26.1. No nyt sitä on, nimittäin lunta! Hiihtämäänkin taas pääsin, tosin ilman koiraa. Viime viikko oli melko aktiivinen, ainakin kelit huomioon ottaen. Hiihtämisen lisäksi sain raahauduttua juoksulenkeille. Ihan omalla moottorilla en juossut vaan vuorotellen oli jompi kumpi karvamopo vetoapuna. Se oli kivaa! Tiistaina, keskiviikkona ja tänään maanantaina tottisteltiin, lauantaina käytiin puruissa Lahdessa ja sunnuntaina hakuiltiin.
Ihan ensimmäiseksi on hihkaistava ilmoille varsinainen jymyuutinen! Reino osaa noutaa kapulan ja luovuttaa sen pureskelematta! Tai ainakin tänään osasi, kun kokeilin sitä ensimmäistä kertaa. Kapulanpitoharjoituksissa (keittössä) vaihdoin ensin lihapullat patukkaan ja se sujui hyvin. Tänään tein vastaavan harjoituksen kentällä. Kapula jäi jossain vaiheessa maahan, josta Reino sen äkkäsi ja otti suuhunsa -lykkäsin patukan leuan alle ja huusin "tuo" ja se oli siinä. Poika istui yhtäkkiä mun edessä kuin olisi aina osannut tuon liikesarjan. Siitä innostuneena heitin kapulan ja sama toistui. Onpa kiva jatkaa harjoituksia, kun valoa tunnelin päässä vihdoin on näkyvissä. Kuvassa liitelee Viva Talin kokeessa!
Muuten Reinon kanssa hinkataan edelleen seuraamista. Se tuppaa hieman edistämään ja poikittamaan, vaikka palkka tulee aina vasemmalta takaa. Kontakti on mallikelpoinen, mutta paikka saisi tosiaan olla parempi. Perusasentoonkin pitää alkaa kiinnittää enemmän huomiota, sillä seuraa -käskyllä Reino hieman kyyristyy ja saattaa siirtää myös vasenta tassua hieman eteen. Nyt on pyritty tekemään lyhyitä harjoituksia ja palkkaamaan sitä oikeasta asennosta. Myös vasemmalle käännöksiä on alettu harjoitella. Takapää liikkuu varsin jähmeästi eikä se reagoi kyljestä nyppäisyynkään mitenkään oikein. Vähän on kuin sahapukkia yrittäisi saada kääntymään. Puruista voi mainta sen, että Reino ISTUI hiha suussa (tosin vasta auton luona) monta minuuttia aivan rauhassa!
Vivan kanssa teemana on sekä tottiksessa että puruissa ollut "DISCIPLINE" vaihtelevalla menestyksellä. Onhan sillä välillä vinot istumiset sun muuta pientä, mutta tärkeimpänä pidän nyt tunnetilan saamista kohdalleen. Se ei tämän koiran kanssa ole helppoa. Viva menee äärimmäisen helposti ylikierroksille eikä silloin ota juurikaan vastaan palautetta, joten nyt talvikaudella opetellaan hallintaa oikein olan takaa. Aika toivottomalta se välillä tuntuu, pakko myöntää! Puruissa saatiin kuitenkin suotuisia tuloksia aikaan, kun Hannu oli taas apparina. Erityisesti kiinnitettiin huomiota mun käyttäytymiseen ja koira olikin rauhallisempi, kun ohjaajan hötkyily väheni.
Hakumetsässä tehtiin Vivan kanssa irtorullaharjoituksia. Yhdellä maalimiehellä tuppasi haukku vielä tulemaan. Liekö johtunut siitä, että ukko oli pressun alla? Nyt pitäisi saada paljon toistoja ja sitten keväämmällä pitää paneutua kiintorullaan.
Reinon hakuilut sujuivat mukavasti. Ensimmäinen maalimies otettiin haamuna ja muut valmiina suoralla palkalla. Viimeinen oli vaikea, kun oli tuuletonta, alueella ei ollut kukaan tallaajia lukuunottamatta vielä käynyt ja maalimies kiersi piilolle takakautta. Reinon usko meinasi loppua puolimatkassa pistoa! Onhan se vielä kokematon koiranpoika -turvauduttiin haamuun ja saatiin sitten sekin ukko ylös. Älyttömän mukavaa oli taas pitkästä aikaa rämpiä metsässä.