Pakkasta

Talven kovimmat pakkaset ovat käsillä. Tänä aamuna meidän mittari näytti 23 astetta, joten kaavailemani hiihtoreissu jäälle ei ollenkaan onnistunut. Vihdoin sinne olisi voinut mennä koiran kanssa. Kävin nimittäin eilen illan suussa toteamassa, että ladut oli kunnostettu. No, onpahan mitä odottaa.

Maneesitreenitkin peruuntuivat kylmän sään vuoksi. Saavat nyt synttärikakkua odottavat kaverit odotella vielä viikon. Täytyy vissiin Loviisaan järjestää tarjolle jotain. Ihan siis yllätyksenä!

Niinpä olen puuhastellut sisätiloissa koko päivän. Tässä koneella istuessani innostuin ulkoistamaan treenipäiväkirjan. Vaikkei päivittäminen koirakakaroihinkaan mitään hankalaa ole, on tämä blogi vieläkin yksinkertaisempi. Kuvagalleria pitäisi vielä jostain etsiä.

Reino ja nouto

26.1. No nyt sitä on, nimittäin lunta! Hiihtämäänkin taas pääsin, tosin ilman koiraa. Viime viikko oli melko aktiivinen, ainakin kelit huomioon ottaen. Hiihtämisen lisäksi sain raahauduttua juoksulenkeille. Ihan omalla moottorilla en juossut vaan vuorotellen oli jompi kumpi karvamopo vetoapuna. Se oli kivaa! Tiistaina, keskiviikkona ja tänään maanantaina tottisteltiin, lauantaina käytiin puruissa Lahdessa ja sunnuntaina hakuiltiin.

Ihan ensimmäiseksi on hihkaistava ilmoille varsinainen jymyuutinen! Reino osaa noutaa kapulan ja luovuttaa sen pureskelematta! Tai ainakin tänään osasi, kun kokeilin sitä ensimmäistä kertaa. Kapulanpitoharjoituksissa (keittössä) vaihdoin ensin lihapullat patukkaan ja se sujui hyvin. Tänään tein vastaavan harjoituksen kentällä. Kapula jäi jossain vaiheessa maahan, josta Reino sen äkkäsi ja otti suuhunsa -lykkäsin patukan leuan alle ja huusin "tuo" ja se oli siinä. Poika istui yhtäkkiä mun edessä kuin olisi aina osannut tuon liikesarjan. Siitä innostuneena heitin kapulan ja sama toistui. Onpa kiva jatkaa harjoituksia, kun valoa tunnelin päässä vihdoin on näkyvissä. Kuvassa liitelee Viva Talin kokeessa!

Muuten Reinon kanssa hinkataan edelleen seuraamista. Se tuppaa hieman edistämään ja poikittamaan, vaikka palkka tulee aina vasemmalta takaa. Kontakti on mallikelpoinen, mutta paikka saisi tosiaan olla parempi. Perusasentoonkin pitää alkaa kiinnittää enemmän huomiota, sillä seuraa -käskyllä Reino hieman kyyristyy ja saattaa siirtää myös vasenta tassua hieman eteen. Nyt on pyritty tekemään lyhyitä harjoituksia ja palkkaamaan sitä oikeasta asennosta. Myös vasemmalle käännöksiä on alettu harjoitella. Takapää liikkuu varsin jähmeästi eikä se reagoi kyljestä nyppäisyynkään mitenkään oikein. Vähän on kuin sahapukkia yrittäisi saada kääntymään. Puruista voi mainta sen, että Reino ISTUI hiha suussa (tosin vasta auton luona) monta minuuttia aivan rauhassa!

Vivan kanssa teemana on sekä tottiksessa että puruissa ollut "DISCIPLINE" vaihtelevalla menestyksellä. Onhan sillä välillä vinot istumiset sun muuta pientä, mutta tärkeimpänä pidän nyt tunnetilan saamista kohdalleen. Se ei tämän koiran kanssa ole helppoa. Viva menee äärimmäisen helposti ylikierroksille eikä silloin ota juurikaan vastaan palautetta, joten nyt talvikaudella opetellaan hallintaa oikein olan takaa. Aika toivottomalta se välillä tuntuu, pakko myöntää! Puruissa saatiin kuitenkin suotuisia tuloksia aikaan, kun Hannu oli taas apparina. Erityisesti kiinnitettiin huomiota mun käyttäytymiseen ja koira olikin rauhallisempi, kun ohjaajan hötkyily väheni.

Hakumetsässä tehtiin Vivan kanssa irtorullaharjoituksia. Yhdellä maalimiehellä tuppasi haukku vielä tulemaan. Liekö johtunut siitä, että ukko oli pressun alla? Nyt pitäisi saada paljon toistoja ja sitten keväämmällä pitää paneutua kiintorullaan.

Reinon hakuilut sujuivat mukavasti. Ensimmäinen maalimies otettiin haamuna ja muut valmiina suoralla palkalla. Viimeinen oli vaikea, kun oli tuuletonta, alueella ei ollut kukaan tallaajia lukuunottamatta vielä käynyt ja maalimies kiersi piilolle takakautta. Reinon usko meinasi loppua puolimatkassa pistoa! Onhan se vielä kokematon koiranpoika -turvauduttiin haamuun ja saatiin sitten sekin ukko ylös. Älyttömän mukavaa oli taas pitkästä aikaa rämpiä metsässä.

Tavallisia tarinoita

18.1. Voi tätä nykyajan talvea! Ei vois enempää tympiä. Lumet katos eikä enää pääse edes hiihtämään. Olin ajatellut hiihtäväni tänä talvena myös koirien kanssa, plääh! Treenimatka Lahteen lauantai-iltaisin on myös NIIN kurja, kun on kylmää ja pimeää. Takaisin ajaessa tuppaa väsyttämään ihan töykeesti. Autoremppaakin on tiedossa. Viton syyläri oli ihan kunnossa, mutta joku pieni vuoto on vissiin vesipumpussa!

Viikolla käytiin tottiskentällä. Paikalla olivat myös Reinon lähisukulaiset Raisa ja Lysti. Meillä taitaa olla täällä Mikkelissä oikein Kutinan alaosasto :)! Pakkasessa treenit jäivät aika vähiin. Reinon kanssa harjoiteltiin noutokapulan pitämistä ja seuraamista, jotka onnistuivatkin oikein hyvin. Vivan kanssa tehtiin tunnetilaa ja hallintaa, kuinkas muuten.

Eilisissä maneesitreeneissä tottikset menivät molempien kohdalla mukavasti. Reino pystyi keskittymään tekemiseen muiden koirien läheisyydessä ja noutokapulatreenikin oli OK. Viva teki hyvää seuraamista hyvässä tunnetilassa. Purut sen sijaan.....Vivan kanssa keskityttiin hallintaan. Olin aivan pihalla lähes koko treenin ajan. Hannu toimi apparina ja keinot olivat erilaisia kuin aiemmin. Jäi ihan töppö olo -taas vaihteeksi. Toivon mukaan oppimista kuitenkin tapahtui! Reinon puru on parantunut ja se on muutenkin selkeämpi kuin syksyllä. Se työskenteli oikein pontevasti vaikka osoite olikin välillä hieman hukassa. Kuormituksen kanssa pitää kyllä edetä viisaasti!

Mites mulla nyt on näin haaleet tunnelmat? Liittyiskö jotenkin aktiivisen treenikauden alkuun, kun suunnitelmat ovat vielä hahmottomia ja vailla konkreettisia aikatauluja. Ja alitajuisesti tietysti pelkään, että jotakin menee taas pieleen eikä eteenpäin päästä. On jotenkin niin mitätön olo -tumpelo ohjaaja ja korkeintaan keskinkertaiset koirat!

Oppia ikä kaikki

11.1. Vuoden ensimmäinen treeniuutinen on se, että Reino on oppinut pitämään noutokapulaa suussaan. Meillähän on ollut ongelmana se, että Reinon on ollut vaikeaa, lähes mahdotonta, pitää mitään suussaan rauhallisesti. Etenkään istuminen jokin esine suussa ei ole onnistunut. Samalla, kun perä on painunut maata kohti, on suu avautunut jne. Tein ensin patukalla harjoituksia, jossa laitoin koiran istumaan ja laitoin patukan pienellä pakolla sen suuhun. Vaadin rauhaa ensin sekunnin ja sitten kaksi. Palkaksi leikki patukalla tai lihapullaa. Sitten tehtiin sama noutokapulalla. Tässä vaiheessa vaadin, että irrottaa saa vasta käskyn jälkeen. Viereinen kuva on tämän aamun harjoituksesta. Toki paljon on vielä tekemistä. Ote on löysä ja joudun edelleen laittamaan kapulan koiran suuhun, mutta askel eteenpäin on nyt kuitenkin päästy.

Eilen oli meidän ekat maneesitreenit. Viime viikollahan meidän jo piti aloittaa, mutta Vivan otsahaava oli niin ärtynyt, että peruttiin meno. Olin oikein tyytyväinen molempien koirien harjoituksiin. Viva oli suhteellisen tasapainoinen ja ylenmäärin innostunut päästessään taas tumppuilemaan. Reinokin oli tauon aikana vahvistunut. Treenikavereiden tapaaminen pitkän tauon jälkeen oli myös enemmän kuin mukavaa. Tästä on hyvä jatkaa.

Epämukavan puolelle menee se, että Viton syyläri vuotaa. Mun tuurilla se tarkoittaa varmaan jotain isoa remonttia. Täytyy heti huomenna viedä kärry telakalle ja toivoa parasta.

Seikkailut odottavat

1.1. Vauhdikasta vuotta vaan kaikille!

Kuvassa Viva toteuttaa itseään estenoudossa Talin kokeessa syksyllä 2008. Kuva:hipsu.com.