sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Niin tuli kesä

Huhtikuu oli vielä varsin luminen ja kylmä. Meidän piti Vivan kanssa mennä IPO -kokeeseen kuun lopulla. Jouduin kuitenkin perumaan osallistumisen, sillä emme saaneet koiraa kisakuntoon ajoissa. Multapellolle kyllä pääsin ja ehdin ajaa usemman jäljen hyvällä menestyksellä, mutta suojeluosuudessa ilmeni ongelmia sivukuljetuksessa juuri ennen koetta. Tulos sieltä olisi todennäköisesti tullut, mutta meidän tavoitteena olisi ollut ykköstulos. Se meiltä puuttuu ja tuossa vaiheessa oli vielä ajatus pyrkiä osallistumaan SM -kisoihin elokuussa.

Treenasimme vähän lisää ja osallistuimme MM -karsintoihin toukokuun alussa. Siellä Viva epäonnistui jäljellä surkeasti. Se lähti harhalle ja oli muutenkin ihan hukassa. Niin huonoa jäljestämistä en tällä koiralla ole koskaan nähnyt :(! Olen ajanut paljon harhojen päällä kotipelloilla, joten siksi oli vaikea uskoa silmiään, kun neiti hyvin päättäväisesti lähti poikkeamaan jäljeltä vinosarkaan kulkevia askelia pitkin. Vaikea sanoa, mikä oli syy, mutta suoritus oli ala-arvoinen. Koska Viva oli muutenkin jotenkin outo ja väsynyt, päätin jättää muut osuudet väliin. Vivan niska tuntui jäykältä ja lihakset kireiltä.

Olisiko syynä ollut edellisenä viikonloppuna omalla leirillä tehty kuperkeikka?

Ensin juostaan miljoonaa, hypätään kolmesta metristä ja saadaan huono ote.



Sitten pudotaan hihasta, heitetään kuperkeikka ilmassa ja tömähdetään niskoilleen tantereeseen.



Karsintojen jälkeen tehtiin pari palauttavaa treeniä ja sen jälkeen on vaan lepäilty. Minna on käynyt Vivaa hieromassa muutaman kerran. Sillä on selviä kipukohtia oikealla puolella ja etutassujen ojentajissa.

Eikä tässä vielä kaikki sairastupakuulumiset. Olen käynyt Vivan kanssa juoksemassa ja siinä havaitsin, että se alkaa ontua oikeaa takajalkaa muutaman kilometrin kohdalla. Se on sama jalka, jonka takia oltiin pitkällä saikulla talvella (lonkkaluun päässä nirhauma). Jokohan se olisi laitettava tämä tapaturma-altis yksilö eläkkeelle? Tai ehkä metsäjälkeä ja tokoa voisi vielä ajatella :)!

Rodon kanssa päästiin puruissa hieman eteenpäin ja alkoi näyttää siltä, että siitä saattaisi purukoira tulla. Jäljellä se ei ole mikään superlahjakas eikä sen tottis tule koskaan olemaan mikään helppo nakki. Paljon se vaatii töitä, jos arvokisoihin mielii. Eikä suojelun harrastamisessa oikein muuten ole mitään järkeä. On se sen verran rankka, kalllis sekä aikaa ja henkistä energiaa vievä laji!

Reinon piti osallistua sekä hakukokeeseen, että tokon yökisoihin kesäkuussa. Ne toiveet romuttuivat, samoin kuin Vivan kesäkuun Lahden kokeeseen osallistuminen, kun jouduin jättämään autolla ajamisen viideksi viikoksi. Minulle sattui huono arpaonni ja jouduin kahden vuoden sisällä liian usein peltipoliisin uhriksi (muutaman kympin rikesakkoja). Siihen sitten yksi ohituskaistatilanne ja soppa oli valmis. Lähes neljäkymmentä rikkeetöntä vuotta auton ratissa ei painanut mitään ja nyt sitä ollaan kortittomia vielä reilun viikon ajan.

Tänä aikana olen todennut, että ilman koiria / koiraharrastuksia auton tarve olisi minimaalinen. Töihin olen ajanut pyörällä, joka on tosi kivaa ja kaupassa käyntikin sujuu samalla pelillä. Muutaman kerran on käyty Markuksen tai Eeron kanssa vähän isommilla ostoksilla, mutta muuten olen pärjännyt ihan hyvin. Ja oma kuntokin on kohonnut huimasti! Harmi vaan, että alkukauden kaikki tavoitteet jäävät saavuttamatta. Täytyy ottaa koekalenteri uudestaan esiin, kunhan näen mikä koirien kunto on, kun taas päästään kunnolla treenaamaan.