sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Kevätpörriäinen

Kevätkautta leimasivat talven lumiset harrastukset. Vivan ja Reinon kanssa päästiin hiihtämään Saimaalle ja siellä vietettiinkin monta mukavaa hetkeä. Ei juurikaan ole nautinnollisempaa kuin viilettää koiran kanssa kirkkaana talviaamuna järven selällä. Siinä lepää sielu ja ruumis saa rääkkiä. Ostin myös uudet luistelusukset ja kävin ihan omallakin moottorilla hiihtämässä Kalevankankaalla.

Rodo ei yrityksistä huolimatta oppinut hiihtämisen jaloa taitoa. Se ei vaan kertakaikkiaan älynnyt, että suksien edessä saa ja pitää vetää. Se teki äkkipysähdyksiä ja lensin muutaman kerran lahjakkaasti sen yli. Jos suoran päässä oli ihminen patukan kanssa, mentiin tietty hurjaa vauhtia, mutta ilman ärsykettä homma tuntui aivan toivottomalta. Pitää yrittää ensi talvena uudellleen, jos vielä uskallusta riittää.

Moottorikelkkaakin pääsin kokeilemaan Arin ja Eijan lammella. Se oli jännää, mutta enpä haluaisi moisella haisulilla noin yleensä ottaen matkaa taittaa.


Reinolle opetettiin talven aikana pulkan ja kärryjen vetoa. Pari kertaa päästiin MPKY:n koiravaljakkohommiin lapsia vetämään. Yllättävän hyvin Reino -poika jaksoi keskittyä työhönsä, vaikka oli muita koiria paikalla. Lapsista se tykkää kovin, joten sen suhteen ei ole mitään kynnystä.



Ringa -lauman valtias, jätti meidät suureen ikävään 1.4.2011. Se kuoli vaikean yön jälkeen aamun sarastaessa täällä omassa kodissa rakkaiden ihmisten ympäröimänä. Sillä todettiin joulun jälkeen lymfooma. Kuolemaa edeltäneeseen päivään asti se jaksoi hyvin lenkkeillä ja söi halukkaasti. Sitten tuli totaalinen kunnon romahdus -ruoka ei aamulla maistunut eikä Rinkku jaksanut enää kunnolla edes kävellä. Eero haki kaverukset Korpilahdelta tänne kotiin. Tilasin ajan seuraavaksi aamuksi, mutta Ringa päätti lähteä oman aikataulun mukaan. Nuku rauhaisaa ikiunta rakas ystävä!