiviseksi minua kohtaan, kun kaikki päättyi aina taisteluun pallosta tai patukasta ja neuvotteluun siitä, syödäänkö mun vaatteet heti vai hieman myöhemmin. Surkea ohjaaja!

Puruissa on ehditty käymään keskimäärin kerran viikossa Orimattilan sisähallissa. Vivan kanssa ei olla vielä saikun jälkeen aloitettu. Rodon treenit eivät ole mielestäni kovinkaan paljon edenneet. Tuntuu, että sillä on joku syvälle juurtunut opittu käyttäytymismalli maalimiestä kohtaan, jota on näköjään erittäin vaikeaa saada purettua.

Niin se vuosi taas vaihtui

2011-01-01T11:24:00.000-08:00

Joulukuu oltiin kokonaan treenitauolla. Erittäin kiireisen työrupeaman ohella käytiin vain ihanilla pakkaslenkeillä, useimmiten vielä koirat hihnassa. Rinkku vietti täällä aikaansa myös, joten kaksi lenkkiä illassa oli hyvinkin tavallista. Siinä ohessa vietettiin Bite Clubin pikkujoulut Elisen mökillä. Olipahan taas melkoisen mukavaa menoa. Parhaimmat valvoivat yhdeksään aamulla. Samaan aikaan osa porukasta heräili kahvin keittoon. Oli jotenkin kummallista olla reissussa ilman koiria...Laura oli täällä koiravahtina.

Viva ja Rodo tappelivat oikein kunnolla joulukuun puolivälin paikkeilla, kun Viva rupesi komentamaan Rodoa vähän kiivaasti. Rodohan ottikin homman niin tosissaan, että Vivan kaula tuntui pahasti vaurioituneen. Ei siitä sitten mitään isompaa löytynyt, mutta kipeä se oli pitkään. En sen jälkeen antanut niiden olla sisällä pidempiä aikoja ollenkaan yhdessä. Ulkona kyllä touhusivat entiseen malliin. Jonkinlaista jännitettä siinä yhteiselossa oli havaittavissa ja harmittaa, että en ennakoinut. Nimittäin joulupäivän aamuna klo 9 syntyi uusi kahakka ulkona, kun kolistelin ruoka-astioita eteisessä. Viva oli jälleen aloitteellinen. Saatiin Lauran kanssa tappelupukarit irroitettua ja Viva näytti sen verran reikäiseltä ja vertavuotavalta, että lähdettiin paikkauttamaan sitä saman tien. Kaksi tuntia siellä vierähti, kun eläinlääkäriopiskelija taideparsi hullua narttua kokoon. Kolme haavaa siinä tikattiin ja antibiootit tiety on syöty. Rodolle ei tullut juuri mitään vammoja. Mitä nyt yhden illan ontui toista etukäpälää. Niin se sitten loppui tämän pariskunnan yhteiselo. Todella kurjaa ja sääli! Viva ei vaan näemmä tule muiden lauman jäsenten kanssa juttuun. Reino on ainoa, josta se ei koe minkäänlaista uhkaa. Onneksi meillä on tilaa, mutta ei se silti kivaa ole. Rodo on kyllä jotenkin nyt rauhoittunut, kun Viva on ollut muualla. Ehkä sitä stressasi se Vivan yletön järjestyksen valvonta!

Joulu vietettiin tuttuun tapaan. Taloon laskeutui lauma riehakasta nuorisoa. On vaihdettu lahjoja, syöty ihania ruokia ja joutu makoisia juomia, katseltu leffoja ja naurettu. Lenkittäjiä on koirilla riittänyt ja kaikki on ollut ihan supermukavaa. Laura ja Rinkku ovat täällä vielä viikon, mutta muut ovat jo lähteneet omiin koteihinsa. Hiihtämäänkin olen ehtinyt sekä yksin että Lauran kanssa. Huominen on vielä lepoa ja sitten palataan arkeen. Päivä pitenee ja koirien treenaaminenkin on taas aloitettava. Saa nähdä mitä vuosi 2011 tuo tullessaan. Olen paljon pohtinut koiraelämääni eteenpäin, mutta hyvää ratkaisua ei oikein ole löytynyt. Ehkä päätöksiä syntyy sitten, kun aika on kypsä.

Isänmaan puolesta!

2010-11-26T23:17:00.000-08:00

Viva pääsi viime viikonloppuna näyttelemään sodanaikaista jälkikoiraa! Kyseessä oli reserviläisten vapaaehtoinen maanpuolustuskurssi. Siellä oli tarkoitus oppia ihan käytännössä mitä hyötyä on koirasta karkulaisten kiinniotossa ja miten koiraa suojataan sen jäljestäessä! Palkaksi löytyi tietysti ihminen jäljen päästä ;)! Lunta oli maassa jo jonkin verran ja olihan metsä sinänsäkin meille melko uusi elementti, kun ollaan jäljestetty lähes yksinomaan pellolla.

Lauantain ensimmäinen jälki oli pitkä kuin nälkävuosi (oisko olu 1,5 km) ja kovaa mentiin läpi pusikoiden ja yli puunrunkojen. Välillä piti pysäyttää koira, että saatiin eteneminen "turvattua". Vihollinen löytyi eikä tullut edes haukutuksi! Olipahan turvallista jäljestää, kun 12 aseistettua sotilasta turvasi matkan! Sunnuntai-aamun toisella, hieman lyhyemmällä jäljellä Viva löysi piilossa kyyhöttäneen karkulaisen ennen pyssypoikia. Kysyin ryhmänjohtajalta, että "annanko syödä vai ammutteko", mutta hän jostain syystä halusi viedä rosvon putkaan ;)!

Sunnuntaina iltapäivällä kolme vihollista pakeni taistelupaikalta ja meidät Vivan kanssa haettiin apuun :)! Mäen päällä makasi 12 sotilasta pitkin pituuttaan pyssyt ojossa ja Vivan piti etsiä jälki oletetusta pakosuunnasta. Se ei olut kovinkaan helppo tehtävä, sillä pakenijat olivat sinkoilleet vähän sinne sun tänne. Viva etsi kuitenkin innokkaana ja päättäväisesti se valitsi yhden jäljistä. Matkan varrella rosvot olivat välillä juosseet yhtä matkaa ja välillä olivat selvästi yrittäneet harhauttaa koiraa juoksemalla lenkkejä sinne sun tänne, kävelemällä takaperin sekä pyörimällä kuusen alla ja vesiojissa! Hyvin Viva selvitti kaikki jäynät! Pari kertaa pysähdyttiin varmistamaan eteneminen ja käskin koiran maahan. Se ei ollut Vivan mielestä ollenkaan tarpeen -se yritti vaivihkaa ryömimällä varastaa jäljelle, se nuuhki innokkaana ilmaa jäljen suuntaan ja lopulta se ryhtyi tuijottamaan mua anovasti silmiin odottaen lähtölupaa :)! Ensimmäinen pakenija löydettiin yli 2 km jäljestämisen jälkeen! Vauhti oli loppuun asti huima eikä ympärillä pyörinyt sotilasjoukko häirinnyt koiraa yhtään....kerrankin mentiin maassa makaavan tiedustelijan pyssyn yli, kun tuo onneton oli retkellään ajautunut Vivan työmaalle. Oltiin lopussa hikimärkiä, sekä urheat sotilaat että minä! Viva olis kyllä jatkanut matkaa ;)!

Viikonloppu oli aika hieno kokemus monessakin mielessä. Sunnuntain pitkä jäljestys yllätti minut vaativuudellaan! Oli upeaa olla todistamassa miten valtava ja miten kestävä motivaatio Vivalla on työn tekoon ja miten pelkästään pellolla koulutettu koira toimi täysin toisenlaisissa olosuhteissa. Viva teki hyvää peeärrää, kaikki kovin ihailivat hullua narttuani! Se puhkui intoa autosta otettaessa ja teki hommia määrätietoisesti ja itsenäisesti. Päämäärään päästyään se oli tyyni ja rauhallinen. Se köpötteli onnellisena pallo suussa, häntäänsä leppoisasti heilutellen yhes koos sotilaiden kanssa metsätietä autoille päin.

Mitäs muuta? Ollaan treenitauolla ja pääasiallinen huvi on ollut lenkkeily, sauvoilla tai ilman. Siinähän sitä on vierähtänyt parisen tuntia joka ilta! Reinon kanssa osallistuttiin joulukulkueeseen tänäkin vuonna. Oli siinä ponissa tas pitelemistä, kun oli ihania hajuja ympärillä (tyttökoiria)! Hakumetsässä on käyty harvakseltaan Reinon kanssa ja ihan innolla odotan ensi kevättä, että pääsemme taas kokeeseen!

Rodon kanssa oltiin taikuri Niirasen opissa WMC:n leirillä. Yritettiin saada viretilaa tottelevaisuudessa korkeammaksi, ei kovin hyvällä menetyksellä. Meillä on edelleen ongelmana irroitus pallosta tai patukasta. Kun se ei ole selkeä, on vaikea leikkiä innostavasti ja haastaen. Koko homma menee aina konfliktin puolelle. Tunnen itseni äärimmäisen huonoksi koiran kouluttajaksi, kun en tuota asiaa ole saanut tehtyä selväksi! Ajoittain näyttää, että irroitus on kunnossa, mutta sitten taas tulee päivä, jolloin tuo penikka menee tilaan, jossa ei nöryydelle ole sijaa.

Kuvassa Marko Koskensalo ja Rodo. Kuvan otti Jere Kilappa.

Puruissakin olemme Rodon kanssa pattitilanteessa, kun ei se oikein näytä aukeavan haastamaan maalimiestä. Sillä on mielessä vain ja ainoastaan saalis ja puru! Normaalisti treenaamme Timppa Karjalaisen kanssa. Taannoisella Bite Clubin leirilla Marko sai haukun ja ilmeen hieman paremmaksi, mutta sen jälkeen tilanne on taas ajautunut melkein samanlaiseksi kuin se on koko ajan ollut. Mietin jopa koko lajin lopettamista ihan vakavissani, kun eteenpäin ei näköjään päästä. Surullista!

Terveysrintamalle kuuluu hieman huonoa! Vivan alakulmahammas katkesi melkein ikenen tasalta rajussa "nallelakanataistelussa". Viva oli huomaamattani hakenut äärimmäisen rakkaan nallekuvioisen mussutuslakanansa alimman kerroksen takkahuoneesta. Pidän yleensä portin kiinni tai lakanan poissa lattialta, sillä tiedän miten tärkeä tuo tavara Vivalle on. No, Viva siis ilmestyi keittiöön raahaten nallelakanaa ylpeänä perässään. Siitäkös Rodo, tuo nuori huligaani, innostui ja syöksyi lakanan kimppuun leikin toivossa (tai ehkä enemmänkin anastusmielessä). Kamppailu oli hurja! Pariskunta pyöri irti päästämättä ympäri huushollia, kunnes vihdoin saimme ohjattua ne kuistin kautta pihamaalle. Siellä ne äristen repivät lakanaa, kunnes se repesi. Rodo perääntyi ja Viva pötki aarteensa kanssa marjapuskiin. Tässä vaiheessa löysin keittiön lattialta kulmahampaan! Nyt on aika vetämässä hampilääkäriin. Toivottavasti hammas pystytään juurihoitamaan!

Rotumestaruuskisakokemuksia

2010-10-18T08:10:00.000-07:00

Kuva: Suvi Virtala.

Yksi hieno kokemus on jälleen takana! Osallistuimme viikonloppuna Vivan kanssa belgianpaimenkoirien suojelun rotumestaruuskilpailuihin Kuusankoskella.

Kilpailu oli erinomaisen hienosti järjestetty. Jäljet oli asiantuntevasti poljettuja, tuomarit asiansa osaavia ja muutenkin mukavia, maalimiehet ihan superia ja tunnelma oli leppoisa. Hieno kokemus ensikertalaiselle. Varmasti haluan mennä uudestaan, joten lisää treeniä vaan.

Vivan pääasiallinen ongelma oli tunnetila, kuten kaikissa muissakin kokeissa on ollut. Jäljellä (pehmeä multa) se keskittyi erinomaisesti ja tekikin kovassa sivutuulessa elämänsä parhaan suorituksen. Kulmat ja suorat erinomaisia. Esineiltä meni pinnoja, ilmaisut OK, mutta esine jäi tassun sivuun ja hieman levottomuttakin esiintyi.(96 p) Tottelevaisuudessa paketti pääsi leviämään ja koira teki seuraamiset ja liikesuoritukset vain eteenmeno mielessään. Se oli sitten sellaista hätiköintiä ja levotonta menoa vaikkei varsinaisia liikevirheitä tehtykään (83 p). Suojeluosuudessa Viva oli parhaassa vireessä ikinä. Sen hyökkäykset ja otteet olivat hyviä, mutta pisteet ropisivat huonojen irroitusten vuoksi (80 p). Sen verran varmaan tuli kuormaa, että ei pystynyt kykenemään :), mutta on siinä tottelemattomuuttakin joukossa. Irroitukset ovat koko Vivan elämän olleet vaikeita. Se vaan haluaisi aina jäädä taistelemaan enkä ole osannut opettaa sille siistiä irroitusta pentuna :(. Perushallinnan puutetta! Yhteensä siis 259 p ja VIK E. Suuesti arvostamani suojeluosuuden tuomari ymmärrykseni mukaan tykkäsi Vivasta ja rohkaisi meitä mukavallla kommentilla mikrofonin ulottumattomissa :)!

Reinon kanssa hakukokeessa

2010-08-21T23:23:00.000-07:00

Eilen oli se päivä, jolloin mittasimme Reinon koulutustason haussa. Hiukan viime tippaan olivat tietyt asiat jääneet ja se kyllä näkyi kokeessakin. Tulosta me ei tällä kertaa saatu, mutta koepäivä oli mukava ja opettavainen.

Reino on koira, jolle kaikki täytyy opettaa aika pitkän kaavan mukaan. Sillä ei ole luontaista paloa oman ihmisen kanssa tekemiseen ja joskus oikeasti tuntuu siltä, että se älyää asioita hiukan keskivertoa hitaammin. Tai kyllähän se mieluusti touhuaa mun kanssa aina aluksi, mutta sen mielenkiinto saattaa hetkessä herpaantua. Milloin koiranpoikaa vievät hajut ja milloin ihanat ihmiset pitää käydä moikkaamassa. Se unohtaa sekunnissa mitä on tekemässä, jos tarjolla on joku sille mielenkiintoisempi juttu.

Koe alkoi tottelevaisuusosuudella, jota jännitin eniten. Alokasluokan koiria oli vain kolme, joten teimme suorituksemme kolmen ryhmässä. Meille tuli arvonnassa numero kaksi, joten menin ilmoittautumisen jälkeen sivuun odottamaan. Sitten pääsimme tekemään liikkeet. Reino oli erittäin hyvässä tunnetilassa ja se seurasi todella hienosti, hyvässä kontaktissa ja oikealla paikalla. Henkilöryhmäkin meni muuten loistavasti, mutta juuri meidän poistuessa ryhmästä Reino kääntyi haistelemaan erään henkilön etumusta. Minun oli pakko antaa toinen käsky, että sain sen liikkeelle uudestaan ja siinähän se hieno seuraaminen karahti sen verran kiville, että arvosana oli vain hyvä. Tämä on tyyppiesimerkki tuosta edellä kerrotusta Reinon "muistamattomuudesta".

Liikkeestä istuminen jäi seisomiseksi, joten siitä puutteellinen. Liikkeestä maahanmeno oli erinomainen ja noudot hyvä - erittäin hyvä - erittäin hyvä. Muuta vikaa niissä ei ollut kuin löysä ote ja kapulan pyöritystä maasta nostamisen jälkeen, jotka tiedänkin meidän haasteiksi. Eteenmeno on meillä vähän vaiheessa ja se menikin puutteelliseksi. Reino eteni hitaasti, meni vasta toisella käskyllä maahan ja tuli vielä vastaan, kun kävelin kohti. Paikallaolo onnistui erittäin hyvin. Reino oli ollut alkuun vähän levoton, mutta pysyi sitten paikallaan. Hakiessani sitä pois, huomasin, että se oli liikkunut puolisen metriä eteenpäin :)! Tulokseksi saatiin 81 p, joka on kahdella puutteellisella (-10 p.) liikkeellä hieno tulos. Ei muuta kuin ongelmakohtia hiomaan ja seuraavaksi vieraalle kentälle kokeisiin!

Henkilöetsinnässä epäonnistuimme surkeasti. Ensimmäinen maalimies jäi heti ekaan kulmaan oikealle, kun Reino kaarsi eteenpäin ja nosti viimeisen ukon oikealta. Muistan ajatelleeni, että etukulmassa ei sitten varmaan ollut ketään enkä siinä vaiheessa edes tajunnut, että Reino oli löytänyt viimeisen ukon. Nämä kaksi maalimiestä olivat minusta hyvin lähekkäin. Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt lähettää koira hieman takaviistoon, jolloin se maaston profiilin huomioiden olisi ehkä uponnut syvemmälle ja ekakin maalimies olisi löytynyt. Toiseen etukulmaan se upposi hyvin ja työskenteli melko kaukana aika tovin. Etenin itse keskilinjalla ja kutsuin Reinon pois lähettääkseni sen toiselle puolelle. Tässä tapahtui se ratkaiseva virhe! Oikea puoli oli jo aika tarkkaan käyty, kun viimeinen ukko oli nostettu, joten jouduin etenemään aika pitkälle ennenkuin pystyin lähettämään Reinoa sellaiseen paikkaan, jossa se ei vielä ollut käynyt. No, eihän siellä mitään ollut eikä koira oikein sinne halunnut edes upota. Lähetin Reinon vielä vasemmalle puolelle ja se ohjautui aika paljon eteen. Pitkään se siellä työskenteli, osittain jo avoimen luokan radan puolella. Hölmöyksissäni kävelin vielä hiukan eteenpäin ja niinpä radan päättymistä osoittava merkki oli nokkani edessä. Takaisin päin ei ollut mahdollista palata, joten eipä siinä ollut enää mitään tehtävissä. Kokemattoman ja muutenkin matalavireisen koiran into hiipui hiipumistaan ja aikakin loppui. Myöhemmin selvisi, että keskimmäinen maalimies oli jäänyt vasemmalle taaksemme melko lähelle keskilinjaa. Luulen, että se alue jäi Reinolta tarkistamatta osittain minun hölmöilyn takia.

Maasto oli hyvin vaihteleva ja varsinkin radan loppupäässä keskilinjan molemmin puolin oli jyrkät kumpareet, joita Reino varsin tehokkaasti halusi kiertää eikä mennä suoraan ylös! Sellaista treeniä siis lisää. Toinen havainto, jonka treenien perusteella melkein arvasin, oli se, että Reino tuli vastaan, kun juoksin piiloa kohti sen haukkuessa maalimiestä. Onneksi se meni oma-aloitteisesti takaisin jatkamaan ilmaisua! Olemme liian vähän harjoitelleet sen kaltaista, joten siinäpä savottaa.

Esineruudussa Reino teki hyvin reinomaisen suorituksen. Esine löytyi aika nopeasti, mutta minun lyhyt kehu sai sen pudottamaan esineen ja katsomaan minua hölmistyneenä. Onneksi se nappasi esineen uudelleen suuhunsa ja lähti iloisesti laukkaamaan -ei kuitenkaan minua kohti vaan reilun viiden metrin päässä seisovan ratahenkilön luo. Se istahti siihen eteen, pudotti esineen ja alkoi antaumuksella nuuhkia tämän naishenkilön etumusta. Siinä kohtaa en voinut kuin nauraa. Kutsuin sitä ja se nappasi esineen taas suuhunsa ja ampaisi meikäläisen luo hyvin tyytyväisen näköisenä. Tuomari oli kiltti ja antoi meille 28 p. erikoismaininnalla: "koiran omat kommervenkit verottivat kaksi pistettä".

Olihan se pettymys, että emme saaneet tulosta, kun olemme kuitenkin pitkään jo treenanneet. Toisaalta olen tyytyväinen siihen, että Reino oli kuulolla ja teki mitä pyydettiin vaikka viretila henkilöetsinnässä loppua kohti laskikin. Sain kyllä monia ajatuksia jatkoa ajatellen. Ei muuta kuin lisää treeniä ja uutta koepaikkaa katsomaan. Tämä nyt vaan on sellainen hitaasti ja hartaudella työstettävä kaveri tämä Reino.

Pettymyksen kalkki on karvasta niellä

2010-08-14T22:02:00.000-07:00

Järjellä ymmärrän, että maailmassa on muutakin kuin koiraharrastus ja kaikki on elämässäni totaalisen hyvin! On työ ja toimeentulo, terveet läheiset ja ihana koti! Siitä huolimatta! Miten voikaan tuntua näin kokonaisvaltaisen pahalta!

Kesän mittaan vahvistui päätös osallistua Vivan kanssa vielä ainakin yksiin kyläkisoihin ennen päätöstä IPOn rotumestaruuskisoihin lähtemisestä. Ensin olin menossa omalle kentälle Lahteen, mutta sattuman oikusta jäin varasijalle. Kouvolassa näytti samoihin aikoihin olevan koe, joten ilmoittauduin sinne. Olisihan tosiaan hyvä saada kokemus nimenomaan vieraista olosuhteista. Kävinkin sitten Kouvolan kentällä muutaman kerran treenaamassa ja huomasin, että Viva väsähti poikkeuksellisen nopeasti sekä tottelevaisuudessa että puruissa. Onhan se aina antanut kaikkensa ja ollut nuupallaan autoon viedessä, mutta nyt se uupui jo tottelevaisuuharjoituksissa niin, että ei jaksanut hypätä ilmavasti estettä eikä tulla vinoestettä takaisin kapula suussa! Tämän koiran kohdalla se on aivan epänormaalia! Puruissa se väsyi piilonkierrossa totaalisesti eikä jaksanut kunnolla haukkua piilolla! Jäljellä kävin viimeksi maanantaina juurikin Kouvolassa ja silloin Viva ajoi oikein kelpo jäljen. Tosin se oli poikkeuksellisen rauhallinen ja jätti yhden esineen.

Viimeisellä viikolla ennen koetta pohdin useaan otteeseen mennäkö kokeeseen vai ei! Päädyin osallistumisen kannalle! Annoin Vivan kuitenkin levätä treenien ulkopuolella paljon ja pyrin huolehtimaan riittävästä nesteytyksestä ja energian saannista. Koeaamuna ajelin melko leppoisin mielin suorituspaikalle. Arvonnassa meille osui sama pelto, jossa olin kerran käynyt treenaamassa. Jo autosta ottaessa Viva oli poikkeuksellisen rauhallinen eikä sillä lailla intopinkeenä menosssa pellolle kuin yleensä. Se lähti paalulta hyvin ja jäljesti ensimmäistä suoraa hyvin, joskin varsin tyhjän oloisena! Esimmäiselle esineelle se pysähtyi, haisteli ja tutki. Sitten se lähti lingertämään jäljen sivua mua kohti, nenä maassa kuitenkin. Minuun katsomatta se hakeutui uudelleen jäljelle kenkieni edestä ja jäljesti tyynesti esineen ohi. Sama toistui toisella esineellä muuten, mutta paluureissulla se ilmaisi esineen oikein. Viimeisen esineen se ilmaisi hitaasti, mutta ilman ylimääräistä silmukkaa! Esineet olivat aivan samanlaisia kuin treeneissäkin käytän eikä Vivalle yleensä ole ollut mainittavia ongelmia vierailla esineillä. Kulmat olivat semihyviä ja syvällä nenällä se meni, mutta koko jäljestäminen oli kummallisen epätarkkaa, takkuista, suttuista ja vaisua! Olin kuin puulla päähän lyöty! Tuntui kuin minulla olisi ollut vieras koira liinan päässä!

Jos tällaista olisi tapahtunut joskus aikaisemmin, olisin varmaan vaan ajatellut, että olipas huono päivä tänään. Viva on kuitenkin ollut omalla tyypillisellä, hieman hektisellä tavallaan hyvin varma jäljestäjä ja erittäin innokas esineiden ilmaisija! Koekäyntejä meillä on takana neljä ja pisteet ovat olleet 90,91,95,95! Koska takana oli tuo epämääräinen uuvahtelu kenttätreeneissäkin, päädyin varsin ristiriitaisin tuntein keskeyttämään kokeen! Koulutustunnusta emme olleet metsästämässä, sillä meillä on jo IP3! Tarkoitukseni oli saada Vivalle ja itselleni hyvä koekokemus vieraalla kentällä ja nyt kaikki merkit viittasivat siihen, että sellaiseen ei ole mahdollisuuksia. Kenttäliikkeisiin mennessä ilma kylläkin viileni ja siellä sitten pohdin mielessäni, että olisiko sittenkin pitänyt jatkaa! Ikuinen jossittelija.

Illalla taas tutkin Vivaa päästä varpaisiin enkä nähnyt siinä mitään silmin havaittavaa "vikaa"! Kovasti se läähätteli eikä tohtinut oikein rauhoittua iltalenkin jälkeen. Muut koirat vetivät kohta sikeitä, mutta tämä yksi vaan huohotti ikäänkuin kuumissaan. Kai se pitää lääkäriin viedä ja tutkia perinjuurin. Enemmän minusta kuitenkin alkaa tuntua siltä, että Vivalla on burn out! Sehän on herkkä ja hektinen, ohuen hermorakenteen omaava koira, jolla on hiukan liikaa viettiä suhteessa pääkoppaan. Onhan mahdollista, että kuumat kelit ovat vieneet sen yleiskuntoa ja vireyttä alaspäin ja siihen yhdistettyinä kovat ja vaativat treenit ovat saaneet aikaan voimakkaan stressireaktion! Oli mikä oli, mutta tauko ainakin on paikallaan. Hiukan tässä tuntee itsensä huonoksi ihmiseksi, kun on saattanut ystävänsä oman kunniahimonsa takia tuohon tilaan!

Huh huh! Tuskin tätä kukaan jaksaa lukea, mutta helpottaa päästää tämä kaikki tähän näppikselle! Nyt pitäisi nollata oma pää, siivota ja lähteä sitten Reinon kanssa hakuilemaan. Eli nokka pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä!

JÄLKIKIRJOITUS! Taitaa olla vaan huonosti koulutettu toi mun jälkikoira ;)! Kävin äsken tekemässä sille yhden tyhjän suoran ja laitoin jäljelle ne kaksi esinettä, jotka se jätti eilen ilmaisematta. Lähetin sen jäljelle ja jäin itse liinan mitan päähän. Ekan esineen se ilmaisi varmasti, mutta tokalla esineellä yritti tehdä saman kuin eilen kokeessa eli nuuhkaisi ja lähti kaartamaan mua kohti. Pääsin sanomaan sille, että moinen ei käy! Tunnetila oli nyt lähes entinen! Niinpä tein vielä toisen muuten samanlaisen harjoituksen, mutta laitoin jäljelle hiukan lihapullaa. Tällä kertaa tuo ryökäle teki samat virheet molemmilla esineillä. Ei muuta ku kolmas suora perään ja johan alkoi homma maistua. Niin suoraa ja nopeaa ilmaisua olen harvoin Vivalta nähnyt :)!

Jatkossa pyydän useammin vieraan jäljentekijän ja laitatan vieraat esineet jäljelle niin, että en itse tiedä niiden sijainta. Tuli nimittäin mieleen, että olen saattanut jotenkin tiedostamattani avittaa Vivaa ilmaisuissa, kun tiedän esineiden paikat ja lyhyellä liinalla ajettaessa ne usein edessä näkyvätkin. Eilen, kun koira oli huonossa tunnetilassa ja ajoi osittain löysällä liinalla, se teki virheitä, kun liinatuki puuttui?? Mutta miksi se palasi mun luo eikä yksinkertaisesti jättänyt esineitä huomioimatta? Se oli varmaan sijaistoiminto, kun ei rohjennut ihan suoraa ylikään kävellä. Nyt vaan esineet tärkeämmäksi koiralle! JA NYT sitten tauolle! Jätetäänpä homma muhimaan!

Leireilyä ja kilpajuoksua

2010-08-05T22:04:00.000-07:00

Meille tarjoutui tilaisuus osallistua leirille Ilmajoella. Marian mustat kokoontuivat sinne ja minä nuorimpien kummitätinä pääsin mukaan :)! Pentuset ovat Rodon puolisisaruksia ja täytyy sanoa, että paljon samaa niiden elämän asenteessa onkin! Natiaiset olivat aikamoisia ärripurreja eivätkä kovinkaan myötääviä pikkuotuksia. Hyvissä käsissä kuitenkin olivat kaikki ja hienosti niitä oli viety eteenpäin sekä kasvatuksellisesti että koulutusmielessä. Niin kauniita myös olivat, ihan mustan malin näköisiä varsajalkoja :)!

Leirillä päästiin pellolle sekä Vivan että Rodon kanssa. Jäljellä meitä opasti Niko Saari. Alusta oli hyvin haasteellinen, lyhyttä ruohoa ja osittain multaa, jossa sarat näkyivät selvästi. Vivalla oli tuulessa kovasti vaikeuksia vinosaroilla. Toisena päivänä saatiin aikaan koulutuksellisesti hyvä jälki. Rodon viretila saisi kaikenkaikkiaan olla parempi. Toisena päivänä vaihdoin nappularuuan makkaraan ja loppupalkaksi laitettiin pallo. Lisäsin myös tyhjien askelten määrää roimasti. Se jälki menikin jo paremmin ja tällä linjalla jatketaan. Yritin vähän Rodoa innostaakin, mutta siitä se tuntui häiriintyvän eikä niinkään vetävän jäljen suuntaan. Iltaisin tehtiin tottista ja vähän kaahattiin agilityradallakin. Maria otti taas aivan upeita kuvia! Vivastakin saatiin vähän muotokuvan tapainen otos :)! Täytyy vaihtaa se Vivan esittelykuvaksi kunhan kerkiän.

Ilmajoelta pyyhällettiin suoraan RotuRace -tapahtumaan Hyvinkäälle. Nousin puoli viideltä sunnuntai-aamuna ja siitä pikasuihkun jälkeen tien päälle. Matkan aikana sain järjestettyä täydennystä peruutusten vuoksi vajaaseen Pitkätukkien joukkueeseen ja paikan päällä vielä Sarin kanssa säätelimme hieman juoksujärjestystä. Rodo, Reino ja Viva juoksivat eri joukkueissa, jotka lähtivät radalle peräkkäin. Hiukan oli meikäläisellä kiire vaihtaa koira, mutta hyvin siitä selvittiin. Koirakakarat olivat hiukan väsyneen oloisia leirin jäljiltä eikä Viva tänä vuonna hätyytellyt kisan nopeimman koiran pallia. Vivan aika oli 6,90 (viime vuonna 6,58). Rodokin oli sitä hitusen nopeampi ajalla 6,83. Reino oli nopeampi kuin odotin juosten aikaan 7,54. Rodon joukkue Rupusakki tuli hopeasijalle ja Vivan joukkue oli viides. Muutenkin belgit kahmivat alkupään sijoitukset itselleen. Hieman kyllä jäi kaivertamaan, että amerikanbulldogit voittivat joukkuekisan! Ero oli hiuksen hieno 0,3 s! Ensi vuonna ne on pestävä ihan huolella :)!

Mitäs muuta? Puruissa on taas käyty ja Rodo on päässyt puremaan oikeaan hihaan. Se on edistynyt muutenkin oikein hyvin sekä tottiksessa että puruissa. Kävimme pari viikkoa sitten Kouvolassa Salmisen Timpan syynissä. Rodon veli Ärri oli siellä myös ja melko samanlaiselta poikien purut vaikuttivat. Molemmilla on hyvä saalis, hyvät hyökkäykset ja varmat, täydet otteet, mutta haukku saisi olla painostavampaa. Nuoriahan nuo ovat, pitää vaan nyt treenata ja katsoa miten kehittyvät.

Vivaa on valmisteltu ensi viikolla häämöttävään kokeeseen. En tiedä onko se kovinkaan paljon parempi kuin kesäkuussa, mutta haluan käydä ainakin yhden kyläkokeen mieluiten vieraalla kentällä ennenkuin päätän rotumestaruuksiin osallistumisesta.

Reino on jatkanut vesipelastusharjoituksia innolla ja lisäksi olen valmistellut sitä hakukokeeseen välillä hyvällä ja välillä huonolla menestyksellä. Henkilöetsintä sujuu tällä hetkellä erittäinkin hyvin ja esineruudustakin haetaan eka lelu todella mielellään. No, onneksi ykkösen kokeessa ei muuta tarvitakaan ;)! Tottiksessa on ollut aikamoista alamäkeä seuraamisen kanssa. Reino menettää nykyään katsekontakin helposti ja alkaa hieman haahuilla eikä oikein mitkään konstit tuo virettä takaisin. Eilen Sannan kanssa treenatessa näytti taas paremmalta, joten pitää vaan yrittää jatkaa. Onneksi kuumat ilmat hieman kohta helpottavat. Noudoissakin on ollut outoa laiskuutta ja eteenmeno on hakusessa eikä istuminenkaan pitkän tauon jälkeen onnistunut ekalla kerralla. Muutaman kerran olen ajatellut, että Reino olisi jollakin tavalla kipeä? Se ei oikein syökään entisellä innolla? Tai sitten sillä on mielessä joku ihanainen narttu. Katsotaan nyt saanko sen koekuntoon parin viikon sisällä.

Kaikki aika on viime viikkoina mennyt koirien kanssa temutessa. Jonkun verran olen pyöräillyt maantiepyörälläni. Sitä tekisin enemmän, jos aika antaisi myöden. Olen niin laiska, että en enää illalla, kun vihdoin ehtisin, jaksa lähteä omaa kuntoa kohottamaan. Piha on myös aika hoitamaton ja marjat pensaissa. Siitä huolimatta lähden viikonlopuksi Paimioon palveluskoirien SM -kilpailuja seuraamaan ja tuttuja kannustamaan. Matkalla poikkean Riihimäelle ottamaan vieraskenttätreenit Vivan kanssa. Viron reissuja ei taida tänä kesänä aikatauluun mahtuakaan. Alkulomasta olisin ehtinyt, mutta silloin siellä oli kämpät varattuina sukulaisille. Eero kyllä lähtee parin viikon reisulle vissiin maanantaina.

Uusia aluevaltauksia

2010-07-25T21:23:00.001-07:00

Onpas ollut kiireinen kesä. Pahimpien helteiden aikaan keksittiin Reinolle uusi harrastus, nimittäin vesipelastus. Siinähän tuo ihmisiä rakastava nallekarhu on aivan omiaan. Alokasluokan liikkeet eivät näytä tuottavan ongelmia muuten, mutta esineen vienti veneelle ei meinaa lähteä sujumaan. Välineet meillä ovat vielä hieman alkeelliset, mutta parannellaan niitä tässä ajan myötä. Eijan ja Arin bouvierit sekä Minnan lansut ovat olleet treeniseurana. Viime viikolla joukkoon liittyi pieni vesipeto, lagotto Alli.

Käytiin porukalla Kuopiossa katsomassa kokeitakin ja siitä into vaan lisääntyi. Älyttömän mukava laji! Nautin joka hetkestä.

Siinä ohessa Viva ja Rodo ovat oppineet uimaan oikein kunnolla. Rodon mielestä parasta uimisessa on pellehyppyjen tekeminen laiturilta :)!

Mennyt viikonloppu vietettiin tiiviisti MAH:n agilitykisoissa. Kuvassa yläpuolella Reino. Ensin kisattiin ja sitten talkoiltiin. Reino teki pari hienoa rataa. Lauantain agilityradalta saatiin hieno hylky ja sunnuntaina vitonen. Jäätiin siis vaille nousunollia, mutta olen silti tyytyväinen noihin suorituksiin. Reino oli kuuliainen ja virheet olivat minun ohjauksessa. Kaksi muuta rataa sen sijaan olivat varsinaisia pohjanoteerauksia. Ekalla radalla Reino syöksyi jonkun koiran luo, hyvissä aikeissa, mutta kuitenkin erittäin tuomittavaa. Siitä seurasi niskatalutus autoon. Sunnuntain toisella radalla Reino juuttui kepeillä pissahajuihin, jotka eräs pikkukoira oli sinne jättänyt. Saatiin jopa uusia rata, mutta ei siitäkään mitään tullut. On se kiva, kun nuo nartun hajut kiinnostavat enemmän kuin juokseminen :)! Kokonaisuutena sain kuitenkin vahvistusta sille, että Reino on keppien aloitusta lukuunottamatta oikein kisavalmis koiranpoika. Ei muuta kuin seuraavaa ilmoa sisään!

Juoksin myös Vivan kanssa (kuva yläpuolella), sillä Lauralla oli hankalat työvuorot. Yhtään nollaa ei taaskaan saatu, mutta Viva oli erittäin hyvin ohjattavissa kaikilla radoilla. Mentiin kaksi hyppyrataa ja yksi agilityrata. Tuloksena kaksi kymppiä ja hylky. Hylkyradalla kaaduin todella näyttävästi, kun Viva huonon ohjauksen seurauksena törmäsi minuun :). Siitä sitten jatkettiin ja sekin rata oli ihan huippuhienoa menoa, lukuunottamatta lopun pientä herpaantumista. Aivan mielettömän hieno fiilis jäi noista suorituksista. Surullista oli kylläkin se, että Vivan kynnet eivät taaskaan kestäneet revittelyä. Sunnuntain agilityrata jätettiin suosiolla sivuun.
Pitää vissiin tilata lääkäriaika :(! Tässä vielä iloksenne yksi kaatumiskuva :)!

Edellä olevat kuvat on ottanut Eija Taipalinen.

Hyvää syntymäpäivää Reino

2010-06-25T22:02:00.000-07:00

Tuossa yläpuolella lukee, että tänään olisi 25.6., mutta oikeasti on 26.6. ja Reino täyttää tänään kolme vuotta! Paljon onnea nallekarhulleni! Reinolla on myönteinen elämänasenne eikä sitä juuri pikkuasiat pääse haittaamaan. Jos on paikka mihin rojahtaa torkuille ja ruokaa saa pari kertaa päivässä, Reino on ylen tyytyväinen koiranpoika! Kovin työteliäs se ei ole ja se tekee siitä hiukan haasteellisen harrastuskoiran! Innokkaasti se aina lähtee tekemään, mutta kovin, kovin pian sen into hiipuu! Viime aikoina tämä on taas näkynyt haussa ja esineruudussa. Mukavampaa koiraa saa kuitenkin etsiä! Reinolla on kultainen sydän!

Vivan kanssa päästiin pellolle parin viikon tauon jälkeen. Lopetettiin polveen ulottuvassa rehussa ja aloitettiin klaniksi ajetulla pellolla toissa päivänä. Onpahan ollut taas aikamoista alamäkeä. Vivan perusvirheet näkyvät hyvin selvästi. Se ajaa sinänsä hyvällä motivaatiolla kuono maassa ja suu kiinni, mutta vauhti ja huono keskittymiskyky ajaa sen kulmista yli ja varsinkin sivutuulessa se ajautuu helposti jäljen sivuun! Tämä toistuu joka kerta, kun siirrytään pitkästä ruohosta lyhyeen. Saas nähdä onko jo huomenna tasapainoisempi.

Viikko Vivan kokeen jälkeen käytiin seuraamassa MM -karsintoja Hämeenlinnassa Kaisan kanssa. Istuttiin sitkeästi katsomossa vaikka ilma oli aivan hyytävän kylmä! Tuomarityöskentely oli aika erikoista, mutta saatiinhan sitä joukkue kasaan! Rodon isäpappa Erkki sai parhaat purupisteet(95 p.) ja hyvältä se osuus näyttikin. Takuuvarmasti mennään MM -kisoihin kannustamaan, vaikka vanhat ylivertaiset konkarit Mia ja Helge sekä Marko ja Simppu joukosta puuttuvatkin.

Bite Clubin leiri pidettiin Loviisassa viime viikonloppuna. Kouluttajana oli Lars Lents Tanskasta. Sekä Vivan että Rodon treenit olivat aika surkeat enkä oikein muutenkaan viihtynyt. Puuttuiko sieltä tällä kertaa yhdessä tekemisen ilo ja yhteisöllisyys?

Nyt on juhannus ja nuorisoakin on näkynyt Vuorikadulla tavallista enemmän. Muutama kukka on ostettu pihamaalle ja grilli tirisee iltaisin. Good life!

Onnen kantamoisia

2010-06-09T20:12:00.000-07:00

Pitää ihan ekaksi kertoa päällimmäiset tuntemukset. Käytiin Viva vikkelän kanssa 7.6.2010 Lahdessa suojelun voittajaluokan kokeessa ja saatiin tulokseksi IP3, A 95, B 84, C 87, yhteensä 266 pistettä. Tuomarina toimi vaativa Pentti Rapila ja maalimiehenä Marko Koskensalo. Tulos jäi himpun verran alle ykköstuloksen, mikä sinänsä on harmi. Omana tavoitteena oli tehdä hyvä suoritus ja saada kaikista osa-alueista yli 90 pistettä :)! Ihan siihen ei päästy, mutta arvostelussa oli niin paljon niin hyvää, että ei harmita. Video C -osasta löytyy koirakakaroiden sivuilta kohdasta Kuulumisia, videot.

A 95: Ilta oli kuuma ja jälki oli melkein polveen ulottuvalla voikukkapellolla. Paalulta lähtö olisi saanut olla rauhallisempi. Sitten Viva etenikin kuin höyryjuna raiteillaan. Koirasta ei paljon muuta näkynyt kuin iloisesti heiluva puuhkahäntä ja korvan nipukat, kun se mennä puuskutti kuivuneita voikukan pumpulipalloja pöllyttäen. Vauhti oli todella kova ja minulla oli taas täysi työ pysyä siististi perässä. Viva teki upeat kulmat ja muutenkin itse jäljestäminen oli hienoa työtä. Ihan aavistuksen ja vain hetkeksi nousi nenä yhden kulman jälkeen ja aivan pikkuisen kuulema vauhti kiihtyi jonkun kulman jälkeen. Se oli kuitenkin niin vähäistä, että en itse sitä edes huomannut.

Pisteitä meni levottomista esineilmaisuista. Joka esineeltä putosi piste, kun Viva ei maannut ihan rauhallisesti vaan pää pyöri ja kovasti vaan haisteli ilmaa etennpäin jäljen suuntaan! Lisäksi vika esine jäi koiran alle ja jouduin sen sieltä kaivamaan, mutta siitä Viva ei ollut moksiskaan. Onneksi löytyi.

Levottomuus esineillä johtuu minusta, kuinkas muuten. Olen treeneissä turhan kovasti neuvonut sitä menemään suoraan makuulle, kun se AINA ottaa lonkkamakuuasennon. Lähtee menemään suoraan alas, mutta kellahtaa siitä sitten lonkalle ja aina samalle puolelle. Olen yrittänyt vaikka mitä, kuten filmipurkkeja esineen alla, koiran päälle hajareisin menemistä (se on ollut tähän mennessä paras, silloin oikaisee itsensä), esineen heittämistä eteenpäin ilman palkkaa ja uuden ilmaisun vaatimista, oikeaan asentoon siirtämistä jalan avulla, koiran eteen kiertämistä ja palkan antamista edestä. Kaikkia siis pidempiä aikoja kerrallaan, mutta MIKÄÄN ei tunnu auttavan. Nyt se luulee, että tekee jotakin väärin ja tulee levottomaksi, vaikka sinänsä ilmaisee hienosti.....onhan se levottomuus tietty vähän hermorakennekysymyskin, mutta suuri osa on opittua. Ai niin, jos teen pelkkiä esineilmaisuja vaikka sisällä, se menee suoraan asentoon eli laumalle se varmaan siellä pellolla kääntyy, kun lähestyn takaa.

B 84: Tottelevaisuudessa pistevähennykset johtuivat ääntelystä ja levottomuudesta erityisesti tiettyjen liikkeiden (noudot) aloituksissa ja seuraamisessa, yhdestä huonosta täyskäännöksestä, hieman hitaasta maahanmenosta, hieman levotttomasta seisomisesta, pienestä vauhdin hiljenemisestä juuri ennen maahan käskyä eteen menossa, yhdestä himpun vinosta sivulle siirtymisestä ym. Toisin sanoen kaikkea pientä siellä ja täällä. Eli tunnetilakysymyshän tuo on! Sinänsä Viva teki liikkeet energisesti ja iloisesti. Meillä on siis paljon treenattavaa, jos mielimme eteenpäin. Kanootti pitää saada vakaammaksi. Suoritus oli kyllä parempi kuin syksyinen kakkosen koe Hauholla, mutta pisteitä taisi tulla saman verran :)!

Puruosuudessa Viva oli tuomarin sanojen mukaan erittäin temperamenttinen, erittäin nopea, sillä oli kauttaaltaan hyvät hyökkäykset eikä se antanut kuormituksen vaikuttaa itseensä missään vaiheessa. Kaiken kruunasi se, että Rapila sanoi koiran olevan erittäin hyvin ohjattavissa. Se oli mannaa meikäläisen korville :)! Suurimmat ongelmat olivat erittäin epäpuhtaat irrotukset! Lisäksi Viva haukkui hieman piiloja kiertäessään ja yksi hieman vajaa otekin oli. Selkäkuljetuksessa pidin kuulema liian pitkän etäisyyden maalimieheen vaikka suoritus sinänsä oli hieno. Vartiointi kutosella oli vahvaa ja sivulle siirtyi upeasti. Irrotusten jälkeiset vartioinnit olivat paremmat kuin koskaan treeneissä, mutta Vivan tulisi säilyttää painostava vartiointi paremmin loppuun asti. Minun sivulle tulo häiritsi sitä hiukan, mutta ei kuitenkaan onneksi kääntynyt ihan laumalle. Pitkä liike oli tietty hieno! Aivan älyttömän hieno kokemushan tuo C oli, erityisesti hyvän hallinnan vuoksi tuntui itsestä "helpolta".

Mitäs muuta? Ekybelgien leirillä käytiin huhtikuun puolella ja siellä jäljesteltiin Salmisen Tonin opissa. Kiitti vaan Tonille ja ekyjen aina mahtavalle porukalle. Muuten me ollaan vaan treenattu ja treenattu. Piha on haravoimatta ja kukat istuttamatta. Töissä on hirveä kiire ja mihinkään ei ehdi.

Reinon kanssa on hakultu ja käytiin pari agilitykisaakin tuossa. Ne sujuivat Reinolle ominaiseen tyyliin. Ohjautui toisaalta ihan mukavasti, mutta ohitti esteitä, jos ei koko ajan ole tiukasti käskyn alla. Kattellaan...huomenna on möllikisat ja sitä rataa eteenpäin.Rodo on ollut toukokuussa vähän vähemmällä treenillä, kun Vivan kanssa on mennyt niin paljon aikaa.

Ylioppilaita käytiin juhlimassa Espoossa Pekan luona, joten jotakin normaaliakin on tehty. Hienot juhlat ja mukava tunnelma!

Agilityn huumaa ja muita kuulumisia

2010-04-28T20:29:00.000-07:00

Käytiin sitten agilitykisoissa -siis Laura ja Viva. Agilityradalta tuli hylky, sillä Viva juoksi yhden esteen ohi ja ehti hypätä sen väärään suuntaan ennenkuin Laura sai tytön haltuun :)! Hyppyradalla likat porhalsivat kisan nopeimmalla ajalla kolmansiksi. Meno oli kyllä aika hurjaa, mutta hienosti Viva taipui Lauran ohjaukseen ja pääasiassa takaa tuleviin käskyihin. Aivan mieletön suoritus!! Yksi virhe keppien aloituksessa vei nollan.

Sikälikin hieno homma, että Laura ei ole juurikaan ohjannut Vivaa. Olemme käyneet koko talven treeneissä, mutta Reino on ollut Lauran koulittavana ja Viva minulla. Näin olimme kisoihinkin ilmoittautuneet, mutta vaihdoimme koiria muutamaa päivää ennen starttia. Syynä tähän oli Reinon kovakorvaisuus :)! Sillä on joku ihme lemmenhuuma-aika menossa. Tai ainahan se on jossain hajuhuumassa, mutta nyt se sekoilee aivan täysin nähtyään / haistettuaan nartun tai pentukoiran. Ekoissa ulkotreeneissä se karkasi lähdöstä Sissin hännän alle eikä sitä kertakaikkiaan meinannut saada ruotuun! Ajattelin korkeassa viisaudessani, että minä pystyn paremmin pitämään sitä kisapaikalla kuosissa. Totesin kuitenkin paikan päällä, että turha lähteä vahvistamaan huonoa käytöstä ekoihin kisoihin. Emme siis lähteneet radalle ollenkaan. Niin paljon Reinoa kiinnosti kaikki muu kuin itse agikehän tapahtumat.

Sovimme, että vaihdamme koirat treeneissäkin ja ryhdyn rakentamaan Reinon motivaatiota agilitya kohtaan hieman paremmaksi ja samalla laittelen sitä hieman tuon huonokuuloisuuden pois kitkemiseksi. Pari treenikertaa on nyt takana ja vaihdos on kyllä tuntunut oikein hyvältä. Onhan tämä paljon luontevampi vaihtoehto -nopeat likat yhdessä ja me köntykset yhdessä!

Viikko sitten vietin kaksi päivää omalla kentällä Suski Korrin tottisopissa. Lauantaina oli käsittelyssä Rodo. Rodon kanssa harjoittelimme namikäden häivyttämistä ja sainkin ongelmaamme hyvän vinkin. Olen vienyt kättä liikaa rintaa kohden, jolloin Rodo lähtee poikittamaan ja edistämään. Käsi pitääkin nostaa pikkuhiljaa korkeammalle koiran pään yläpuolelle. Siitä on sitten aikanaan helppo nypätä patukka liivin niskasta ja saalispalkkausaikakausi voi alkaa :)! Katsoimme myös Rodon pään asennon perusasennossa eikä siinä nyt ollutkaan mitään huomauttamista. Kontaktikin pysyi hienosti! Sitten harjoiteltiin pyllyn siirtämistä perusasennosta. Rodo on ollut hieman jähmeä siirtämään takamustaan, kun itse siirryn hieman sivulle. Nyt sitä tehtiin namin avulla ja alkoihan se peppu siitä siirtyä, kun oltiin ensin kellahdettu selälleen viisi kertaa -siis koira. Rodo ei häiriintynyt ihmismäärästä ja sen vire pysyi koko ajan hyvänä. Se oli oikein mukavaa huomata!Tykkään Rodosta päivä päivältä vaan enemmän ja enemmän :)!

Reino oli vuorossa sunnuntaina. Treenasimme vireen ja kontaktin säilymistä häiriön alaisena. Perusasennossa Reino säilytti kontaktin hyvin -jopa niin hyvin, että edes Annan konttaaminen meidän ympäri ei saanut sitä luopumaan katsekontaktista :)! Sitten ryhdyttiin seurauttamaan Reinoa niin, että Suski potki palloa vieressä ja ohitsemme. Siinä saatiin kunnon virhe aikaan ja pääsin puuttumaan asiaan. Hyvä treeni! Toisena asiana harjoiteltiin noutoa; kapulan tiukkaa pitämistä ja vauhtia paluuseen. Se oli kivaa ja ehdottomasti Suskin opeilla jatketaan.

Rodo on ollut tauolla puruista, mutta Vivan kanssa käytiin taas viime viikolla Lahdessa. Marko sattui olemaan paikalla ja kehui Vivan tunnetilaa parhaaksi ikinä. Se tuntui kyllä mukavalta. Sain myös hyviä vinkkejä sivulle kutsumiseen, pakopaikalle siirtymiseen ja selkäkuljetukseen. Sellainen lieveilmiö tästä katselmuksesta seurasi, että meidät pienellä painostuksella laitettiin ilmoittautumaan kesäkuun alun kokeeseen. IIK! Eihän me osata edes voittajaluokan jääviä liikkeitä ja muutenkin tottiksen viretila on mitä on -siis liian korkea. Jäljen suhteen en ole huolissani. Eka jälki tänä vuonna oli ihan superia. Tosin kesäkuun alussa tulee olemaan älyttömän pitkä ruoho, joten nenän nostelua voi taas esiintyä.

Reinon kanssa on käyty hakuilemassa kerran viikossa. Ekalla kerralla vähän hajut häiritsivät nuorta miestä. Kyllä se hommansa teki, mutta välillä piti vähän nuuhkia maata. Siis lisää tehoja moottoriin! Tällä viikolla tehtiinkin sitten motivoivia harjoituksia. Ensinnäkin haukuista seurasi ensin superherkkua ja sitten palloleikkiä piilolla. Menin itse piilolle, kytkin koiran ja maalimies lähti juoksemaan kohti keskilinjaa, me innoissamme perässä. Heti keskilinjalle tultuamme, lähetin Reinon toiselle puolelle ja sama homma taas. Neljännelle piilolle lähtikin sitten koko porukka Reinoa kehumaan ja siellä istuskeltiin syömässä makkaraa ennenkuin kaikki palattiin taas keskilinjalle. Tällaisia vaihtelevia harjoituksia aion nyt jatkossa tehdä, että saataisiin viretila nousemaan. Tyhjiäkin pitää ruveta ottamaan ja umppareita tietty. Jospa vaikka päästäisiin kesällä kokeeseen :)!

Ilottelua

2010-04-11T00:38:00.000-07:00

Mä en näemmä osaa kirjoittaa tänne päiväkirjaan ilman uutta kuvaa:)! Tämä kuva on otettu eilen Lahden kentällä. Kuvaajana oli Jenna Rasku. Lisää kuvia löytyy kakaroiden galleriasta.

Kuvassa Rodo -pikkuinen harjoittelee seuraamista. Parhaimmillaan se tekee ihan superia, mutta helposti sen mielenkiinto herpaantuu ja ympäristö alkaa kiinnostaa. Tiedän, että Rodo pitäisi saada tekemään enemmän viettiä. Ehkä pallosta löytyy aikanaan avain tähän ongelmaan. Nyt olemme pallon kanssa harjoitelleet vasta leikkimistä, taistelua ja kontaktia perusasennossa. Aika viileesti se tällä hetkellä leikkii enkä kovin helposti saa sitä haastamaan itseäni. Siinäpä tämän kevään tavoitteet meille.

Lahdessa on käyty varjelemassa nyt tosi tiheästi. Vivan kanssa on keskitytty hallintaan. Haluan saada Vivan keskittymään paremmin ja luulen, että vaatimalla enemmän seuraamisessa, voidaan saada tuloksia aikaan sen suhteen. Meidän kokeeseen meno on tällä hetkellä kiinni siitä, saako tätä pakettia enää ikinä kasaan. Tämä kevät ja kesä kuitenkin on päätetty yrittää. Tottista koskee aivan sama!

Rodolla on tehty muutamia suojeluharjoituksia lähinnä hypyn vuoksi. Otekäyttäytyminen on hyvää, se iskee lujaa ja saalistaa hyvin. Haukkukin vihdoin irtosi. Koska puolustusaluetta ei näin nuorella koiralla kannata lähteä liikaa työstämään, Rodo jäi tauolle ainakin kuukaudeksi. Katsotaan sitten toukokuussa miten on henkinen kasvu edennyt. Sillä aikaa me työstämme IRROITUKSIA ja tottista.

Reino on nykyisin hyvin innoissaan päästessään tottelemaan! Sille näyttää sopivan harvakseltaan treenailu. Paikkamakuuta on tehty urakalla ja pään asentoa on lähdetty korjailemaan Markon "korvasysteemin" avulla! Se muuten tuottaakin erittäin hyvää tulosta. Eli pallo kainaloon, koira perusasentoon ja koiran pää oikeaan asentoon hellästi korvasta kääntäen. Ja zip -pallo puotaa palkaksi. Siitä sitten pikkuhiljaa liikkeelle -ensin yksi, sitten kaksi askelta ja eiku eteenpäin. Tällä metodilla korjataan Reinon hienoista poikittamista ja edistämistä. Kevään tavoitteena on myös ripeämpi noutokapulan palautus. Siitä sitten joskus myöhemmin lisää!

Ihana kevätaurinko paistaa ja pihahommat kutsuvat! Sisälle tulee taas kuraa ja hiekkaa, mutta hällä väliä! Kalenteri on täynnä toinen toistaan mukavampia tapahtumia aina lokakuulle asti! Mahtuu sinne ihmiskarkeloitakin, kuten veljen lasten ylppärijuhlat, mutta pääasiassa tietty menot liittyvät koirakakaroihin.

Pääsiäisenä meillä oli aikamoinen hulina, kun osa nuorisosta palasi taas äidin herkkupatojen äärelle! Myös Pekka ja Riikka kävivät vierailulla ja oikein yökylässä. En muista koska velipoika olisi niin pitkään täällä koirahuushollissa viihtynyt! Allergiaa nääs! Nyt oli löytynyt oikea lääke ja saatiin jutustella oikein ajan kanssa. Mutkattomaan ja hauskaan Riikkaan oli myös mukava tutustua. Sovittiin, että otetaan uusiksi heti vaikkapa kesällä ja vaikkapa grillaamisen merkeissä!

Maaliskuuta

2010-03-25T11:43:00.000-07:00

Rodo tykkää hakeutua isompien koirien kylkeen! Reino tässä antaa sen suopeasti kyhnyttää vieressään!

Saamattomuuden huippu, että ei saa kirjoitettua edes kuulumisia tänne blogiin. Alkoivat nuo pakkaskelit niin kypsyttää, että ei vähään aikaan oikein huvittanut mikään. Kyllähän me treeneissä käytiin, mutta jotenkin nihkeätä oli!

Maneesireissuilla tehtiin Vivan kanssa hallintaa pelkästään ja se tepsikin aika hyvin. Vietiin likkaa vähän matalammassa vireessä ja vaadittiin oikea paikka ja kontakti. Siitä sitten sai palkaksi purun tai haukun.

Rodon kanssa tehtiin ensimmäiset suojeluharjoitukset noin kuukausi sitten. Rodo saalisti hyvin, puri hyvin ja otekäyttäytyminen oli muutenkin ihan OK. Haukkua ei vaan millään tahtonut irrota, joten sitä lähdettiin maltilla työstämään. Ja avautuihan se muutaman treenin jälkeen sekin puoli. Nyt ei kuulema tarvitse treenata vähään aikaan. Hypyn kohdistamisen kehittämiseksi voi muutamia treenejä ottaa, mutta muuten pitää antaa pojan henkisesti kasvaa. Tottista pitäisi vääntää sitäkin enemmän! Rodo ei juurikaan tee viettiä vaan sitä kiinnostaa herkästi esim. muut koirat kentällä! Pentuna se ei välittänyt muista koirista yhtään, mutta Viva on vissiin pihassa opettanut sen reagoimaan ohi meneviin koiriin! Siinä sitä onkin työmaata! Irroitukset pitäisi myöskjin laittaa kuntoon, että kehtaa mennä seuraaviin suojelutreeneihin.

Reinosta BH ja muuta talven tuomaa

2010-02-07T00:10:00.000-08:00

Yllä olevassa kuvassa ovat koirakakaroiden vanhin (Ringa) ja nuorin (Rodo). Kuva on vissiin otettu joululoman aikoihin, kun kävimme Lauran ja koko lauman kanssa yrittämässä jäällä kävelyä. Eipä kovin hyvin onnistunut, kun lumen ja rautajään välissä on vettä! Hetki kuitenkin juoksutettiin koiria toistemme väliä.

Eilen käytiin Reinon kanssa käyttäytymiskokeessa Pieksämäellä. Tottelevaisuusosuus oli HauHau -hallissa ja kaupunkiosuus erittäin vilkkaalla liikepaikalla Pieksämäen keskustassa. Kokeessa oli oikein kaksin kappalein tuomareita, nimittäin Raimo Karppinen tottiksessa ja Markku Korhonen kaupungilla. Arvonnassa meille sattuivat pariksi Leila ja Oskar, joten jännitys hävisi siinä kohtaa. Ollaanhan me treenattu paljon yhdessä ja samaisessa hallissakin käyty tekemässä juuri BH -kuviot noin viikko sitten. Silloin Reino pysyi hyvin paikallaan maassa ja teki muutenkin ihan hyvässä vireessä hommia!

Annahan olla, kun tuli meidän vuoro! Seuraaminen lähti oikein hyvin, mutta lyhyellä sakaralla oli joku upea haju, jota yllättäen piti jäädä nuuskimaan ja istuminenkin unohtui pysähdyksen yhteydessä. Molemmat henkilöryhmät menivät hyvin ja hihnatta seuraaminen alkoi taas oikein mallikkaasti ja jatkui hyvänä sinne samaiseen hajulänttiin asti. Siinä jouduin Reinon ihan kutsumaan uudelleen vierelleni, niin hurmiossa se juuttui mihin lie hajuun. Sen jälkeen vire kuitenkin onneksi palasi. Harmiksi liikkeestä istuminen jäi seisomiseksi. Jos olis ollu seisomisliike kyseessä, erinomainen olis napsahtanut :)! Maahanmeno ja luoksetulo olivat erinomaisia. Sitten mentiin vuorollamme paikkamakuuseen. Reino meni hyvin maahan, mutta huomasin heti, että se ei ole yhtään kuulolla vaan löi nenänsä välittömästi maahan. Noin puolivälissä Oskarin likesuorituksia tuomari käski minut koiran luo. Kääntyessäni näin Reinon ryömineen reilusti yli kaksi koiran mittaa minua kohti :)! Se siitä paikkamakuusta sitten! Tuomari oli ymmärtäväinen ja päästi meidät läpi puutteista huolimatta. Kyllä vähän taas ohjaajana hävetti! Kaupunkiosuudessa ei ollut mitään ongelmia. Onhan Reino kokenut kaupunkilaiskoira!

Kokonaisuutena olen tyytyväinen, että mentiin uudelleen kokeeseen ja saatiin tuo BH -kynnys ylitettyä. Nyt päästään treenaamaan eteenpäin! Jotain ihan perustavan laatuista muutosta on kuitenkin tehtävä meidän treenityyliin. Tietäispä vaan mitä! Ainakin paljon treenejä erilaisissa paikoissa ja eri ihmisten + vieraiden koirien kanssa täytyy ottaa ohjelmaan. Paikkamakuutreeni täytyy miettiä ihan uudelleen, jos mielimme eteenpäin tokossa ja PK -lajeissa! Reinon viretila pitäisi saada paljon, paljon paremmaksi. Kyllähän sen treeneissä saa nousemaan, mutta palkkion puuttuessa se niin kovin nopeasti laskee ja alkaa kiinnostua ympäristöstä ja tosiaan kaiken maailman hajuista sun muusta. Toisaalta se voi olla osittain sijaistoimintaakin, sillä olen jonkun verran käyttänyt painetta suoritusvarmuuden aikaan saamiseksi ja se voi heijastua tuollaisena. Kun ei ole kivaa, niin aletaan haistella. Yksi asia, johon minun pitää jatkossa kiinnittää huomiota, on sosiaalinen palkka. Pitää iloita enemmän ja kehua enemmän! Tiedä häntä sitten...vaikea koulutettava tuo otus joka tapauksessa on, olkoon perimmäinen syy mikä tahansa. Väärin koulutettu....mutta onneksi NIIN suloinen ja hyväntahtoinen olento muuten!

Reinon ja Viva aloittivat uudessa agilityryhmässä viime tiistaina. Oli mukava nähdä miten Reino on syttynyt lajiin. Se oli aivan liekeissä ja teki rataa kuin vanha tekijä Lauran ohjauksessa. Hieno homma! Kisatavoitteet voi jo hyvin tälle keväälle asettaa. Keppejä ja keinua täytyy kyllä kovasti vielä harjoitella. Vivakin ohjautui ekalla helpolla radalla kohtuullisen hyvin, mutta toisella vaativammalla pätkällä eivät taas muumit pysyneet laaksossa. Vähän oli turhan kiihkeää meno ja aivotkin jäivät vaihteeksi lähtöpaikalle. Ihan huvin ja urheilun kannalta ajattelin ottaa Vivan kanssa. Kivempi vaan, kun on itselläkin tekemistä Lauraa ja Reinoa kuskatessa.

Rodo se on outo kaveri! Kävelee hihnassa vetämättä ja on muutenkin nykyisin niin kuuliainen kuin vain 8 kk:n ikäinen koiranpoika voi! Sisällä se lähinnä vetää lonkkaa isojen koirien kyljessä. Leikit olen tarkoituksella jättänyt vain kentälle. Siellä se iskee hyvin hanakasti patukkaan ja palloon kiinni. Puruote on syvä ja rauhallinen. Se pitäminen onkin sille se kaikkein tärkein juttu. Leikkiminen ei niinkään innosta! Viimeksi Sannan avustuksella härnäsin sitä leikin lomassa oikein kunnolla ja vihdoin siinä alkoi näkyä hieman taistelutahtoakin. Pitää vissiin vaan rohkeammin haastaa sitä -reikien uhallakin :)!

Ulkona on ihana ilma ja vasta huolletut sukset odottavat alakerrassa, mutta kaikenlainen ruumiinkulttuurin harrastaminen saa nyt jäädä. Olen kauheassa köhässä ja räkätaudissa. Jo viikko tässä on kärvistelty puolikuntoisena. Eilisen Pieksämäen reissun jälkeen oli sitten jo todella huono olo. Koirien iltalenkittäminen oli yhtä tuskaa eikä tämä aamu tuonut mitään helpotusta olotilaan. Perhanan pöpöt!

Lumileikkejä ja pakkasta

2010-01-22T23:12:00.000-08:00

Alkaa pikkuhiljaa ärsyttää tämä jatkuva pakkanen! Onkohan tätä jatkunut jo kohta kuukauden? Mittari näyttää -20 lähes joka aamu. Nyt on parina päivänä taas ollut -26 kylmää! Ei paljon tee mieli harrastamaan ja hiihtäminen on pelkkää unelmaa vain! Yllä oleva kuva on viime sunnuntailta, jolloin oltiin aika siedettävissä lukemissa. Niinpä käytiin ystävien lammella molempina päivinä. Ari on vetänyt sinne 1,5 km hiihtoväylän moottorikelkalla. Sitä sitten kierrettiin sekä Vivan että Reinon (kuvassa) kanssa. Oli yllätävää, että Viva on rauhoittunut viime talvesta kovasti. Sen kanssa sai jo ihan itsekin hiihtää lenkin puolivälistä alkaen :)!

Vuoden vaihteen jälkeen on muutaman kerran käyty tottistelemassa! On se pakkasessa sellaista turaamista, että ei jää mitenkään hyvä mieli. Rodon kanssa on opeteltu perusasentoa ja kontaktia. Siinähän se nakottaa polven vieressä ja tuijottaa silmiin, jos ei toisin sanota :)! Vähän enemmän pitäisi saada intoa sen olemukseen? Seuraamisessa on pikkuhiljaa yritetty häivyttää namikättä ja vaihtaa palkka leluun, mutta siinä ei kovin hyvin olla edistytty. On se aina niin vaikeaa opettaa näitä tärkeitä perusasioita! Varmaan taas teen huomaamattanai samoja virheitä kuin aikaisemmillakin koirilla!

Kevätseminaareja pukkaa ja pariin olen jo ilmoittautunutkin. Tampereella on maaliskuussa Markon ja Hannun semma, johon on kuulema tulossa noin 120 osallistujaa! Sinne mennään ja Rodon siskoja ja veljiäkin on tulossa paikalle :). Siitä tulikin mieleen, että Rodo taitaa jäädä aika pikkuiseksi pojaksi. Sen on nyt 59 cm korkea ja painaa 23 kg ja ikää on 7 kk. Eipä se kovin montaa senttiä tuosta enää kasva! Reino oli samassa iässä jo ihan miehen mitoissa.

Pitää vissiin tämä pakkasviikonloppu pyhittää tekemättömille sisätöille, joihin kuuluu siivoamisen ja pyykinpesun lisäksi mm. nettisivujen päivitystä ja kuvagallerian kokoamista. Videoitakin olisi työstettävinä!

Reinon TK 1 ja pentuturinoita

2010-01-06T09:47:00.000-08:00

Joulun jälkeisellä viikolla tänne Vuorikadulle saapui mukavia vieraita kaukaa pohjoisesta eli Maria, Devi ja Watti. Kaksi viimeksi mainittua ovat mustia belginkutaleita. Reissun tarkoitus oli käydä astuttamassa Devi tuossa Kouvolan lähellä. Watti oli mukana näyttäytymässä eräälle mahdolliselle morsiolleen :)! Reino päätettiin laittaa evakkoon Lauran luo siksi aikaa, kun ihana Devi narttu kyläili meillä.

Heti ekana iltana lähdimme matkaan, mutta taivaankappaleet eivät olleet suotuisassa asennossa. Tuli siinä sitten ajeltua aika reippaasti, liki tuhat kilometriä, ennekuin homma oli ns. hanskassa. Nyt vain toivotaan, että tulee paljon söpöjä pentusia.

Reinon kanssa käytiin tänään rapsakassa pakkasessa tokokokeessa. Ulkona oli -20 ja sisällä Hauhau -hallissakin -10. Reissun tuliaisena saatiin alokasluokan viimeinen ykköstulos ja nyt ollaan sitten TK 1. Ei koe kovin hyvin mennyt, sillä Reino taas haisteli maata paikkamakuussa ja hyppyestettäkin piti nuuhkaista. Pisteet olivat vain 162,5 eli rimaa hipoen ylitettiin ykköstuloksen raja. Ilman tuota ikuista ongelmaa oltaisiin jo 180 pisteen tuntumassa, joka on lähempänä Reinon teknistä osaamista. No, virhehän se on haistelukin, joten sinnikkäästi vain eteenpäin sillä saralla. Tänään Reino oli taas liian kiinnostunut muista koirista ilmoittautumisessa. Hallin etuosaan kokoontui paljon karvaturreja hyvin lähekkäin ja se oli Reinolle taas vaikeaa! Siinä, kun ei olla varsinaisesti käskyn alla vaan pitäisi vain istuskella leppoisasti, kun tuomari juttelee mukavia.

Kylmyyden takia ei olla kovin paljon treenailtu. Mä vaan en voi sietää pakkasessa ja pimeässä turaamista. Ekat meneesitreenitkin jäivät väliin, kun pakkanen paukkui yli kahdessakympissä. Laskispa tuo pakkanen ja tulispa Saimaalle ladut ja olispa töiden jälkeen hetken aikaa valoisaa, että ehtis hiihtämään ennen pimeän tuloa. Siinä mun toiveet lähitulevaisuudelle.

Juhlan jälkeen

2009-12-27T02:52:00.000-08:00

Isot tytöt lähtivät äsken kotimatkalle kohti Helsinkiä ja alkaa olla juhlan jälkeinen tunnelma talossa. Ruumis huutaa terveellisempiä elämäntapoja! Tulkoon arki ja säntillisempi elämä. Jonkinlaista muutosta on oikeasti kyllä ruvettava tekemään ruumiinkulttuurin puolella. Sen verran julkaisukelvotttomia eli inhorealistisia olivat kaikki kuvat, joihin tietämättäni olin joutunut :)!

Koirat ovat olleet niin kiltisti. Treenattu ei olla yhtään, mutta kohtuullisia lenkkejä ovat kyllä saaneet joka päivä. Lenkittäjiä oli yllin kyllin, mulle riitti yhtenäkin päivänä jo kerran lenkiketty koira kaveriksi. Kovasti ne yrittivät aina olla avuksi keittiöhommissa :)!

Joulutohinoita

2009-12-19T09:08:00.000-08:00

Toivoin jo moneen otteeseen hieman kuivempia kelejä. Kolme koiraa tuo uskomattoman määrää likaa sisään -varsinkin, kun lukeudun siihen joukkoon, joka ei jokaisen pihassa juoksentelun jälkeen jaksa pestä 12 tassua! Saatiin sitä pakkasta sitten vihdoin. Hiukan vähempikin olisi riittänyt. Koko viime viikon mittari näytti 19 - 20 astetta. Treenikentällä ei käyty kertaakaan viikon aikan. Sen sijaan opeteltiin hihnakävelyä oikein urakalla.

Eilen illalla pakkanen laski 15 asteeseen ja lähdimme pimeään metsään otsalampun ja vilkkupantojen kanssa. En ole mitenkään tottunut pimeässä liikkuja, kaupunkilaistyttö nääs! Onneksi pimeydestä juoksi aina vastaan vain sen verran silmäpareja kuin sinne oli viereltä häipynytkin :)!

Tänään käytiin HauHau -hallilla Reinon tokotreeneissä. Annoin kauko-ohjattavasta sitruunapannasta pienen muistutuksen ennen varsinaista suoritusta, kun Reino taas haisteli maata! Paikkamakuu sujuikin sitten loistavasti! Myöskään yksittäisliikkeiden aikana ei nenä käynyt maassa yhtään kertaa. Silläpä tempulla olikin suotuisa vaikutus! Saa nähdä kuinka kauan tehoaa!

Ollaan koirakakaroiden kanssa neljään pekkaan, kun Eero lähti eilen Lauran ja Rinkun kanssa Viroon. Tulevat vissiin tiistaina kotiin. Hyvä näin! Ehdin kaikessa rauhassa valmistella Joulua. Tänään jo hankin muutaman lahjan ja leivoin torttuja ja pipareita. Ei silti, ei niitä kukaan jaksa syödä, mutta oli kiva saada vähän joulumaista tuoksua kämppään. Huomenna täytyy jatkaa lahjaostoksia ja pitää oikein kunnon paketoimistalkoot. Tuonne ruokahuoneeseen on kertynyt vähän sitä sun tätä, joka pitäisi peittää kääröihin :)!

Reino on hieno hakukoira

2009-12-13T06:26:00.000-08:00

Ihan ekaksi täytyy iloiten mainita, että Reinosta on vissiin kehittymässä vallan mainio hakukoira! Viime aikojen treenit ovat koko ajan menneet parempaan suuntaan ja erityisesti tänään Reino oli todella motivoitunut hommaan. Koiraa autosta hakiessa maalimiestäti kävi antamassa Reinolle yhden lihapullapalan ja häipyi siitä keskilinjalle muiden joukkoon. Oli sovittu, että vain kolmas ukko hieman haamuilee, muut ovat "pimeitä". Reino lähti aivan täpinöissään keskilinjaa kohti ja lähetettäessä upposi hyvin vasempaan etukulmaan. Sama vire oli yllä oikealle lähetettäessä. Kolmas ukko näyttäytyi kaukana ja sinne lähdettiin tietty sata lasissa. Neljäs oli vastatuulessa valmiina piilossa. Sinnekin Reino kovasti hinkusi ja löytö oli hyvä! Ilmaisut olivat erinomaisia, haukku puhdas ja kestävä. Olinpa aika iloinen ja Reino sai kovasti kehuja + makkararinkiä vielä lopuksi. Ihan tuntuu siltä, että jotakin on vihdoin loksahtanut kohdalleen! Tätä menoa päästään ensi kesänä kokeeseen :)!

Reinosta pitää kertoa edelleen, sillä sen kanssa olen suurimmaksi osaksi viime aikoina puuhastellutkin. Olemme kovasti treenanneet tokoa ja eilen taas käväisimme kokeessa, tuloksena toinen ykköstulos (167 p.). Koe meni viretilan kannalta oikein hyvin. Olin tyytyväinen Reinon motivaatioon ja täsmällisyyteen. Sen sijaan en ollut tyytyväinen sen jatkuvaan haisteluun! Paikkamakuu putosi kutoseen, kun poju taas venytteli ja ryömi haistellen maata. Palkaksi vieläpä löytyi jotakin syötävääkin. En tiedä oliko sillä merkitystä, että toiselle puolelle sattui kultainennoutajauros, joka muistutti aivan sitä koiraa, joka viime kokeessa tuli haistelemaan Reinon sukukalleuksia? Ennen liikkumistaan Reino kovasti katseli tätä vieruskaveria. Toisella puolella oli maliuros, josta Reino ei välittänyt mitään. No, ongelma tämä on joka tapauksessa ja jotakin on keksittävä! Haistelua esiintyi myös kaikissa jäävissä liikkeissä, kun jätin koiran. Samoin hyppytelinettä sen piti haistaa kesken menomatkan ja niinpä tietty jouduin antamaan uuden käskyn, kun koira pysähtyi kuin seinään esteen eteen!

Rodon kanssa on puuhailtu namitottista edelleen. Kentällä on myös harjoiteltu "mami on maailman tärkein -juttuja". Palloleikit on myös oettu kuvioihin mukaan. Irroitus on Rodolle sen verran totinen juttu, että olen siinä saanut jo aikaan pienen konfliktin poikasen. Täytyy miettiä mitä sille teen, ettei hieno puruote kovin paljon kärsisi! Sympaattinen tapaus tämä pentu!

Viva on saanut nauttia lähinnä oloneuvoksen päivistä! Tottiksessa on tehty vain hiljentymisharjoituksia ja seuraamista "turpa ummessa"! Agilityssa on viikoittain otettu muutama ratapätkä Reinon ja Lauran harjoitusten yhteydessä. Yllättävän hyvin se hallissa on mennyt! Uutena lajina olemme aloittaneet koirasauvajuoksun! Sidon itseni vetovyöhön ja lähdemme sauvakävelemään, mutta suuren osan matkasta juoksemme! Se tekee NIIN hyvää, sekä koiralle että sen omalle ihmiselle.

Viime viikonloppuna oli Bite Clubin pikkujoulut! Paikka oli aivan ihana, mutta aika kaukana eli Valkeakoskella. Tunnelma oli katossa, ruoka hyvää ja seura mahtavaa!

Tonttuilua

2009-11-22T09:19:00.000-08:00

Lopuillaan oleva viikonloppu on ollut hauska! Lauantaina osallistuimme Reinon kanssa Joulupukin joulukulkueeseen. Meidän tavoitteena ei niinkään ollut näyttäytyminen yleisön edessä vaan Reinon totuttaminen muihin koiriin -taas kerran oli hyvä tilaisuus osoittaa sille, että muita ei mennä moikkamaan, kun ollaan hommissa. Yllättävän hyvin se meni. Paikoitellen se jopa malttoi kävellä hihna löysänä.

Sitten mentiin Rinkun ja Lauran kanssa metsäretkelle. Siellä vierähtikin melkein pari tuntia, kun kahdessa erässä juoksutettiin kaverit. Muuta en sitten saanutkaan aikaan. Huonoa omaatuntoa potien menin nukkumaan jo klo 9 aikoihin, sillä aamulla oli varhainen herätys.

Aamulla sitten lähdettiin kohti HauHau -hallia ja Reinon tokotreenejä. Poika oli aivan mainio lukuunottamatta sitä iän ikuista paikkamakuuta. Taas piti nuuskia ja hieman ryömiä mua kohti. Kielto ei auttanut mitään, joten palasin koiran sivulle ja nostin sen takaisin oikealle paikalle. Kovin en viitsinyt äkseerata, ettei vieruskaveri häiriinny.

Tokotreenien jälkeen ajeltiin etsimään niitä kelmejä, jotka olivat taas varastaneet Reinon aamuruuan ja piiloutuneet metsään. Kuten huomaatte, olemme aloittaneet uudelleen hakuharrastuksen! Reino on mukava haukkuvan hakukoiran alku, kunhan saadaan sille lisää maalimiesmotivaatiota. Sen vire laskee hyvin helposti. Kaksi ensimmäistä ukkoa haetaan innolla, mutta sitten alkaa dieseli yskiä. Nyt on tehty muistikuvia ja niillä into säilyy vähän paremmin. Täytyy vissiin lukea joku ruotsalaisten opus. Omat keinot alkavat olla vähissä :)! Hakutreenien jälkeen otettiin Oskarin kanssa paikkamakuuharjoitus takapalkalla eli jätin pienen ruokarasian Reinon selän taakse. Se menikin vallan hienosti! Näitä nyt teemme seuraavaan kokeeseen asti. Lopuksi Rodo -pikkuinen pääsi keräämään kreppejä ja leikkimään ihanan Allin kanssa.

Ja sitten olikin Vivan vuoro. Lähdimme sauvakävelemään, mutta katu oli niin liukas, että piti poiketa metsään. Siellä pistettiinkin juoksuksi ja voi, että se oli mukavaa. Ihan kuin olisi palannut nuoruuden aikoihin, ei painanut askel eikä pihissyt henki. Ja Vivakin nautti...tätä täytyy taas alkaa tehdä!

Edellisen kirjauksen jälkeen ollaan vissiin enimmäkseen tokoiltu. Reinon kanssa on työstetty paikkamakuuta ja saattiinkin se aika mukavaan kuntoon, mutta sitten Pieksämäen hallikisoissa viikko sitten vieruskaveri nousi ylös ja patsasteli Reinon luo tutkimaan sen sukukalleuksia. Rähäkkähän siitä meinasi syntyä. Kuulin ensimmäistä kertaa Reinon sanovan jollekin RÄYH! Siihen meni ykköstulos, sillä mekin saatiin liikkeestä nolla (Reino oli sitä ennen liikkunut puoli koiran mittaa, ryömien). Ei se kuitenkaan yhtään provosoinut viereistä urosta, ei edes vilkaissut sitä koko aikana. Muut liikkeet menivät reinomaiseen tyyliin eli hyvin tai semi hyvin. Pari perusasentoa tarvitsi toisen käskyn, mutta ne nyt on helposti korjattavissa. Pisteitä tais tulla 149.

Samaisessa tokokokeessa Viva kaatoi kanoottinsa pahemman kerran ja saatiin kolmostulos (118,5 p). Tämä oli se halli, jossa on agilityesteet vieressä, kun tokoliikkeitä tehdään. Se on osasyy ylivireeseen, mutta ei koko totuus. Onhan Vivalla ohut hermorakenne ja onhan sen ylipäätään vaikea pitää itseään kuosissa korkeassa vietissä. Miksi se sitten nousee niin korkeaan vireeseen? Jaa-a? Se osaa kyllä virittäytyä ihan itsekin, ihan arkielämässäkin, mutta olen minä sen pentuna väärin kouluttanutkin. Tämä koira olisi varmaan tarvinnut paljon rauhallista teknistä opetusta ja vähemmän patukka- ja pallohärdelliä ihan pienenä. No, näillä mennään. Seuraavana päivänä menin taas samaan paikkaan kokeeseen ja vein sen kolmannen kiekaisun jälkeen pois kehästä! Ähäkutti!

Tasaisen harmaata

2009-10-31T11:38:00.000-07:00

Kokeiden jälkeinen aika on vietetty jonkin sortin hiljaiseloa. Pellolla on toki käyty ja opiskeltu Vivan kanssa suoria esineilmaisuja filmipurkkien avulla. Eipä ole mitään kovin suurta edistymistä tapahtunut. Kun aktiivisin treenikausi on takana, on taas ehditty opettelemaan hihnakävelyäkin. Yksi koirakakara kerrallaan on päässyt mukaan ja lenkin loppupuolella on pysähdytty tekemään tokojuttuja yhden koulun valaistulle kentälle. Laatuaikaa itse kullekin...

Reino ja Laura ovat ahkeroineet agilityn parissa ja minäkin olen siinä sivussa innostunut juoksemaan Vivan kanssa silloin tällöin. Kyllähän se treeneissä ihan mukavasti kulkee, mutta annas olla, jos olisi kisatilanne. Otetaan tämä laji toistaiseksi huvin ja urheilun kannalta.

Pari viikkoa sitten pyrähdettiin Reinon kanssa Lappeenrantaan luonnetestiin, kun satuttiin saamaan peruutuspaikka. Muuten Reino käyttäytyi hyvin reinomaisesti, mutta kelkkaa se pelkäsi ihan tosissaan. Mitään mörköjä se ei ennen ole "nähnyt", mutta onhan se pehmeä poika, joten kai tuo oli ihan odotettavissa. Pisteitä herui 154 p. ja kaikki plussan puolella. Tiedä häntä mihin tuota tulosta tarvitaan, mutta tulipahan käytyä.

Olemme tokoilleet melko ahkerasti ja käyneet pari kertaa Pieksämäelläkin HauHau -hallissa treenaamassa. Siellä järjestetään paljon kokeita, joten ihan mukavaa saada vähän kokemusta tilasta. Sitäpaitsi siellä ei tuule, ei sada!

Rotumestiksiä käytiin katsomassa Kangasalla ja siellä tavattiin sekä Rodon iskä että kolme sisarusta. Kovin olivat villejä ja mustapäisiä kaikki pentuset ja Erkki -isä teki vaikutuksen sekä tottiksessa että puruissa. On siinä tavaraa mistä ammentaa! Rodon kanssa olen edennyt hyvin maltilla. Ruokatottista tehdään ja hieman leikitään, mutta kovin paljon en ole sitä hetsannut. Hyvin se tuntuu syttyvän! Kunhan loput hampaat tuosta vaihtuvat, lisätään patukka- ja palloleikit ohjelmaan systemaattisemmin.

Vain elämää, ei sen enempää!

2009-10-06T10:45:00.000-07:00

Syykuussa treenattiin niin ahkerasti, että kuulumisten kertominenkin lähes jäi! Reinon kanssa käytiin jossain välissä virallisessa tokokokeessa ja se meni aivan upeasti. Pisteitä herui ykköstuloksen verran (169.) Loppupisteet olisivat olleet vieläkin paremmat ilman omatoimisesti suoritettua estehyppyä. Liike oli ihan täysi kymppi, mutta Reino ehti hypätä esteen yli ennen virallisen suorituksen alkua, joten liike arvioitiin nollaksi. Tarkkuutta vaan jatkossa!

Hyvillä mielin osallistuttiin Reinon kanssa BH -kokeeseen Hauholla viime viikonloppuna, mutta siellä Reino yllättäen valuikin tyhjiin paikallamakuussa ja suoritus oli aivan ala-arvoinen. Lähinnä päiväkävelyksi sitä kai voisi kutsua. Sellaista voi sattua tällaisen koiran kanssa, jolta oikeasti puuttuu omatoiminen aktiivisuus. Keväällä uusiksi ja vähän treenimetodejakin tietty pitää miettiä. Ei edes harmita. Reino on niin Reino!

Viva osallistui saman päivänä IPO 2 -kokeeseen. Hiukkasen iso pyörä heitti ja kanootti keikkui, mutta olen tyytyväinen. Yhteispisteitä saatiin 265 (Á 95, B 82, C 88). Tottiksessa tuli yksi puutteellinen liike eli liikkeestä seisominen. Muuten pisteet ropisivat lähinnä liian kiihkeän suorituksen vuoksi, ääntelyä siellä ja täällä, haukahtelua käännöksissä ja sivulletuloissa, noutokapulan pöyrähtelyä ym. Puruissa Viva oli vahvempi kuin ikinä! Pisteitä meni hallinnasta ja epäpuhtaista irroituksista. Mitään isompaa virhettä emme tehneet. Koira oli hyvä!

Laura ja Rinkku ovat muuttaneet uuteen omaan kotiin! Mukavaa, että se on täällä samassa kaupungissa. Reino on myös alkanut harrastaa agilitya Lauran ohjauksessa ja se on ihan huippua! Arkielämä siis palaa pikkuhiljaa entisiin uomiinsa. Rodo -pentunen kasvaa ja on osoittautunut aivan valloittavaksi epeliksi. Luonnetta löytyy, mutta rauhoittuakin osataan.

Nyt pidämme parin viikon treenitauon ja sitten mietitään eteenpäin. Ensi viikonloppuna on tiedossa hauska retki, sillä lähdemme Piian kanssa katsomaan belgien rotumestiksiä Kangasalle!

Mihin aika katoaa?

2009-09-09T09:59:00.000-07:00

En näköjään nykyisin jaksa aloittaa blogin kirjoittamista, sillä tiedän pentuleikkien tai pahanteon keskeyttävän sen tasaisin väliajoin. Nyt Rodo on ensimmäistä kertaa isojen koirien kanssa pihalla, joten istahdin tähän hetkeksi.

Edellisestä merkinnästä tuntuu olevan ikuisuus. Mitähän olemme leirin jälkeen tehneet? Vivan kanssa on jäljestelty harvakseltaan -kolmisen kertaa viikossa kai keskimäärin. Kulmatyöskentely lähti ontumaan leirin jälkeen. Olisko ollut vaikeampi alusta syynä -tai siis varmaan juuri näin olikin. Nyt on sitten otettu siinä asiassa oikein tehotreeniä. Piia on tallonut jälkiä kuudella kulmalla ja likalle on kerrottu, että kulmat ajetaan TARKASTI. Parissa viimeisessä treenissä oli jo vähän positiivista painetta nähtävissä :).

Lahden reissuja on tehty vähän harvakseltaan. Ensin oli aikatauluongelmia ja sitten Viva satutti tassunsa leikkiessään pallolla. Pari viikkoa on kuitenkin taas treenattu normaalitahdilla. Aiheena on selkäkuljetus ja se ei olekaan mikään pikku juttu! Saa nähdä ehtiikö liike valmiiksi ennen lokakuussa häämöttäviä kisoja. Uutena, mutta niin tuttuna, ongelmana on ylikiehuminen tottistreeneissä. Tällä kertaa sen aiheuttaja on piilojen kiertäminen! Viva oppi kiertämään piilot 3-5 oikeaoppisesti hyvin nopeasti, mutta nyt se rakastaa sitä hommaa LIIAN paljon :)!Voi jösses! Viva kiihtyy tottistelemaan mentäessä vaikka teen samat rutiinit kuin aina ennenkin. Silti se on menossa puruihin (tai siis piiloja kiertämään)eikä pysty pysymään nahoissaan.....toisinto siitä Talin surullisen kuuluisasta kokeesta vaikka silloin kiihtymyksen syynä olikin kuviteltu eteenmenolelu. Huomenna ajellaan taas Lahteen...Saas nähdä millä mielellä sieltä palaillaan. Lahden kentällä on siis vaneripiilot, jotka tietty ovat aina paikoillaan, joten ongelmaa ei oikein voi kiertääkään!

Reinon tottis on mennyt mukavasti eteenpäin. Käytiin möllitokossa ja saatiin huimat 191,5 pistettä. Eihän se Reinon suoritus mikään ultranopea ole, mutta ei laiskakaan. Ihan innolla se tekee ja niin täsmällisesti. Paikkamakuu oli vaikeaa, kun Reinon takana toisella kentällä jutteli pentukodin äiti Tuija heleällä äänellään :)! Reino tietty bongasi Tuijan juuri sillä siunaamalla, kun piti käydä maahan. No meni se maahan, mutta aikamoista vikinää ja pientä liikkumista piti koko suorituksen ajan tehdä. Olin kyllä varma, että nyt poikaa vietiin. Hermo kuitenkin piti! Hyvä Reino!

Rodon on kasvanut huimasti ja saanut 12 vk:n rokotuksetkin. Se on valloittava pikkumies! Joistakin asioista on jouduttu neuvottelemaan kovastikin ja jotkut asiat se oppii hyvin nopeasti. Jälkiä olisi voitu ajaa enemmän. Tottista on tehty ruualla ahkerasti. Ringaa ja Vivaa Rodo kunnioittaa syvästi, mutta Reinon se luulee olevan isokokoinen ja elävä purulelu. Rodo hyökkäilee Reinon kimppuun välillä hyvinkin vallattomasti eikä Reino osaa tai ei halua komentaa sitä yhtään ponnekkaammin vaan ryhtyy leikkiin vaikka selvästi huomaan, että sitä vähän kyllästyttää. No, eivätpä nuo ole yhdessä kuin pienempiä aikoja ja silloinkin valvotusti.

Tähän samaan syssyyn Laura ja Ringa muuttivat väliaikaisesti kotiin. Niinpä on sitten roudattu muuttokamoja Helsingin ja Mikkelin väliä ja yritetty sovitttaa niitä tänne Vuorikadulle. Lokakuun alussa parivaljakko saa mukavan kokoisen opiskelijasunnon. Siihen asti täällä onkin aika hulina :)!

BC -leiri Hauhovissa

2009-08-02T23:15:00.000-07:00

Rodo -poikanen on nyt leirikokemusta rikkaampi. Neljä päivää vierähti Hauhovissa oman treeniryhmän leirillä. Rodo sopeutui joukkoon hyvin. Se oli reipas ja rohkea. Ruokakin alkoi maistua, kun vähän nälätettiin ja sitten "häirittiin" ruokarauhaa. Häkkielämään totuttelu oli helppoa yksinkertaisesti siksi, että muuta vaihtoehtoa ei ollut!

Vivaa työstettiin kaikilla osa-alueilla. Aamuisin aloitettiin pellolla, päivällä tottisteltiin ja illalla oli purut. Jäljet sujuivat hyvin, lukuunottamtta yhtä tyhmästi tehtyä kokeilua, jossa tallasin liian tiuhaa serpentiiniä ja siksakkia hieman vaativalle alustalle. Tavoitteena oli saada Vivalle vaikeampi jälki, että se keskittyisi paremmin, mutta tuloksena oli hermostuneisutta ja hätiköintiä. Eilen sitten tehtiin laajempia kaarroksia ja yksi terävä kulma sekä kolme normikulmaa. Esineitä (vieraita) oli viisi ja alusta oli helppo. Viva jäljesti hyvin ja esineetkin nousivat, vaikka ekalla ilmaisu tökkikin. Tottiksessa tehtiin töitä poikittamisen ja täyskäännösten kanssa. Viidennessä treenissä sunnuntaina koira kulki suorassa, mutta vielä ajoittain painoi polveen. Siihen otettiin avuksi istuminen tai täyskäännös vasemmalle. Purujen teemana oli piilojen 3 - 5 kierrot. On se oppivainen likka tuo Viva. Suurta etua on tietty siitä, että se rakastaa juoksemista ja on agilityssa tottunut työskentelemään myös irrallaan ohjaajasta. Tein yhden harjoituksen tyhjällä kentällä patukan avulla ja seuraavalla kerralla kentällä jo olikin maalimies. Pari kertaa Viva yritti varastaa neloselta suoraan kutoselle, mutta sen jälkeen homma alkoi pelittää. Paljon muuta ei sitten tällä leirillä opiskeltukaan. Markon kanssa tehtiin pari pakotreeniä keskiviikkona ja Skogsterin Janne otti sunnuntaina yhden pitkän liikkeen (ihan huvin ja urheilun kannalta)!

Renon kanssa tottisteltiin ja vire oli oikein mukava. Jäljellä opiskeltiin esineiden ilmaisua. Niihin pitää saada lisää motivaatiota. Hyvältä keinolta tuntui kuuden esineen suora, jossa palkaksi tuli kuusi kertaa herkkuruokaa! Olen nyt päättänyt, että Reinon kanssa ei jatketa suojelua. Vuodessa ei ole tapahtunut mainittavaa edistymistä puruotteessa eikä Reino ole riittävän aktiivinen maalimiehen edessä. Sen ominaisuudet eivät siten riitä suojeluun. Hieno ja minulle rakas koira se siitä huolimatta on! Treenaamme tähtäimenä BH -koe ja suuntaamme kenties erikoisjäljelle, metsäjäljelle ja hakuun (jos siihen jää aikaa).

Täydennystä

2009-07-27T03:13:00.000-07:00

Rodo -vauva muutti Vuorikadulle eilen illalla. Kuvassa se on Anna -kummitädin sylissä Tuuloksen Mustissa ja Mirrissä, johon pysähdyttiin kotimatkalla. Tuli käytyä katsomassa ko. pentuetta kaverin kanssa ja siinä yhteydessä tapasin tämän ruman ankanpoikasen. Se jätti tassunjälkensä sydämeeni! Eilen sitten hain sen tänne joukon jatkoksi. Ihan tyhmää tietysti ottaa koira tällä tavoin. Toisaalta ei se näytä pitkällisen suunnittelunkaan jälkeen helposti onnistuvan. Nimittäin hyvän koiran saaminen! Toden sanoakseni, olin kyllä pitänyt tätä pentuetta mielenkiintoisena jo aiemmin, mutta yrittänyt välttää ajattelemasta asiaa liikaa :)! Tehty mikä tehty ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan (yäk miten kulunut koiraharrastajan klisee!).

Viime viikkolla käytiin Pattijoella Marian perheen luona ja tottisteltiin. Reinolle keksittiin hyvä konsti seuraamiseen (vireen ylläpitoon). Kerronpa tuloksista sitten, kun on vielä muutaman kerran treenattu. Koirat käyttäytyivät hyvin jopa Marian tarhassa. Hieno homma!

Loppuviikko vierähti KV -agilitykisan järjestelyissä. Kisapäivänä tuli vettä kuin Esterin sieltä, mutta porukka hoiti homman kotiin upeasti. Pellolle ei olla ehditty eikä puruissakaan ole päästy käymään. Tänään alkaa taas tositreeni.

Kesäisiä retkiä

2009-07-16T05:49:00.000-07:00

Kolme ensimmäistä kuvaa on äskeiseltä sieniretkeltämme, josta saatiin saaliiksi kantarelleja. Minä tyydyin napsimaan kuvia ja E. hoiti sienten metsästyksen. Kyllä oli mukavaa katsella kahta onnellista koiraa. Siellä ne parisen tuntia vilistivät pitkin mättäitä ja välillä pulahdettiin järveenkin.

Tässä kuvassa koirakakarat tutkivat innokkaasti etelä-savolaisen metsän antimia. Mitä lie yhteisesti kiinnostavaa olikaan tuossa kolosessa!

Autolle palatessa Reino sitten koki elämänsä järkytyksen! Se häipyi kielloista piittaamatta metsään eikä tullut pois kutsuttaessa. Niinpä pakkasimme itsemme autoon ja odotimme, kunnes herra suvaitsi saapua taas tielle. Silloin lähdin ajamaan pois...Reino lähti ensin perään, mutta ajatteli varmaan erehtyneensä autosta, kun se ei pysähtynyt, vaikka HÄN, poloinen eksynyt poika, juoksi perässä. Niinpä se älykkäänä olentona lähti pinkomaan sinne, mistä oli metsään karannut. Eipä löytynyt omaa laumaa sieltäkään.....hädissään se juoksenteli sinne ja tänne, kunnes vihdoin sain siihen näköyhteyden. Sitten tultiinkin aivan noloina mamin luo ja tiivisti polven juuressa köpitettiin autolle asti. Reino näytti aivan siltä, kuin taivas olisi pudonnut! Maailma siis voikin oikeasti kohdella NÄIN kaltoin kilttiä koiralasta!

Viime viikon alkupuolella matkattiin Viroon. Koirakakarat käyttäytyivät erittäin hienosti koko matkan ajan. Tosin Vivan oli vaikea rauhoittua Viljandin kerrostalossa, kun piti koko ajan vahtia rappukäytävän ääniä. Reino sen sijaan ei ollut moksikaan. Taitaa olla kuuro koko kaveri :)!

Retkeilimme hieman kaupungin ympäristössä, mm. Heimtalin kartanon mailla, joka on nykyisin jokin oppilaitos.

Viivyimme Viljandin asunnolla muutaman päivän ja tulomatkalla koukkasimme Tarton kautta Sillamäen kaupunkiin lähelle Narvaa. Katsastimme siellä uusimman hankinnan, kaksion ikivanhassa idyllisessä kerrostalossa puistomaisen kadun varrella. Ei jääty sinne tällä kertaa kuitenkaan olemaan vaan jatkettiin matkaa Tallinnaan. Siellä koirat jäivät yöksi autoon vahtimaan "ostoksia". Toisaalta ei niitä olisi viitsinyt kauheassa kaatosateessa sisälle asuntoon viedäkään. Yö nukuttiin makoisasti uutuuttaan hohtavassa kämpässä. Laivarantaan ajettiin 10 min. Aika kätevää!

Viva oli koko matkan loukkaantunut, kun juuri ennen matkaa vaihdoin Viton Transporteriin. Se ei juurikaan päätään kallistanut, jos auto liikkui. Ilmeisesti sitä häiritsi, kun se näki ulos toisella tavalla kuin Vitossa. Siinä oli tummennukset laseissa ja se oli muutenkin pimeämpi kuin tämä uusi, jossa on enemmän ikkunoita ja väliseinä ohjaamoonkin puuttuu. Kyllähän siitä epäluuloisempikin narttu menee päästään pyörälle. Entäs Reino? Höh, sille nyt on sama vaikka ajeltais karjavankkureilla. Unta palloon ja sillä siisti!

Runsauden pula

2009-07-05T04:31:00.000-07:00

Nyt on loma! Ja olisi niin paljon tekemistä, että melkein ahdistaa. Koiria voisi treenata aamusta iltaan ja kotihommiakin olisi vaikka muille jakaa. Osa päivästä kuluu pelkkään jahkailuun, kun ei oikein osaa tarttua mihinkään. Jotakin suunnitelmaa tämä elämä nyt kaipaa.

Lahden reissu herätti taas paljon ajatuksia. Vivan kanssa alettiin jälleen kerran työstää puhtautta piilolle. Muu saa siis taas odottaa vuoroaan :(! Olen itse aika skeptinen sen suhteen, että se koskaan oikeasti lakkaisi tökkäsemästä hihaa tullessaan vauhdilla piilolle. Hitto, että on hankala tuollainen koira, joka ei ole ihan selvä päästään ja jonka viettialueet eivät ole puhtaat! Näillä mennään silti eteenpäin. Onhan Vivassa niin paljon hyviäkin puolia, että on vaan yritettävä.

Reinon treeni junnaa paikallaan. Ei siitä tahdo löytyä aktiivisuutta eikä puruote ole juuri yhtään parantunut! Ensimmäisen kerran mietin kotimatkalla ihan tosissani, että lopetan suojelun sen kanssa. Suoraan sanoen tuntuu ihan ajan haaskaukselta koko homma. Jossain muussa lajissa oltaisiin jo varmasti menty aimo harppaus eteenpäin. Toisaalta tuossahan se mukana kulkee ja aikaa ei paljon muuhun kuitenkaan ole, joten jätetään nyt kuitenkin harkintaan. Jos Timppa viitti sille treenejä tehdä, niin mikäs siinä.

Vivan kanssa on harjoiteltu avoimen luokan tokoliikkeitä. Treenikavereilla on ollut hauskaa ja minulla tietty myös! Laita nyt tuollainen sählä tekemään asioita pienimuotoisesti ja rauhallisesti! Työn alla ovat kaukokäskyt, luoksetulon pysäytys ja hyppyesteen taakse istuminen.

Eilen kävimme eläinlääkäriasemalla hakemassa ekinokokkilääkitykset molemmille koirille Viron reissua varten. Siinä yhteydessä punnittiin molemmat. Kyllä oli suu loksahtaa auki hämmästyksestä, kun kävi ilmi, että Viva painaa nykyisin 27 kg ja Reino 30 kg! Reino on huomattavasti Vivaa isompi ja massiivisempi, mutta Vivan luurangonlaiha olemus onkin silkkaa lihasta. Reino, joka aina ja joka tilanteessa heittäytyy nukkumaan, ei turhia ehdi lihaksia kasvatella. Johan siinä nyt energiaakin kuluu eikä sitä koskaan tiedä saako seuraavaa ateriaa koskaan! Ei siis kannata turhaan hötkyillä vaan ottaa varman päälle -rauhallisesti!

Jälkeilyä ja muita kesäpuuhia

2009-07-01T20:15:00.001-07:00

On päiviä ja hienoja päiviä -kuten eilinen! Aamulla mentiin pellolle ja kerrankin tein molemmille koirille jäljet ihan ajatuksella. Reinon kanssa treenattiin sivutuulta. Sillä on tapana ajautua jäljeltä sivuun, jos tuulee vähänkään kovempaa sivusuunnassa. Talloin jäljen sellaiseen kohtaan, että näin askeleet melko hyvin ja vahdin, että nenä pysyi jäljen päällä. Ihan kohtalainen treeni! Vivalle tein pitkän jäljen, jossa oli kaksi terävää ja yksi suora kulma. Jälki kulki kahdella suoralla vinosti sarojen poikki, joka on varsinkin sivutuulessa Vivalle vaikeaa. Lisäksi mentiin yhden heinäkasan yli ja loppu oli vielä vastatuuleen. Tässäkin treenissä pääsin puuttumaan haasteellisiin asioihin ja Viva vastasi vaatimuksiin oikein hyvin. Hyvillä mielin lähdettiin kotiin!

Velipoika Pekka ja mukava ystävänsä Riikka piipahtivat iltapäivällä kaffeella. Sitä varten tuli leivottua raparperipiirakkaa sillä hyvällä ohjeella, jonka löysin alkukesästä netistä. Ja oikein hyvää taas oli.

Illan suussa käytiin Reinon kanssa tottiskentällä. Poika oli innokkaalla päällä ja kaikki sujui iloisesti häntää heiluttaen. Harjoiteltiin hyppyjä, noutoa, luoksetuloa ja tietysti myös seuraamista. Käytin palloa seuraamisessa ja se tuntui sopivan paremmin kuin patukka. Kontakti ja vire pysyi hyvänä koko suorituksen ajan. Väliin otettiin jo istumisiakin. Täyskäännöksissä Reino vielä tarvitsee vähän apuja, mutta muuten meno on jo aika mukavaa. Terhi otti kuvia, joista tälläkin sivulla komeilee yksi.

Kentällä olivat myös Eeva ja Lysti. En ole vähään aikaan nähnyt heitä ja täytyy sanoa, että parivaljakko on tehnyt todella hyvää duunia. E ja L ovat teknisesti valmiita tokon alokasluokkaan ja BH -kokeeseenkin koska vain. Häiriötreeniä ja kestävyyttä vielä vähän ja se on siinä. Viretilasta neuvoin pitämään huolta vaihtelevalla treenillä ja palkkioilla. Hieno homma!

Se on loma

2009-06-30T20:52:00.000-07:00

Loman alkajaisiksi vietettiin BC:n tulosbileitä Elisen vanhempien kesäpaikassa Siuntiossa. Olipahan hieno miljöö ja juhlat taas tietysti taattua BC -laatua. Paikalle oli saapunut 14 ihmistä ja varmaan liki kolmekymmentä koiraa. Koirien osalta juhlat rajoittuivat uimiseen ja uusien tuoksujen haisteluun mustikkavarpuisessa metsässä. Kiitos Eliselle ja kaikille muillekin!

Treenailua on aloitettu pikkuhiljaa. Jälkiä ajellaan muutama viikossa ja tottiskentällä käydään tekemässä tunnetiloja. Reinon kanssa on viime aikoina harjoiteltu noutoa ja hyppyä. Hypyssä ei ole mitään sanomista, mutta noutokapulan pitäminen tiukasti on edelleen haaasteellista. Lahteen on ajeltu vasta yhden kerran kokeen jälkeen. Torstaina taas jatketaan sillä rintamalla. Piilonkierrot ovat teemana ja tietty Vivan kanssa myös selkäkuljetus.

Eilen käytiin Vivan kanssa tokokurssilla agilitykentällä. Vähän oli likka äimistynyt kun ei päässytkään esteille vaan joutui maltillisesti opiskelemaan kaukokäskyjä! Tekee varmaan ihan hyvää päänupille -siis Vivan.

Koirien kunnonkohotusprojekti on hyvässä menossa. Pyöräilyä on harrastettu parin päivän välein. Se onkin aika jännää, varsinkin hullun nartun kanssa. Omalle kunnollekin pitäisi jotain tehdä....keinot on tiedossa, mutta jostain kumman syystä en saa itseäni piiskattua hikilenkille.

Kotipuuhia olisi niin paljon, että ahdistaa. Joka puolella näkyy tekemättömiä töitä -ikkunanpesua, kellarin siivousta, pihan laittoa ja komeroiden järjestelyä. Autokin pitäisi huollattaa ja katsastuttaa. Mukavia retkiä on onneksi myös suunnitelmissa mm. Viron asunnolle ja Raaheen Marian poppoota (ja pentusia) tapaamaan.

Tänä aamuna heräsin neljältä miettimään yhtä kesken jäänyttä työasiaa eikä uni tullut enää sen jälkeen. Nyt vaan reippaasti pellolle -ihana päivä näyttää olevan tulossa.

Loikoilua

2009-06-20T04:51:00.000-07:00

IPO -kokeen jälkeen lähdettiinkin heti kohta Loviisaan Team Heuwinkl -seminaariin. WMC oli taas järjestänyt hienon tapahtuman. Kaksi päivää suojelua ja kaksi päivää tottelevaisuutta. Kouluttajat olivat maailman huipulta -sananmukaisesti. Peter ja Florian sekä koiransa Bendix ja Yannik kävivät saksalaisella täsmällisyydellä läpi oman tyylinsä kouluttaa suojelukoira -pennusta aikuiseksi ja alkeista huipulle. Ensin jokainen asia näytettiin kouluttajien omilla koirilla ja sitten harjoituskoirakot pääsivät kentälle. Seminaarista sain paljon uusia ajatuksia liikkeiden tekniseen opettamiseen. Monia kikkoja aion varmasti ottaa käyttöön. Se on tietysti selvää, että jotkut omista koulutusvirheistä johtuvat ongelmat ovat niin syvälle juurtuneita, etteivät hyvätkään kikat enää auta. Yrittää kuitenkin sopii -ei siitä ainakaan haittaa ole.

Heti leirin jälkeisenä maanantaiaamuna huristeltiin työmatkalle Ouluun. Koirakakarat jäivät hoitoon Tikkakoskelle. Hoitolassa oli hyvä huolenpito, mutta paikka oli äärimmäisen levoton. Häkkien välillä ei ollut umpiseiniä ja kaikki koirat huusivat yhteen ääneen ja riekkuivat häkkiensä seiniä vasten. Viva oli ollut varsin stressaantunut ja peloissaankin. Reinoa ei meno ollut hätkäyttänyt suuntaan eikä toiseen, kuinkas muuten!

Nyt on sitten vietetty melko sateista Juhannusta ihan tässä kotona rentoutuen. Eero, Laura ja Ringa palasivat Viron reissulta keskiviikkona. Ringa jäi Karkin luo Kallioon ja Laura tuli eilen meidän vanhusten seuraksi tänne Mikkeliin. Taitaa Viva päästä tänään juoksulenkille! Olen jopa ehtinyt leikata nurmikon ja istuttaa vähän kesäkukkia sinne ja tänne! Raparperipiirakkaa pitäisi kohta leipoa...

Treenitauko loppui eilen! Käytiin nimittäin kakaroiden kanssa pellolla. Olipahan menoa! Reinon jälki oli paljon vähäruokaisempi kuin ennen. Siitäkös poika ei tykännyt! Pää nousi ylös kesken matkan ja pellolla tököttävä "punainen kirahvi" kummeksutti ylen määrin. Kyllä me sitten yhteisymmärrykseen päästiin ja jälki alkoi maistua ilman ruokaakin! Viva oli intoa piukassa vaikka ruokin sen lähtiessäni tekemään jälkeä! Vauhti oli ääliömäinen eikä tahtonut tasaantua kovienkaan neuvojen jälkeen. Toisella esineellä se varasti ja siitä huomautettaessa tikkasi ranteeseen! No, muistutuksiahan siitä sateli ja sen jälkeen matka jatkui varsin nöyränä. Oikein odotan tämän illan jälkiä, että näkisin ovatko opit menneet perille!

IP 1

2009-06-10T09:58:00.000-07:00

En millään voi uskoa, että edellisestä kirjoituksesta on jo kuukausi, jos ei enemmänkin. Koko toukokuu on paineltu aika lujaa. Töissä on ollut kiireitä, matkapäiviä monia ym.

Katselin Facebook -merkintöjä ja näyttää siltä, että vapaa-aika on vietetty pellolla, Lahdessa tai leirillä Hauhovissa! Ensin oli Kutinan leiri, jossa tavattiin isäpappa Kosmoa. Yhteiskuvakin otettiin! Leirillä oli kouluttajana Mia Skogster, jolta sain muutamia tosi hyviä vinkkejä sekä Vivan että Reinon tottisongelmiin. Muutenkin oli antoisaa. Kutinan porukka on aivan mahtavaa! Tutustuin Jessicaan paremmin, kun asuttiin samassa kämpässä. Se oli mukavaa! Kesken leirin käväisin Vivan kanssa juoksemassa (tai siis Viva juoksi) RotuRacessa. Siellähän meni taas niin nappiin, että! Viva nautti saadessaan JUOSTA ja teki maksien toiseksi nopeimman ajan. Vain urosmali Viti meni edelle :)! Vivan joukkue tuli toiseksi, joten hyvä saldo!

Seuraavana viikonloppuna oli Haukämp! Siellä tottisteltiin Elisen (Luttinen) ja Anskun (Loiri) ohjauksessa, pelllolla käytiin Hannun (Liljegren) ja Jyrkin (Kyllönen)ohjauksessa. Parina iltana paikalle saapui Timppa (Karjalainen) ja päästiin ottamaan purutkin. Tämä viikonloppu oli merkittävä tulevaa koetta ajatellen. Tehtiin Vivan kanssa kokeenomaisia harjoituksia ja päästiin puuttumaan tunnetilaan oikein hyvin. Leirillä oli myös Reinon veli Kerkko ja Liisa. Asusteltiin samaa huonetta ja juttua riitti! Veljeskuvakin otettiin, mutta en ole vielä nähnyt sitä.

Sitten oli vuorossa BC:n (Bite Club eli meidän oma ryhmä)leiri. Todella kuumassa ilmassa vedeltiin jälkiä tottista ja puruja aamusta iltaan, parhaimmillaan 11 tuntia! Karsintoihin menevät treenasivat jäljet ja tottiksen omassa ryhmässään ja me kokeeseen menijät omassamme. Puruissa sitten istuttiin yhdessä. Viva toimi hienosti ja viikonlopun jälkeen suhtauduin hyvin luottavaisesti aivan lähitulevaisuudessa häämöttävään kokeeseen.

Koe olikin sitten eilen eli 9.6. Lahdessa omalla kentällä. Oma kenttä oli meille pikemminkin haitta kuin etu, sillä Vivalla alkaa kanootti keikkua siellä hyvin helposti! Aloitetaanpas jäljestä: pellot olivat Mäntsälässä ja rehu oli PITKÄÄ. Parhaimmillaan se ulottui selvästi yli polven ja joukossa oli kaljuja länttejä. Pelkäsin mopon karkaavan käsistä, joten tietoisesti pidin Vivan kylläisenä. Taisi olla hieman liikaa tankattu! Tylsiä ja Vivalle epätyypillisiä virheitä ilmaantui. Se nosti aika ajoin roimasti nenäänsä jäljellä ja ajoi toisen kulman yli, jonka kuitenkin korjasi itse. Pisteitä saatiin 90! Tottiksen alussa Viva oli selvästi epävarma siitä, oltiinko menossa puruihin vai tottelevaisuuteen ja se näkyi suorituksessa. Seuraaminen jäi hyvään. Siitä se sitten tasaantui ja noudot olivat Vivan noudoiksi aivan superia -erittäin hyviä! Pisteitä kertyi 91, joka oli unelmien täyttymys!Puruiss Viva ylitti kaikki odotukseni! Se sai piilolla vartioinnista erittäin hyvän ja otteet olivat kuorman alla pitkin matkaa erittäin hyviä. Kaiken huipentuma oli pitkä liike ja sen jälkeinen kuormitus -parhaat otteet, selkeä irrotus -erinomainen- kokonaisarvosana 93! Yhteeensä siis 274, VIK E, ykköstulos ja koulutustustunnus IP 1. Hyvä Viva vikkelä! Kiitos mokelle Timppa Karjalaiselle, joka on uhrannut aikaansa meidän hyväksi aivan uskomattoman paljon. Onnittelut kokeessa olleille treenikavereille. Kaikki saivat kelpo tuloksen ja se on upeata.

Tässä välissä oli MM -karsinnat (kaikkien rotujen) ja sielläkin meidän porukka kunnostautui. Kolme viidestä koneeseen lähtijästä on BC:läisiä ja muillakin tuli hyviä tuloksia.

Kaikenkaikkiaan BC-teamillä on neljän päivän sisällä ollut 12 koiraa suojelukokeissa... kaikille tulos ja 8 koirakolle ykköstulos! Aikas upeeta!

Tänään käytiin ajamassa parempi jälki! Huomisesta Viva saa huilata hetken ja Reino pääsee kuvioihin enemmän mukaan! Aamulla karautetaan Loviisaan WMC:n leirille ihmettelemään ulkomaan elävien koulutusjuttuja. Että silleen...ihanaa, kun on kesä!

TK 1 ja muuta turinaa

2009-05-10T03:26:00.000-07:00

Kerrotaanpas uusimmat kuulumiset ensin eli Viva saavutti eilen arvon TK1. Kävimme tekemässä kolmannen, koulutustunnukseen oikeuttavan ykköstuloksen tokon alokasluokassa. Olin hyvin tyytyväinen Vivan suoritukseen. Se oli aivan hiljaa (jopa hypyssä) ja teki kaiken mukavassa mielentilassa ilman selviä teknisiä virheitä. Pieniä puutteita liikkeisiin mahtui, joten yhtään 10 ei saatu, ysejä vaan ja yksi kasi (joka oli ihan oikeutettu, kun Viva seisomaliikkeessä otti pari askelta perääni). Minusta Viva oli parempi kuin edellisessä kokeessa, mutta pisteet olivat huonommat. Tällä kertaa saatiin kasaan 179 p. Tuomari tuntui olevan hyvin tiukka meille! Tuntui, että pienimmästäkin virheenpoikasesta rapsahti piste pois (tyyliin 10 cm vino loppuasento luoksetulon jälkeisessä sivulle siirtymisessä tai 5cm tassujen liikahdus hypyn jälkeisessä seisomisessa)! Meinaan vaan, kun puolikas pistekin on käytössä :)! Harmi, ettei suoritusta tällä kertaa tullut nauhoitettua! No, arvostelulajihan on kyseessä, mutta hiukan jäi kuitenkin kaivelemaan, kun linja ei näyttänyt olevan aivan sama kaikkien koirakoiden kohdalla!

Vapun seutuvilla ajettiin monen monta peltojälkeä ja käytiin neljä kertaa Lahdessa treeneissä. Kotona käytiin suurinpiirtein vain nukkumassa - ei vaan, kyllä ehdittiin grillatakin Eeron kanssa. Ensimmäiset grilliruuat maistuivat taivaallisen hyviltä.

Reino on aivan yllättäen ruvennut edistymään vähän kaikilla osa-alueilla. Pitkän paikallaan junnaamisen jälkeen tottis on alkanut sujua mukavasti. Kontakti ja paikka pysyvät ja viretila on OK. Istumisia ja vasemmalle käännöksiäkin on päästy vihdoin harjoittelemaan vähän enemmän. Oikeastaan se on aika mukavan oloinen otus tossa polven vieressä, jotenkin niin tasainen ja varman oloinen eikä sellainen väkkärä ja hälläpyörä kuin Viva! Pellolla on opeteltu esineitä ja vähän kulmiakin. Ihan hyvin tuntuu oppi menevän perille! Puruissa haukkuun on tullut mukava rytmi ja puru on parantunut. Tuntuu aivan hillittömän mukavalle! Reino on oiva peli; ei mikään muurinmurtaja, mutta oikein kivan tuntuinen harrastuskoira meikäläisen tarpeisiin!

Vivan kanssa on viime viikko puuhailtu samoissa merkeissä! Aika paljon on kulutettu aikaa pellolla ja Lahdessa. Peltohommat sujuvat kohtalaisen hyvin. Kyllähän se silloin tällöin ja etenkin kovassa tuulessa tarkistelee ja välillä kaahaa kulmissa (tyyliin mutkat suoriksi), mutta nenä pysyy hyvin maassa. Esineillä käytös on korrektia, paitsi kovassa vastatuulessa se saattaa ilmaista liian aikaisin. En oikein tiedä miten sitä lähtis treenaamaan? Olen vain odottanut, että se lähtisi itse uudestaan eteenpäin kohti esinettä?? Kokeeseen ei ole kovin paljon aikaa, joten on alettava ajaa myös pidemmällä liinalla ja vähemmällä ruualla. Siinäpä sitä on suunnitelmaa!

Vivan tunnetila piilolla on saatu saalisturhauman avulla melkoisen paljon paremmaksi. Eri asia on sitten mitä kokeessa tapahtuu, mutta treeneissä ainakin haukku kestää nyt hyvin. On siis päästy vihdoin hiomaan kisaliikkeitä! Siinä sitä on taas pakettiin laittamista! Aika luottavaisin mielin olen kuitenkin valmistautumassa kesäkuun kokeeseen.

Tottisrintamalla mennään tällä hetkellä Vivankin kanssa aika seesteisissä tunnelmissa. Kaikenlaista säätämistä on yllin kyllin, mutta tunnetila on edelleen pysynyt melko hyvänä. Paikoitellen näyttää siltä, että voisi ihan pikkuisen jopa nostaa virettä :)!

Koko viikonloppu on jännitetty belgien MM -kisojen suorituksia. Iloisia uutisia on Tsekeistä tipahdellut tiuhaan tahtiin. On Suomi kyllä aika huikea koiraurheilumaa! Tähän mennessä suomalaiset ovat voittaneet yksilökultaa ja joukkuekultaa tokossa sekä joukkuekultaa agilityssa. Mondioringistä on tulossa pronssia MR2 & MR1 luokista. Suojelu on vielä tätä kirjoittaessani kesken, mutta aivan huikeita suorituksia ovat tyypit sielläkin tehneet. Mia ja Helge saattavat olla mitaleilla. Marko ja Simppu tekivät mahtavat purut 99 p. ja Elisellä aivan supertottis 98 p. Tap, tap!

Vielä huhtikuun kuulumisia

2009-05-01T01:26:00.000-07:00

Kuvassa on Reino. Kuvan on ottanut Annika Saaranen Lahden kentällä.

Huhtikuun loppupuolella aika kului kuin siivillä! En ehtinyt kirjailla mitään, kun aina oltiin menossa johonkin suuntaan. Puruissa ja tottistelemassa on käyty ahkerasti. Vivan irroitusten jälkeiseen viettitilan laskuun saatiin Markolta lääkkeitä ja nyt alkaa näyttää taas lupaavammalta kesäkuun koetta ajatellen. Tottiskin on sujunut hyvässä yhteistyössä viime aikoina. Onhan siinä teknisesti paljonkin paikkailtavaa, mutta tällä erää pidän tärkeimpänä hallintaa ja oikean tunnetilan säilyttämistä suorituksen ajan. Jos Viva kokeessa vähän poikittaa tai edistää tai pyöräyttää noutokapulaa suussaan, no hätä. Pääasia on, ettei menis kuppi nurin.

Reinon haukuttaminen tottiksessa ei toistaiseksi ole tuottanut kovin suurta lisäarvoa. Siinähän se iloisesti louskuttaa, mutta onko sillä vaikutusta viretilaan? Olen toistaiseksi pyrkinyt pitämään haukkuharjoitukset erillään tottisliikkeiden opettelusta. Vähän on sellainen fiilis, että Reinon kanssa junnataan paikoillaan. Moni tuon ikäinen koira osaa jo kaikki kisaliikkeet. Me vaan säädetään oikeaa paikkaa seuraamisessa ja yritetään kehittää yhteistyötä. Mikään kovin itsestään aktivoituva koira Reino ei ole. Minä taas en haluaisi ryhtyä miksikään helppoheikiksi, kun sillä on niin huonot seuraukset kisatilanteita ajatellen. Avain olisi viretilan nosto, mutta miten, jos haukuttaminen ei auta (raapii päätään).

Puruissa Reino on vihdoin alkanut vastata oikein mukavasti maalimiehen taholta tulevaan uhkaan. Eilen se oli erityisen hyvä, kun Timppa haukutti sitä pienen männynkäkkärän oksien lomasta. Rauhallinen ote saaliista on edelleen unta vain, mutta eteenpäin mennään.

Viikko sitten osallistuimme Vivan kanssa Outi Hermiön peltojälkikurssille Orivedellä. Viva ajoi kevään ensimmäiset jäljet! Ne sujuivat vallan mainiosti -ihan siitä näemmä jatketaan mihin syksyllä jäätiin. Ekana päivänä ajettiin pitkä suora, jossa oli suht paljon ruokaa. Siinä ei ollut moitteen sijaa. Vaúhti oli yllättävänkin leppoisa ja paalulle vienti onnistui yli odotusten. Toisena päivänä ajettiin "vähäruokaisempi" jälki, jossa oli kaksi kulmaa ja kolme esinettä. Ihan hyvää työtä Viva -tyttönen teki! Tuuli oli aivan älyttömän kova ja vastatuulessa Vivalla oli hieman tarkisteluja sinne tänne. Sivutuulessa se paikoitellen meinasi ajautua sivuun, mutta korjasi aina itse. Esineilmaisut olivat nopeita, mutta hieman vinoja. Siihen mulla on kyllä korjaussuunnitelma olemassa, enkä siis ole huolissani. Vastatuuleen Viva ilmaisi esineen liian aikaisin, sitä pitää treenata.

Reino ei osallistunut koulutukseen, mutta illalla ajoin sen kanssa parin sadan askeleen suoran. Se mennä nuuskutti voimakkaalla imulla alusta loppuun ilman ongelmia. Vauhtia vaan oli liikaa, kuten syksylläkin. Siihen pitää tänä keväänä saada korjaus. Tyhjiä askeleita pitää alkaa harjoitella, samoin kulmia ja esineitä. Huh ja huh, paljon siis tehtävää.

Hakurintamalla on koettu taas monenlaisia tunteita. Meillä oli Pia Pursiaisen koulutusviikonloppu pari viikkoa sitten, joka oli erinomaisen antoisa. Koiria oli paljon ja ilma oli kylmä, mutta todella monenlaisia vinkkejä saatiin koko ryhmä. Pialla on hyvin monipuolinen kokemus erilaisista koirista ja se kyllä näkyi. Uskon, että kaikki olivat tyytyväisiä! Vivan kanssa meni kyllä kaikki niin pieleen kuin mennä voi. Se oli levoton keskilinjalla, jäljesteli taas luvattoman paljon ja haukahteli piilolla. Toisena päivänä jätettiin ilmaisut pois ja haukahtelu väheni, mutta jäljestäminen paheni. Aika epätoivoista! Sitten seuraavissa treeneissä päätin vaihtaa Vivan palkan tennispalloihin (makkaran tilalle). Rullahommat jätettiin kokonaan sivuun. Vivan tullessa piilolle, sille annettiin välittömästi yksi lihapullapala ja sen jälkeen alkoi hyvin hillitty leikki kahdella tennispallolla. Parannusta alkoi syntyä! Viva oli hyvässä mielentilassa, ei haukkunut, ei juurikaan jäljestänyt ja tuntui nauttivan hommasta. Tätä jatketaan toistaiseksi!

Viime treeneissä lähetin Reinon ekaa kertaa valmiille maalimiehelle (vastatuuleen vasempaan etukulmaan). Se onnistui! Sitten tehtiin muistikuvia ja kaikki meni kuin elokuvissa. Ihana poika!

Vielä pitää kertoa, että koirakakarat olivat taas pari päivää hoitolassa Juppsguardissa Tuusulassa. Tällä kertaa pyysin laittamaan kaverukset samaan yksiöön. Kaikki oli mennyt oikein hyvin ja hoitolan omistaja sanoi parivaljakkoa helppohoitoisiksi koiriksi :)!

Toipilaita talossa

2009-04-11T02:19:00.000-07:00

Kevättä kohti ollaan menossa, vaikka lunta on metsissä ja pelloilla tällä korkeudella vielä lähes puoli metriä. Ensimmäiset seminaarit on käyty ja myöhäisiltojen maneesivuorot ovat taakse jäänyttä elämää. Lahden kentällekin ollaan päästy taas! Kuvassa on Reino parin viikon takaisessa Hauhovin semmassa kuvattuna. Kiitos Terhi!

Vito vietti autosairaalassa viikon. Kun se vihdoin kotiutui, oli korjaajalta unohtunut yksi johto irti eikä turbo toiminut! Siinä meni taas yhden viikonlopun treenit pilalle! Nyt se on kunnossa ja entistä ehompi. Korjauksen jälkeen onkin jo viiletetty vaikka missä; Hauholla, Helsingissä, Lahdessa ja Hyvinkäällä! Hyvin kulkee....

Tauon jälkeisissä puruissa Viva ei ollut oikein entisellään. Tunnetila oli jotenkin laimea ja piilolla pidempään haukkuessaan koira laski vietillisesti. Mikään ei tuntunut auttavan! Viva oli kotonakin viime aikoina ollut hieman vaisu. Hauhovin sempassa huomasin sen merkkailevan, joka on sille hyvin epätyypillistä. Villen avustuksella saatiin pissanäytevälineet ja lääkäriaika Vethausista perjantai-illaksi. Pissatulehdushan siellä oli. Nyt ollaan antibioottikuurilla.

Eilen aloitettiin treenit, mutta Viva köhi ja kakoi. Sama ongelma ilmeni taas piilolla. Viva aloitti kyllä ponnekkaasti haukun, mutta laski melko nopeasti. Köhinän takia perutiin tälle päivälle suunnitellut treenit. Jos ongelma vielä terveenäkin ilmenee, pitää alkaa tosissaan miettiä ratkaisua!

Reinon kanssa on jatkettu haukkuharjoituksia (viretilan parantamiseksi tottiksessa). Sain Sadulta hyviä neuvoja, kiitos vaan! Myös rauhallista patukan pitämistä harjoitellaan päivittäin. Seuraamispaikka alkaa olla aika hyvä ja kontakti sinällään on OK, mutta Reinon pää kääntyy helposti luokille. Se taas edesauttaa peräpään aukeamista minusta poispäin. Pään asennon korjaaminen on varmaan aika työläs juttu, mutta pitää yrittää. Voimaa ja intoa pitäisi saada lisää kaikenkaikkiaan. Aika helposti Reino edelleen herpaantuu, varsinkin häiriön alla. Jospa tuo haukutus alkaisi auttaa, kun/jos saadaan se vielä vähän varmemmaksi. Mitään tyhjän louskutusta ei ole mieltä jatkaa, jos Reino ei yhtään ala haastaa :)! Puruissa on myös käyty, mutta sieltäpä ei juuri ole uutta kerrottavaa.

Hakuiltukin on muutaman kerran sitten viimeisten blogimerkintöjen. Viva siirettiin ruotsalaisrullalle ja se on toiminut todella hyvin. Mielentila on pysynyt aika optimaalisena parissa viime treenissä, vaikka on otettu haamujakin. Jäljestämistä on yritetty kitkeä pois viemällä Viva tallaamattomalle alueelle. Viime treenissä tapahtui selvää edistymistä! Jospa se siitä.

Reinon haukku on hakumetsässä nyt oikein hyvä ja se käyttäytyy kohteliaasti maalimiehen luona. Poistulo onkin sitten aikamoista hurlumheitä, kun Reino tuodaan keskilinjalle kahdella pallolla leikkien. Reinon kohdalla olisi nyt tärkeää päästä eroon haamuista! Se ei tule olemaan kovinkaan helppoa, sillä Reino on aikamoinen putkiaivo!

Mitäs muuta me onkaan tehty? No ainakin juoksenneltu metsissä, joskin liian harvoin. Hauhovissa oltiin kuunteluoppilaana ja vähän töissäkin Koskensalo & Luttinen -semmassa. Siellä tuli mahtava annos tottistietoutta, joista ainakin kolmionoutoa aion ruveta käyttämään Vivalla.

Toissapäivänä ajelimme Hyvinkäälle Rytkön leirikeskukseen oman treeniryhmän illanistujaisiin tai oikeastaan yökukkujaisiin. Minäkin osallistuin ihan loppuun asti, tosin osan ajasta patjalla näennäisesti nukkuen. Nuorempana olis mennyt kevyesti aamuun asti. On se hullua porukkaa....mutta niin mukavia kaikki tyyni! Juhlan jälkeen -tunnelmissa siirryttiin ITU:n kentälle treenaamaan. Kotimatkalla nukutti NIIN sairaasti! Edes pienet parkkipaikkatorkut eivät juuri tilannetta korjanneet. Lähellä kotia vein vielä koirakakarat pellolle juoksemaan ja totesin samalla, että jälkikeleihin on pitkä matka! Sitten saunaan, salaattia ja vuohenjuusto-pesto-kanaa + pari lasillista valkoviiniä ja vihdoin omaan mukavaan petiin. Parasta kaikista!

Akkujen latausta

2009-03-15T04:17:00.000-07:00

Tämä piskuinen karvapallero täyttää tänään 10 vuotta! En pääse tekemään Ringalle kakkua, sillä se matkasi perjantaina taas Helsinkiin, tarkemmin sanoen korttelipoliisiksi Kallioon. Toivottavasti Karkki muistaa juhlistaa tätä päivää asiaan kuuluvalla tavalla. Rinkku on tosiaan asunut Karkin luona jo kolmisen viikkoa. Karkin seinänaapuriksi ilmaantui meluisa huumeporukka, joten Ringa on siellä ikäänkuin virantoimituksessa ja turvana. Voin uskoa, että ilman Rinkun lupaa ei asuntoon juuri ole tulemista!

Vito on nyt ollut yli viikon toimettomana tallissa. Huomenna se vihdoin pääsee korjaamolle. Tiistaina tai keskiviikkona selvinnee onko vika isompi vai vähän pienempi. Siihen asti vaan pelätään pahinta ja toivotaan parasta!

Viva ja Reino eivät juurikaan ole hyppineet seinille vaikka kaikki treenit on katkolla ja ollaan käyty vain hihnalenkeillä. Aika sopeutuvaisia elukoitahan nuo ovatkin :)! On tässä autottomuudessa yksi myönteinenkin seikka. Tulee opeteltua hihnakäyttäytymistä oikein olan takaa.

Yhtenä päivänä olin Reinon kanssa kahdestaan lenkillä. Reitin varrella oleva koirapuisto näytti olevan tyhjillään ja taskussani sattui olemaan pallo. Päätinpä mennä heittelemään palloa, että poika saisi vähän irroitella ainaisen hihnakävelyn sijaan. Tovi siinä tutkittiin hajuja ja leikittiin. Kohta aitauksen ulkopuolella näkyi mies ja koira. Reino siitä ampaisi katsomaan tulijaa, aita ei hidastanut sitä yhtään. Yli mentiin kauniisti. Onneksi kulkijat olivat tulossa puistoon. Koira oli 10 kk:n ikäinen collie Onni. Reino yritti saada sitä leikkimään kanssaan, mutta se ujosteli ja lymysi vuoroin isäntänsä ja vuoroin minun jalkojen takana. Reino turhautui, kun ei saanut leikkikaveria -ja kusi tulokkaan päälle. Kun tämä oli toistunut neljä kertaa, poistuimme vähin äänin paikalta.

Kevättä luvassa

2009-03-08T05:50:00.000-07:00

Vihdoin näyttää siltä, että kevät taitaa olla tulossa. Aurinko paistaa ja räystäät tippuvat, ikkunat näyttävät likaisuutensa ja koirankakat loistavat valkealla pihamaalla! Tuntuu hienolta, kun illallakin on hetken valoisaa.

Paljon muuta mukavaa ei sitten kuulukaan. Vitosta löytyi vihdoin vika, jonka korjaaminen vie useamman tuhatlappusen. Nyt sillä ei saa ajaa yhtään ja saan sen korjaamolle vasta viikon kuluttua. Korjaukseen menee ainakin viikko, joten eipähän tartte haaveilla hiihdosta jäällä, ei metsäreissuista eikä minkään lajin treeneistä.

Eipä silti, olen itsekin sairaana, joten tauko sattui aika sopivaan saumaan. Hihnalenkitkin saavat tällä hetkellä hien pukkaamaan niskaan, joten otetaan nyt rauhallisesti jonkun aikaa.

Viime päivät ovat menneet sohvalla lojuen. Reino näyttää hyvin tyytyväiseltä koiralta, kun se saa koko päivän käännellä kylkeä auringonläikässä ja murahdella unissaan. Mitä lie onnellisen koirapojan unia se näkeekään? Viva ei jaksa torkkua kuin tunnin kerrallaan. Tasaisin väliajoin se tulee hyvin kysyvänä sohvan viereen tuijottamaan. Kun vastetta ei tule, se kiertelee muutaman kierroksen kämpässä, katselee ikkunasta ulos ja rojahtaa taas vahtipaikalleen eteiseen syyllistävästi huokaisten.

No, tää on nyt tätä, vaikka onkin aika syvältä!

Hiihtolomaturinoita

2009-02-26T05:43:00.000-08:00

Lomaviikko alkoi lauantaiaamun hiihtoreissulla Reinon kanssa, josta oheinen kuvakin on. Reinosta tulee kyllä oikein hyvä apumoottori! Sitten paineltiin saunan kautta hakuharkkoihin. Vivan treenissä meni pieleen kaikki, mikä mennä voi! Ensin se ei löytänyt näytölle, seuraavalla pistolla hajosi rulla ja kaikenkaikkiaan se jäljesti pahuksen paljon. Niinpä se laitettiin tallaamattomalle alueelle, jonka seurauksena (täytyi vähän paljon etsiä) se turhautuneena haukkui maalimiestä rulla suussa. Otettiin lopuksi rullatreeniä sahan pihalla, johon autot oli parkkeerattu. Se meni aivan lepppoisasti ja oikein. Olipahan taas vaan väärin suunniteltu treeni. Kiva, kun huomaa aina vasta jälkeenpäin, mitä olisi PITÄNYT tehdä. Seuraavalla kerralla pistetään Viva tallaamattomalle alueelle ja suorille palkoille. Kiintorullatreenit pidetään parkkiksella ja jos näyttö otetaan metsään, se tehdään IRTOrullalla.

Reino oli aivan mahtava. Sille tehtiin muistikuvaharjoituksia. Ne toimivat hyvin ja haukut olivat hienoja. Kuulema Reino käy kauniisti maahan haukkumaan ja odottaa myös palkkausta maassa. Kahden pallon leikillä se tuodaan keskilinjalle. Näyttää olevan maalimiesmotivaatio kohdallaan. Ihku pikku jätti!

Lauantai-illaksi ajeltiin Lahteen. Reinon tottistreeni meni paremmin kuin viime viikolla. Se jaksoi lähes keskityä minuun eikä muihin koiriin. Puruissakin päästiin hieman eteenpäin. Reino kanavoi hiha suussa, kun en koskenut koiraan ollenkaan vaan käskin vain istumaan! Hieno homma, kuten eräs tunnettu maalimies sanoisi :)!

Vivan valmistelu epäonnistui surkeasti. Se kuumeni odottaessaan vuoroaan vaikka yritin tehdä tottista maneesin ulkopuolella. Oltiin vissiin liian lähellä ovea ja edellisen koira haukut saivat sen hermostumaan. Huonostihan hallinta sitten pelittikin. Muuten Viva oli kyllä ihan OK. Tehtiin sivulle siirtymisiä ja niissä edistyttiin.

Sunnuntaina käytiin Pieksämäellä tokoilemassa Hau-Hau -hallissa. Se on se paikka, jossa on agilityesteet hallin reunamilla ja jossa Viva vähän kuumeni tokokokeessa. Nytkin oli ekalla kierroksella nupit kaakossa, mutta sain likan rauhoittumaan ruokakuppipalkalla. Lopuksi se käyttäytyi ihan kunnon tokokoiran tavoin. Noutokin tehtiin puhtaasti ilman ääntelyä ja kapulan pyöritystä. Maanantaina jatkettiin tokoilua KooKoo:n hallissa Mikkelissä. Sielläkin tehtiin ruokakuppitottista ja Viva esitti parhainta mahdollista osaamista. Me aiotaan käydä tokoporukan harkoissa aina, kun aika sopii. Vivalle tekee hyvää opetella uusia teknisiä asioita matalassa viretilassa. Ja aiommehan me mennä vielä kokeeseenkin, joten paikallamakuut sun muut tulee samalla harjoiteltua.

Tottisteltukin on parina päivänä. On tehty Reinon kanssa mm. häiriötreeniä. Olen päättänyt opettaa Reinon haukkumaan hyvän viretilan saamiseski tottissuoritukseen ja ainakin eilen se toimi tosi hyvin.

Tänään vasta pääsin hiihtämään, kun on ollut vähän puolikuntoinen olo. Vedettiin jäällä kympin lenkki, tällä kertaa Vivan kanssa. Joten kai tätä jo voi hiihtolomaksi kutsua!

Askeleita eteenpäin

2009-02-15T10:35:00.000-08:00

Eilen otettiin hakurintamalla molempien koirakakaroiden kanssa iso askel eteenpäin . Viva teki elämänsä ensimmäiset ilmaisut kiinteällä rullalla! Siinä ei ollut mitään ongelmaa. Maalimies oli aluksi näköetäisyydellä ja laski kätensä maahan Vivan saapuessa paikalle. Tällöin Viva tietysti laski päänsä alas, rulla putosi sen kuonon eteen ja siinäpä se sitten olikin. Pari kertaa tosin jouduin komentamaan, että se malttoi pitää rullan suussaan siihen asti, kunnes istui mun sivulla. Sitten vaan pidennettiin matkaa. Tänään ei sitten mennytkään ihan niin hyvin, sillä rulla hajosi sekä toisella että kolmannella pistolla. Ilmeisesti Viva juoksee niin kovaa, että tassu sujahtaa rullan läpi ja turvalukitus aukeaa. Täytyy vähän tutkia, onko rulla roikkunut turhan alhaalla vai missä mättää. No, otettiin sitten irtorullat käyttöön ja se puoli sujui ihan OK. Muuten oli tänään kyllä takkuisempaa kuin eilen. Viva jäljesteli aika paljon ja haahuili muutenkin luvattoman paljon. Ikäänkuin se olisi ollut väsynyt? Eikä ihme vaikka olisi ollutkin!

No entäs Reinon iso askel? Olen näihin päiviin asti miettinyt ilmaisumuotoa ja päätynyt viimein siihen, että haukkuva siitä tulee! Pentuna testattiin pallolle haukkumista sekä kentällä että metsässä ja se onnistui hyvin. Sen jälkeen on keskitytty vain maalimiehen etsintään. Eilen sitten maalimies meni muutaman metrin päähän, koira liinassa perään, kehoitus "hauku" ja pieni vartalon nytkäytys -ja Reinohan haukkui. Tänään otettiin jo pidempää matkaa. Pyysin maalimiehiä käskemään Reinon maahan sen tullessa (kun sillä on se pusuhalitaipumus). Näin tehtiin, ja neljännellä maalimiehellä Reino meni itse pötkölleen ja aloitti haukun ilman kehoituksia. On se oppivainen, kun sille päälle sattuu! Palkkana oli leikkiä kahdella pallolla tai patukalla.

Eiliset purut menivät hyvin. Vivan kanssa treenattiin hallintaa, sivukuljetuksia ja irroituksia. Reino oli hieman vahvempi kuin Loviisassa ja hyppykin oli varsin hyvä. Jäi hyvä mieli. Tottis meni Reinolta aivan päin sanonko mitä. Se ei pystynyt yhtään keskittymään, kun maneesissa oli tällä kertaa tosi monta koiraa yhtäaikaa. Mulla jäi vissiin aivot Viton etupenkille ja lähdin tekemään seuraamista, josta ei tietenkään tullut mitään. Olisi pitänyt vain pyrkiä siihen, että Reino keskittyy minuun eikä muuhun. Jaana ja Annika antoivat kyllä mulle sen verran kyytiä, että varmasti ensi kerralla muistan. Kiitos vaan, plikat!

Niin taas vierähti viikonloppu koiraillessa! Itseni liikuttaminen jäi taas kerran vähiin, ellei liikunnaksi lasketa hakumetsässä rämpimistä. Osaltaan olivat syynä kaikenlaiset krempat, joista päällimmäisenä Reinon maneesitreenissä kipeytynyt selkä. Kyllä siis aina selityksiä riittää! Katsotaan, josko tulevalla viikolla taas pääsisi suksien päälle!

Leirireflektio

2009-02-13T21:33:00.000-08:00

Vuoden ensimmäinen leiri on takana! Voi sitä tavaran määrää, joka talvileirille pitää ottaa mukaan -tosin 70 % siitä oli aivan turhaa!Mitähän tekisin, jos olis pienempi auto? Sään haltija suosi meitä eikä Loviisassa ollut pakkasta nimeksikään. Opin taas lisää koiristani ja huomasin osaavani havainnoida vieraitakin koiria paremmin kuin viime vuonna samaisella leirillä.

Kyseessä oli oman treeniryhmän suojeluleiri, jonka erityisenä tavoitteena oli kouluttaa maalimiesoppilaita. Tätä varten paikalle oli kutsuttu maestro Timo Helynen. Siinä on mies, jonka lavakarisma uppoaa muhun! Voisin kuunnella ja katsella tätä hieman jäyhää kotkalaista loputtomiin. Kotonakin tollanen vois olla kiva ;)!

Reinon diagnoosi vahvistui; se todellakin on Iso Kiltti Jätti! Treeneissä pyrittiin saamaan Reino haastamaan maalimiestä paremmin, jotta sen itsevarmuus ja mahdollisesti puruotekin kehittyisivät. Tuli nähtyä, että se ei todellakaan vastaa puolustusalueelta oikein, joten päätettiin ainakin toistaiseksi viedä sitä eteenpäin pääasiassa saalisturhauman kautta. Katsotaan ajan kanssa miltä alkaa näyttää ja onko se kokeeseen asti työstettävissä. Viettiähän Reinosta kyllä löytyy ja haukkukin irtoaa hyvin, vaikka se onkin hyvin teknistä. Elävä puruote on tietty iso ongelma, mutta ei jäädä nyt sitä hinkkamaan vaan mennään eteenpäin. Amen!

Olen pohtinut Reinoa paljon. Se on maailman hyväntahtoisin koira, jolle mikään arkielämässä vastaantuleva ei ole ollenkaan pelottavaa. Ainoastaan kerran olen nähnyt sen hetkellisesti pöhisevän lapasille, jotka roikkuivat puun oksalla :)! Vaikka Reino on hyvin ohjaajapehmeä, arka se ei missään nimessä ole. Sille on tyypillistä kohdata maailman ihmeet ja vieraat ihmiset hyvin luottavaisesti. Se ei voi käsittää, että tietyissä tilanteissa sen pitäisi ehkä osata myös hieman suuttua. Tai niinkuin Helynen sanoi, sillä ei ole toistaiseksi ollut tarvetta puolustautua. Niinpä niin, tällaisen koiran vieminen tarkoituksellisesti tilaan, jossa sille syntyisi luontainen tarve puolustaa itseään, olisi mielestäni eettisesti väärin! Mutta huonosti kävisi susilaumassa Reino-pojan kaltaisen uroksen :), muut kävelisivät sen yli mennen tullen. Joka tapauksessa olen hyvin iloinen saatuani palikat järjestykseen omassa päässäni!

Viva vikkelä osoitti erittäin hyvää osaamista lauantaina ja sunnuntaina. Perjantai-illan treeni oman maalimiehen kanssa oli vielä aikamoista sirkusta, kun hallinta on vuoden alussa tarkoituksellisesti rikottu. Hieman inhotti ajatus mennä seuraavana päivänä suuren yleisön eteen näyttämään mitä me ei osata. Lauantaina olivat taivaankappaleet kuitenkin meille suotuisassa asennossa! Otin koiran ajoissa autosta ja tavallisuudesta poiketen tein lihapullatottista treenikentän vieressä. Kun meidän vuoromme tuli, vein Vivan tiukassa hallinnassa kentälle -ja ihme tapahtui....se töpötti vieressäni hyvässä paketissa - ei maalimiehen vilkuilua, ei vikinää, ei riemun kiljahduksia. Piilolla se oli todella hyvä ja vahva. Irroituksetkin olivat puhtaat :)! Sunnuntain treenissä otettiin mukaan uusi elementti eli vartioinnista sivulle siirtyminen. Siinä Viva jo hieman hermostui, kuten aina, jos tulee hiukankaan sähläystä harjoitukseen. Kokonaisuutena sekin treeni meni oikein hyvin. Viva ei enää näemmä välitä vieraasta maalimiehestä tai oudosta ympäristöstä. Itse asiassa se oli parempi kuin koskaan!

Kumpa löytäisin keinon, jolla saan Vivan tunnetilan noin optimaaliseksi jatkossakin! Omalla käytökselläni on iso merkitys, mutta hurjan herkästi Vivan viettitilaan vaikuttaa myös moni muu asia. Se pamahtaa toiminta-alueen ulkopuolelle äärimmäisen herkästi. Veitsen terällä mennään koko ajan ja toiminta-alue on hyvin kapea! Vivan tyyppisen koiran harjoituksen pitäisi olla seesteinen ja hyvin jaksotettu. Mitä enemmän härdelliä, sen sekopäisempi koira! Kyllä siihen sitten lisää viettiä saadaan, jos halutaan.

Ajelin kotiin pää suristen ja kertaalleen käännyin väärälle tiellekin, kun ajatukset olivat hieman muualla! Nyt odotan malttamattomana tämän illan treeniä. Pystynkö saamaan Vivalle saman mielentilan aikaiseksi ja miten menee Reino -pojan treeni?

Nyt pitää lähteä hakumetsään, jossa myös odottavat mielenkiintoiset treenit. Reinosta tehdään haukkuvaa hakukoiraa ja Vivalta yritetään karsia haukku pois!

Hiihtelyä

2009-02-05T09:21:00.000-08:00

Tällä viikolla on päästy aloittamaan koirahiihto, kun jäälatu on avattu Saimaalle. Täälläpäin ei ole mitään muuta paikkaa, jossa voisi koiran kanssa hiihtää. Ei silti, en uskaltaisi koiran vetämänä metsäladuille mennäkään, joten mulle sopii hyvin!

Reino oli ensimmäistä kertaa suksien edessä ja niinhän se veti kuin olisi siihen luotu. Paluumatkalla jo piti hieman haistella, mutta päällisin puolin homma toimi ja Reinosta kasvaa varmasti aivan mahtava karvamoottori keväthangille!

Vivan kanssa totuteltiin ensin muutaman kilsan edestakainen matka ja tiistaina vedettiin jo Salosaaren ympäri (10 km). Ensimmäiset 4 km oli kyllä aivan mieletöntä vauhtia! Ei siinä voinut muuta kuin seisoa suksilla ja yrittää lykkiä sauvoilla, että saisi itsekin vähän liikuntaa. Sitten Viva jo malttoi hieman ravata ja loppumatka sujui oikein hyvässä yhteisymmärryksessä.

Huomenna lähdetään leirille Loviisaan. Seuraavia kuulumisia kirjoittelen sitten sen jälkeen.

Hakuilua

2009-02-01T08:01:00.000-08:00

Neljä tuntia talvisessa hakumetsässä on rankkaa, mutta niin kivaa! Miinuspuolelle jää vain sormien paleleminen. Kaikki muu on superia.

Viva toimi yllättävän letkeästi. Pientä kiehuntaa oli parissa lähetyksessä, mutta näytölle likka lähtee aivan hipihiljaa! Olen vahvistanut rullan ottamista maalimiehen luona TUO -käskyllä eli maalimies antaa merkin puhelimella, kun Viva on piilolla ja minä huudan silloin käskyn. Pari kertaa en edes ehtinyt sitä tehdä, kun Viva jo viiletti mua kohti rulla suussa. Yhden kerran kuului pari haukahdusta, kun Viva oli lähestynyt maalimiestä selkäpuolelta eikä siis ollut nähnyt rullaa heti. Pitää alkaa tehdä rullatreeniä kentällä....ja varmistaa noita vaihtelevia asentoja "koeolosuhteissa".

Kiltti iso jätti Reino treenattiin haamujen avulla. Nehän toki toimivat, mutta täytyy alkaa miettiä jatkoa. Muistikuvia kenties?

Pakkasta

2009-01-31T07:34:00.000-08:00

Talven kovimmat pakkaset ovat käsillä. Tänä aamuna meidän mittari näytti 23 astetta, joten kaavailemani hiihtoreissu jäälle ei ollenkaan onnistunut. Vihdoin sinne olisi voinut mennä koiran kanssa. Kävin nimittäin eilen illan suussa toteamassa, että ladut oli kunnostettu. No, onpahan mitä odottaa.

Maneesitreenitkin peruuntuivat kylmän sään vuoksi. Saavat nyt synttärikakkua odottavat kaverit odotella vielä viikon. Täytyy vissiin Loviisaan järjestää tarjolle jotain. Ihan siis yllätyksenä!

Niinpä olen puuhastellut sisätiloissa koko päivän. Tässä koneella istuessani innostuin ulkoistamaan treenipäiväkirjan. Vaikkei päivittäminen koirakakaroihinkaan mitään hankalaa ole, on tämä blogi vieläkin yksinkertaisempi. Kuvagalleria pitäisi vielä jostain etsiä.

Reino ja nouto

2009-01-31T05:51:00.001-08:00

26.1. No nyt sitä on, nimittäin lunta! Hiihtämäänkin taas pääsin, tosin ilman koiraa. Viime viikko oli melko aktiivinen, ainakin kelit huomioon ottaen. Hiihtämisen lisäksi sain raahauduttua juoksulenkeille. Ihan omalla moottorilla en juossut vaan vuorotellen oli jompi kumpi karvamopo vetoapuna. Se oli kivaa! Tiistaina, keskiviikkona ja tänään maanantaina tottisteltiin, lauantaina käytiin puruissa Lahdessa ja sunnuntaina hakuiltiin.

Ihan ensimmäiseksi on hihkaistava ilmoille varsinainen jymyuutinen! Reino osaa noutaa kapulan ja luovuttaa sen pureskelematta! Tai ainakin tänään osasi, kun kokeilin sitä ensimmäistä kertaa. Kapulanpitoharjoituksissa (keittössä) vaihdoin ensin lihapullat patukkaan ja se sujui hyvin. Tänään tein vastaavan harjoituksen kentällä. Kapula jäi jossain vaiheessa maahan, josta Reino sen äkkäsi ja otti suuhunsa -lykkäsin patukan leuan alle ja huusin "tuo" ja se oli siinä. Poika istui yhtäkkiä mun edessä kuin olisi aina osannut tuon liikesarjan. Siitä innostuneena heitin kapulan ja sama toistui. Onpa kiva jatkaa harjoituksia, kun valoa tunnelin päässä vihdoin on näkyvissä. Kuvassa liitelee Viva Talin kokeessa!

Muuten Reinon kanssa hinkataan edelleen seuraamista. Se tuppaa hieman edistämään ja poikittamaan, vaikka palkka tulee aina vasemmalta takaa. Kontakti on mallikelpoinen, mutta paikka saisi tosiaan olla parempi. Perusasentoonkin pitää alkaa kiinnittää enemmän huomiota, sillä seuraa -käskyllä Reino hieman kyyristyy ja saattaa siirtää myös vasenta tassua hieman eteen. Nyt on pyritty tekemään lyhyitä harjoituksia ja palkkaamaan sitä oikeasta asennosta. Myös vasemmalle käännöksiä on alettu harjoitella. Takapää liikkuu varsin jähmeästi eikä se reagoi kyljestä nyppäisyynkään mitenkään oikein. Vähän on kuin sahapukkia yrittäisi saada kääntymään. Puruista voi mainta sen, että Reino ISTUI hiha suussa (tosin vasta auton luona) monta minuuttia aivan rauhassa!

Vivan kanssa teemana on sekä tottiksessa että puruissa ollut "DISCIPLINE" vaihtelevalla menestyksellä. Onhan sillä välillä vinot istumiset sun muuta pientä, mutta tärkeimpänä pidän nyt tunnetilan saamista kohdalleen. Se ei tämän koiran kanssa ole helppoa. Viva menee äärimmäisen helposti ylikierroksille eikä silloin ota juurikaan vastaan palautetta, joten nyt talvikaudella opetellaan hallintaa oikein olan takaa. Aika toivottomalta se välillä tuntuu, pakko myöntää! Puruissa saatiin kuitenkin suotuisia tuloksia aikaan, kun Hannu oli taas apparina. Erityisesti kiinnitettiin huomiota mun käyttäytymiseen ja koira olikin rauhallisempi, kun ohjaajan hötkyily väheni.

Hakumetsässä tehtiin Vivan kanssa irtorullaharjoituksia. Yhdellä maalimiehellä tuppasi haukku vielä tulemaan. Liekö johtunut siitä, että ukko oli pressun alla? Nyt pitäisi saada paljon toistoja ja sitten keväämmällä pitää paneutua kiintorullaan.

Reinon hakuilut sujuivat mukavasti. Ensimmäinen maalimies otettiin haamuna ja muut valmiina suoralla palkalla. Viimeinen oli vaikea, kun oli tuuletonta, alueella ei ollut kukaan tallaajia lukuunottamatta vielä käynyt ja maalimies kiersi piilolle takakautta. Reinon usko meinasi loppua puolimatkassa pistoa! Onhan se vielä kokematon koiranpoika -turvauduttiin haamuun ja saatiin sitten sekin ukko ylös. Älyttömän mukavaa oli taas pitkästä aikaa rämpiä metsässä.

Tavallisia tarinoita

2009-01-31T05:50:00.001-08:00

18.1. Voi tätä nykyajan talvea! Ei vois enempää tympiä. Lumet katos eikä enää pääse edes hiihtämään. Olin ajatellut hiihtäväni tänä talvena myös koirien kanssa, plääh! Treenimatka Lahteen lauantai-iltaisin on myös NIIN kurja, kun on kylmää ja pimeää. Takaisin ajaessa tuppaa väsyttämään ihan töykeesti. Autoremppaakin on tiedossa. Viton syyläri oli ihan kunnossa, mutta joku pieni vuoto on vissiin vesipumpussa!

Viikolla käytiin tottiskentällä. Paikalla olivat myös Reinon lähisukulaiset Raisa ja Lysti. Meillä taitaa olla täällä Mikkelissä oikein Kutinan alaosasto :)! Pakkasessa treenit jäivät aika vähiin. Reinon kanssa harjoiteltiin noutokapulan pitämistä ja seuraamista, jotka onnistuivatkin oikein hyvin. Vivan kanssa tehtiin tunnetilaa ja hallintaa, kuinkas muuten.

Eilisissä maneesitreeneissä tottikset menivät molempien kohdalla mukavasti. Reino pystyi keskittymään tekemiseen muiden koirien läheisyydessä ja noutokapulatreenikin oli OK. Viva teki hyvää seuraamista hyvässä tunnetilassa. Purut sen sijaan.....Vivan kanssa keskityttiin hallintaan. Olin aivan pihalla lähes koko treenin ajan. Hannu toimi apparina ja keinot olivat erilaisia kuin aiemmin. Jäi ihan töppö olo -taas vaihteeksi. Toivon mukaan oppimista kuitenkin tapahtui! Reinon puru on parantunut ja se on muutenkin selkeämpi kuin syksyllä. Se työskenteli oikein pontevasti vaikka osoite olikin välillä hieman hukassa. Kuormituksen kanssa pitää kyllä edetä viisaasti!

Mites mulla nyt on näin haaleet tunnelmat? Liittyiskö jotenkin aktiivisen treenikauden alkuun, kun suunnitelmat ovat vielä hahmottomia ja vailla konkreettisia aikatauluja. Ja alitajuisesti tietysti pelkään, että jotakin menee taas pieleen eikä eteenpäin päästä. On jotenkin niin mitätön olo -tumpelo ohjaaja ja korkeintaan keskinkertaiset koirat!

Oppia ikä kaikki

2009-01-31T05:49:00.000-08:00

11.1. Vuoden ensimmäinen treeniuutinen on se, että Reino on oppinut pitämään noutokapulaa suussaan. Meillähän on ollut ongelmana se, että Reinon on ollut vaikeaa, lähes mahdotonta, pitää mitään suussaan rauhallisesti. Etenkään istuminen jokin esine suussa ei ole onnistunut. Samalla, kun perä on painunut maata kohti, on suu avautunut jne. Tein ensin patukalla harjoituksia, jossa laitoin koiran istumaan ja laitoin patukan pienellä pakolla sen suuhun. Vaadin rauhaa ensin sekunnin ja sitten kaksi. Palkaksi leikki patukalla tai lihapullaa. Sitten tehtiin sama noutokapulalla. Tässä vaiheessa vaadin, että irrottaa saa vasta käskyn jälkeen. Viereinen kuva on tämän aamun harjoituksesta. Toki paljon on vielä tekemistä. Ote on löysä ja joudun edelleen laittamaan kapulan koiran suuhun, mutta askel eteenpäin on nyt kuitenkin päästy.

Eilen oli meidän ekat maneesitreenit. Viime viikollahan meidän jo piti aloittaa, mutta Vivan otsahaava oli niin ärtynyt, että peruttiin meno. Olin oikein tyytyväinen molempien koirien harjoituksiin. Viva oli suhteellisen tasapainoinen ja ylenmäärin innostunut päästessään taas tumppuilemaan. Reinokin oli tauon aikana vahvistunut. Treenikavereiden tapaaminen pitkän tauon jälkeen oli myös enemmän kuin mukavaa. Tästä on hyvä jatkaa.

Epämukavan puolelle menee se, että Viton syyläri vuotaa. Mun tuurilla se tarkoittaa varmaan jotain isoa remonttia. Täytyy heti huomenna viedä kärry telakalle ja toivoa parasta.

Seikkailut odottavat

2009-01-31T05:38:00.000-08:00

1.1. Vauhdikasta vuotta vaan kaikille!

Kuvassa Viva toteuttaa itseään estenoudossa Talin kokeessa syksyllä 2008. Kuva:hipsu.com.