lauantai 14. syyskuuta 2013

Reinon kanssa voittajaluokan hakukokeessa

Reinon (Mustantassun Kerkko) kanssa käytiin eilen eli 14.9. Jämsässä hakukokeessa. Tuomareina toimivat Miia Sandelin (tottis ja esineet)  ja Reima Nuutinen (henkilöetsintä). Koulutustunnus HK3 tuli kevyesti loppupistein 282. Tottis 92, hakuradalta 167 ja esineistä 23!

Tämä olli meidän eka kerta voittajaluokassa ja vieraalla kentällä (jos BH -koetta ei lasketa). Reino joutui ihan ekana koirana tottikseen. Pariksi valikoitui maliuros. Huomasin heti alkuunsa, että Reinoa taas kiinnosti kaikki muut koirat ja ihanat hajut. Ilmoittautuminen meni kuitenkin oikein hyvin. Jouduttiin odottamaan lähtölupaa aika pitkään, kun pyssyn kanssa oli jotain ongelmia. Reino alkoi siinä aikansa kuluksi tuijotella paikkamakuussa olevaa koiraa. Seuraamisen eka suora meni kuitenkin oikein hyvässä vireessä. Juuri yhtä askelta ennen käännöstä Reinon kontakti herpaantui ja käännöksestä tuli väljä. Rytmin vaihdokset menivät ihan OK, mutta oikealle käännyttäessä paikkamakuussa oleva koira alkoi jälleen kiinnostaa eikä kontaki näin ollen pysynyt! Käännös jäi taas väljäksi eikä istumista nähty pysähdyksessä (tonttu mikä tonttu :)). Henkilöryhmä meni tällä kertaa ilman nuuhkimisia! Tuon kamalan seuraamisen jälkeen Reinon nosti virettä ja kaikki muu meni ilman teknisiä virheitä ja arvosanat vaihtelivat välillä erittäin hyvä - erinomainen. Olisihan tekemisessä saanut olla enemmän voimaa ja potkua, mutta hyvä näin kuitenkin. Kapulaa Reino hiukan pyöräytti noudoissa tulomatkalla. Näistä tuomari mainitsi, mutta ei kovin rankaisuut.
Sitten oli hakuradan vuoro. Radan profiili ja maasto kaiken kaikkiaan oli vaihteleva. Oli rinnettä, metsää, kalliota ja heinikkoista suotakin. Reino tuntui tykkäävän alueesta ja lähti tosi iloisesti jokaiselle pistolle. Eka maalimies taisi löytyä kolmannella pistolla :)! Siitä sitten laittelin sitä aika harvakseltaan meneään, kun Reino teki oikein hyvät laajat pistot. Itse älysin edetä riittävästi, joten homma tuntui luistavan hyvin. Noin kahdessa sadassa metrissä oli seuraava ukko laakean kallion notkelmassa samalla puolella kuin eka löytö. Viimeisestä ukosta Reino otti selvästi hajun jo keskilinjalla edestä päin, mutta sain sen mielestäni hyvin hallintaan ja lähetettyä oikealle. Sieltä se kaarsi eteenpäin ja viimeiset haukut alkoivat iloisesti kuulua :)! Oli ihanaa huomta, että Reinon vire säilyi radan loppuun asti. Sain sen myös odotettua helpommin mukaani piiloilta. Ekalla ja vikalla piilolla se palkan toivossa hiukan viipyili hallintaan tulossa ja niistä menikin sitten pari pistettä. Yksi piste meni kuulema ihan hienoisesta korvattomuudesta keskilinjalla, vaikka minusta Reino oli kyllä ihan pro. Siis Reinoksi!

 Esineruudussa nähtiin sitten tuttua temppuilua. Eka lelu nousi nopeasti, mutta Reino (jälleen kerran) päätti viedä sen ratahenkilölle eikä mulle. Toi sit kuitenkin ilman käskyä oikeaan ositteeseen. Molemmat muut lelut se tiputti mun jalkojen juureen, jolloin jouduin kumartumaan ja pyytämään luovutuksen käteen. Maasto oli aakea ja laakea kangasmetsä. Jossain vaiheessa Reino jonkin verran kaarteli vasemmalta ulos ruudusta ja kutsuttaessa laajensi reviiriään vielä mun selän taakse. Näistä kaikista tonttuiluista tuomari vähensi seitsemän! pistettä, vaikka kaikki esineet nousivatkin. Meille oli työvoitto se, että Reino lähti joka käskyllä hakemaan lisää leluja ja että se hajun saatuaan välittömästi tarkensi, nosti esineen ja lähti vinhaa vauhtia tuomaan niitä!

Kaiken kaikkiaan olin päivään tosi tyytyväinen. Kyllä Reinon kanssa näemmä kannttaa ja kehtaa kokeissa käydä, vaikka se vähän tuollainen junttura ja tonttu onkin :)! Tosin ihan rakas sellainen!

Kesäkiireitä ja lomapuuhia

Viva Sari Kärnän jälkikoulussa
On niin kiire, ettei kissaa kerkiä sanomaan saati kirjoittamaan blogia :)! Jo ennen Slovenian reissua alkoi tiukka tahti koirien harrastusrintamalla ja se jatkuu yhä vain. Hyvä startti kauteen saatii Sari Kärnän jälkileiriltä, jonka järjestin täällä Mikkelissä hutikuun lopulla. Siellä Viva oli vielä hiukan talviterässä eivätkä yli kaksi tuntia vanhat jäljet melko paljaassa metsässä onnistuneet ollenkaan. Tehtiin sitten yksi vähän tuoreempi jälki ja jo alkoi homma pelata entiseen malliin.

Kurssin jälkeen jäljesteltiin tasaiseen tahtii, enemmän metsässä kuin pellolla. Pikku hiljaa jäljet alkoivat olla jo kilometrin mittaisia ja reilu parikin tuntia vanhoja. Välillä sitten vähän lyhempiä ja vieraiden tekemiä väliin. Yhden kolmen tunnin vanhan peltojäljen ajoin Lehtimäen leirillä. Se oli mieleenpainuva kokemus, sillä jälki kulki purukentän vieressä, samalla pellolla. Eipä tullut likalle mieleen jättää jälkeä vaikka se kuuli ja silmäkulmastaan varmasti näki näki viereisen saran tapahtumat.

Ekassa kakkosen kokeessa käytiin tooukokuun lopulla. Siellä maasto meni erinomaisen hienosti (195). Suoritus kaatui tottikseen, kun Vivalla ei taaskaan pysyneet inkkarit kanootissa. Kentällä sattui olemaan suojelupiilo ja likka lähti lapasesta ihan huolella. Ryhdyin sitten tietoisesti panostamaan kokeenomaiseen ilmoittautumiseen ja kentälle tuloon. Se onnistui vallan mainiosti, kun saimme Puolustuvoimlta käyttöömme hienon urheilukentän, jossa pidämme kokeenomaisia harjoituksia. Olin tietysti tehnyt ko. harjoituksia ennenkin, mutta erona edelliseen on nyt ollut se, että koira kulkee vapaana enkä muistuta sitä ollenkaan liinapakotteilla vaan lopetan sen toilailut omin käsin ja hyvin rauhallisesti.

Toiseen avoimen luokan jälkikokeeseen osallistuin Mikkelissä. Tällä kertaa tulos saatiin ja ihan ykköstulos eli M 190 ja T 85, yht. 275 ja JK2. (Jälki 162 ja esineet 28.) Olen hyvin tyytyväinen ja helpottunut erityisesti tottiksen osalta. Vihdoin Viva oli kuulolla ja pysyi hanskassa. Edellisen kerran olen kokenut jotain näin mukavaa alokasluokan IPO -kokeen tottiksessa. Nyt sitten vaan seuraavaa koetta katsomaan. Jäljen osalta on tavoitteena osallistua ainakin piirinmestaruuskokeeseen ja yrittää saada paikka erikoisjäljelle.