Reinon (Mustantassun Kerkko) kanssa käytiin eilen eli 14.9. Jämsässä
hakukokeessa. Tuomareina toimivat Miia Sandelin (tottis ja esineet) ja
Reima Nuutinen (henkilöetsintä). Koulutustunnus HK3 tuli kevyesti loppupistein 282. Tottis 92, hakuradalta 167 ja esineistä 23!
Tämä
olli meidän eka kerta voittajaluokassa ja vieraalla kentällä (jos BH
-koetta ei lasketa). Reino joutui ihan ekana koirana tottikseen. Pariksi
valikoitui maliuros. Huomasin heti alkuunsa, että Reinoa taas kiinnosti
kaikki muut koirat ja ihanat hajut. Ilmoittautuminen meni kuitenkin
oikein hyvin. Jouduttiin odottamaan lähtölupaa aika pitkään, kun pyssyn
kanssa oli jotain ongelmia. Reino alkoi siinä aikansa kuluksi tuijotella
paikkamakuussa olevaa koiraa. Seuraamisen eka suora meni kuitenkin
oikein hyvässä vireessä. Juuri yhtä askelta ennen käännöstä Reinon
kontakti herpaantui ja käännöksestä tuli väljä. Rytmin vaihdokset
menivät ihan OK, mutta oikealle käännyttäessä paikkamakuussa oleva koira
alkoi jälleen kiinnostaa eikä kontaki näin ollen pysynyt! Käännös jäi
taas väljäksi eikä istumista nähty pysähdyksessä (tonttu mikä tonttu
:)). Henkilöryhmä meni tällä kertaa ilman nuuhkimisia! Tuon kamalan
seuraamisen jälkeen Reinon nosti virettä ja kaikki muu meni ilman
teknisiä virheitä ja arvosanat vaihtelivat välillä erittäin hyvä -
erinomainen. Olisihan tekemisessä saanut olla enemmän voimaa ja potkua,
mutta hyvä näin kuitenkin. Kapulaa Reino hiukan pyöräytti noudoissa
tulomatkalla. Näistä tuomari mainitsi, mutta ei kovin rankaisuut.
Sitten
oli hakuradan vuoro. Radan profiili ja maasto kaiken kaikkiaan oli
vaihteleva. Oli rinnettä, metsää, kalliota ja heinikkoista suotakin.
Reino tuntui tykkäävän alueesta ja lähti tosi iloisesti jokaiselle
pistolle. Eka maalimies taisi löytyä kolmannella pistolla :)! Siitä
sitten laittelin sitä aika harvakseltaan meneään, kun Reino teki oikein
hyvät laajat pistot. Itse älysin edetä riittävästi, joten homma tuntui
luistavan hyvin. Noin kahdessa sadassa metrissä oli seuraava ukko
laakean kallion notkelmassa samalla puolella kuin eka löytö. Viimeisestä
ukosta Reino otti selvästi hajun jo keskilinjalla edestä päin, mutta
sain sen mielestäni hyvin hallintaan ja lähetettyä oikealle. Sieltä se
kaarsi eteenpäin ja viimeiset haukut alkoivat iloisesti kuulua :)! Oli
ihanaa huomta, että Reinon vire säilyi radan loppuun asti. Sain sen myös
odotettua helpommin mukaani piiloilta. Ekalla ja vikalla piilolla se
palkan toivossa hiukan viipyili hallintaan tulossa ja niistä menikin
sitten pari pistettä. Yksi piste meni kuulema ihan hienoisesta
korvattomuudesta keskilinjalla, vaikka minusta Reino oli kyllä ihan pro.
Siis Reinoksi!
Esineruudussa nähtiin sitten tuttua temppuilua.
Eka lelu nousi nopeasti, mutta Reino (jälleen kerran) päätti viedä sen
ratahenkilölle eikä mulle. Toi sit kuitenkin ilman käskyä oikeaan
ositteeseen. Molemmat muut lelut se tiputti mun jalkojen juureen,
jolloin jouduin kumartumaan ja pyytämään luovutuksen käteen. Maasto oli
aakea ja laakea kangasmetsä. Jossain vaiheessa Reino jonkin verran
kaarteli vasemmalta ulos ruudusta ja kutsuttaessa laajensi reviiriään
vielä mun selän taakse. Näistä kaikista tonttuiluista tuomari vähensi
seitsemän! pistettä, vaikka kaikki esineet nousivatkin. Meille oli
työvoitto se, että Reino lähti joka käskyllä hakemaan lisää leluja ja
että se hajun saatuaan välittömästi tarkensi, nosti esineen ja lähti
vinhaa vauhtia tuomaan niitä!
Kaiken kaikkiaan olin päivään tosi
tyytyväinen. Kyllä Reinon kanssa näemmä kannttaa ja kehtaa kokeissa
käydä, vaikka se vähän tuollainen junttura ja tonttu onkin :)! Tosin ihan rakas sellainen!
lauantai 14. syyskuuta 2013
Kesäkiireitä ja lomapuuhia
Viva Sari Kärnän jälkikoulussa |
Kurssin jälkeen jäljesteltiin tasaiseen tahtii, enemmän metsässä kuin pellolla. Pikku hiljaa jäljet alkoivat olla jo kilometrin mittaisia ja reilu parikin tuntia vanhoja. Välillä sitten vähän lyhempiä ja vieraiden tekemiä väliin. Yhden kolmen tunnin vanhan peltojäljen ajoin Lehtimäen leirillä. Se oli mieleenpainuva kokemus, sillä jälki kulki purukentän vieressä, samalla pellolla. Eipä tullut likalle mieleen jättää jälkeä vaikka se kuuli ja silmäkulmastaan varmasti näki näki viereisen saran tapahtumat.
Ekassa kakkosen kokeessa käytiin tooukokuun lopulla. Siellä maasto meni erinomaisen hienosti (195). Suoritus kaatui tottikseen, kun Vivalla ei taaskaan pysyneet inkkarit kanootissa. Kentällä sattui olemaan suojelupiilo ja likka lähti lapasesta ihan huolella. Ryhdyin sitten tietoisesti panostamaan kokeenomaiseen ilmoittautumiseen ja kentälle tuloon. Se onnistui vallan mainiosti, kun saimme Puolustuvoimlta käyttöömme hienon urheilukentän, jossa pidämme kokeenomaisia harjoituksia. Olin tietysti tehnyt ko. harjoituksia ennenkin, mutta erona edelliseen on nyt ollut se, että koira kulkee vapaana enkä muistuta sitä ollenkaan liinapakotteilla vaan lopetan sen toilailut omin käsin ja hyvin rauhallisesti.
Toiseen avoimen luokan jälkikokeeseen osallistuin Mikkelissä. Tällä kertaa tulos saatiin ja ihan ykköstulos eli M 190 ja T 85, yht. 275 ja JK2. (Jälki 162 ja esineet 28.) Olen hyvin tyytyväinen ja helpottunut erityisesti tottiksen osalta. Vihdoin Viva oli kuulolla ja pysyi hanskassa. Edellisen kerran olen kokenut jotain näin mukavaa alokasluokan IPO -kokeen tottiksessa. Nyt sitten vaan seuraavaa koetta katsomaan. Jäljen osalta on tavoitteena osallistua ainakin piirinmestaruuskokeeseen ja yrittää saada paikka erikoisjäljelle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)