torstai 26. helmikuuta 2009

Hiihtolomaturinoita



Lomaviikko alkoi lauantaiaamun hiihtoreissulla Reinon kanssa, josta oheinen kuvakin on. Reinosta tulee kyllä oikein hyvä apumoottori! Sitten paineltiin saunan kautta hakuharkkoihin. Vivan treenissä meni pieleen kaikki, mikä mennä voi! Ensin se ei löytänyt näytölle, seuraavalla pistolla hajosi rulla ja kaikenkaikkiaan se jäljesti pahuksen paljon. Niinpä se laitettiin tallaamattomalle alueelle, jonka seurauksena (täytyi vähän paljon etsiä) se turhautuneena haukkui maalimiestä rulla suussa. Otettiin lopuksi rullatreeniä sahan pihalla, johon autot oli parkkeerattu. Se meni aivan lepppoisasti ja oikein. Olipahan taas vaan väärin suunniteltu treeni. Kiva, kun huomaa aina vasta jälkeenpäin, mitä olisi PITÄNYT tehdä. Seuraavalla kerralla pistetään Viva tallaamattomalle alueelle ja suorille palkoille. Kiintorullatreenit pidetään parkkiksella ja jos näyttö otetaan metsään, se tehdään IRTOrullalla.

Reino oli aivan mahtava. Sille tehtiin muistikuvaharjoituksia. Ne toimivat hyvin ja haukut olivat hienoja. Kuulema Reino käy kauniisti maahan haukkumaan ja odottaa myös palkkausta maassa. Kahden pallon leikillä se tuodaan keskilinjalle. Näyttää olevan maalimiesmotivaatio kohdallaan. Ihku pikku jätti!

Lauantai-illaksi ajeltiin Lahteen. Reinon tottistreeni meni paremmin kuin viime viikolla. Se jaksoi lähes keskityä minuun eikä muihin koiriin. Puruissakin päästiin hieman eteenpäin. Reino kanavoi hiha suussa, kun en koskenut koiraan ollenkaan vaan käskin vain istumaan! Hieno homma, kuten eräs tunnettu maalimies sanoisi :)!

Vivan valmistelu epäonnistui surkeasti. Se kuumeni odottaessaan vuoroaan vaikka yritin tehdä tottista maneesin ulkopuolella. Oltiin vissiin liian lähellä ovea ja edellisen koira haukut saivat sen hermostumaan. Huonostihan hallinta sitten pelittikin. Muuten Viva oli kyllä ihan OK. Tehtiin sivulle siirtymisiä ja niissä edistyttiin.

Sunnuntaina käytiin Pieksämäellä tokoilemassa Hau-Hau -hallissa. Se on se paikka, jossa on agilityesteet hallin reunamilla ja jossa Viva vähän kuumeni tokokokeessa. Nytkin oli ekalla kierroksella nupit kaakossa, mutta sain likan rauhoittumaan ruokakuppipalkalla. Lopuksi se käyttäytyi ihan kunnon tokokoiran tavoin. Noutokin tehtiin puhtaasti ilman ääntelyä ja kapulan pyöritystä. Maanantaina jatkettiin tokoilua KooKoo:n hallissa Mikkelissä. Sielläkin tehtiin ruokakuppitottista ja Viva esitti parhainta mahdollista osaamista. Me aiotaan käydä tokoporukan harkoissa aina, kun aika sopii. Vivalle tekee hyvää opetella uusia teknisiä asioita matalassa viretilassa. Ja aiommehan me mennä vielä kokeeseenkin, joten paikallamakuut sun muut tulee samalla harjoiteltua.

Tottisteltukin on parina päivänä. On tehty Reinon kanssa mm. häiriötreeniä. Olen päättänyt opettaa Reinon haukkumaan hyvän viretilan saamiseski tottissuoritukseen ja ainakin eilen se toimi tosi hyvin.

Tänään vasta pääsin hiihtämään, kun on ollut vähän puolikuntoinen olo. Vedettiin jäällä kympin lenkki, tällä kertaa Vivan kanssa. Joten kai tätä jo voi hiihtolomaksi kutsua!

sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Askeleita eteenpäin

Eilen otettiin hakurintamalla molempien koirakakaroiden kanssa iso askel eteenpäin . Viva teki elämänsä ensimmäiset ilmaisut kiinteällä rullalla! Siinä ei ollut mitään ongelmaa. Maalimies oli aluksi näköetäisyydellä ja laski kätensä maahan Vivan saapuessa paikalle. Tällöin Viva tietysti laski päänsä alas, rulla putosi sen kuonon eteen ja siinäpä se sitten olikin. Pari kertaa tosin jouduin komentamaan, että se malttoi pitää rullan suussaan siihen asti, kunnes istui mun sivulla. Sitten vaan pidennettiin matkaa. Tänään ei sitten mennytkään ihan niin hyvin, sillä rulla hajosi sekä toisella että kolmannella pistolla. Ilmeisesti Viva juoksee niin kovaa, että tassu sujahtaa rullan läpi ja turvalukitus aukeaa. Täytyy vähän tutkia, onko rulla roikkunut turhan alhaalla vai missä mättää. No, otettiin sitten irtorullat käyttöön ja se puoli sujui ihan OK. Muuten oli tänään kyllä takkuisempaa kuin eilen. Viva jäljesteli aika paljon ja haahuili muutenkin luvattoman paljon. Ikäänkuin se olisi ollut väsynyt? Eikä ihme vaikka olisi ollutkin!

No entäs Reinon iso askel? Olen näihin päiviin asti miettinyt ilmaisumuotoa ja päätynyt viimein siihen, että haukkuva siitä tulee! Pentuna testattiin pallolle haukkumista sekä kentällä että metsässä ja se onnistui hyvin. Sen jälkeen on keskitytty vain maalimiehen etsintään. Eilen sitten maalimies meni muutaman metrin päähän, koira liinassa perään, kehoitus "hauku" ja pieni vartalon nytkäytys -ja Reinohan haukkui. Tänään otettiin jo pidempää matkaa. Pyysin maalimiehiä käskemään Reinon maahan sen tullessa (kun sillä on se pusuhalitaipumus). Näin tehtiin, ja neljännellä maalimiehellä Reino meni itse pötkölleen ja aloitti haukun ilman kehoituksia. On se oppivainen, kun sille päälle sattuu! Palkkana oli leikkiä kahdella pallolla tai patukalla.

Eiliset purut menivät hyvin. Vivan kanssa treenattiin hallintaa, sivukuljetuksia ja irroituksia. Reino oli hieman vahvempi kuin Loviisassa ja hyppykin oli varsin hyvä. Jäi hyvä mieli. Tottis meni Reinolta aivan päin sanonko mitä. Se ei pystynyt yhtään keskittymään, kun maneesissa oli tällä kertaa tosi monta koiraa yhtäaikaa. Mulla jäi vissiin aivot Viton etupenkille ja lähdin tekemään seuraamista, josta ei tietenkään tullut mitään. Olisi pitänyt vain pyrkiä siihen, että Reino keskittyy minuun eikä muuhun. Jaana ja Annika antoivat kyllä mulle sen verran kyytiä, että varmasti ensi kerralla muistan. Kiitos vaan, plikat!

Niin taas vierähti viikonloppu koiraillessa! Itseni liikuttaminen jäi taas kerran vähiin, ellei liikunnaksi lasketa hakumetsässä rämpimistä. Osaltaan olivat syynä kaikenlaiset krempat, joista päällimmäisenä Reinon maneesitreenissä kipeytynyt selkä. Kyllä siis aina selityksiä riittää! Katsotaan, josko tulevalla viikolla taas pääsisi suksien päälle!

perjantai 13. helmikuuta 2009

Leirireflektio

Vuoden ensimmäinen leiri on takana! Voi sitä tavaran määrää, joka talvileirille pitää ottaa mukaan -tosin 70 % siitä oli aivan turhaa!Mitähän tekisin, jos olis pienempi auto? Sään haltija suosi meitä eikä Loviisassa ollut pakkasta nimeksikään. Opin taas lisää koiristani ja huomasin osaavani havainnoida vieraitakin koiria paremmin kuin viime vuonna samaisella leirillä.

Kyseessä oli oman treeniryhmän suojeluleiri, jonka erityisenä tavoitteena oli kouluttaa maalimiesoppilaita. Tätä varten paikalle oli kutsuttu maestro Timo Helynen. Siinä on mies, jonka lavakarisma uppoaa muhun! Voisin kuunnella ja katsella tätä hieman jäyhää kotkalaista loputtomiin. Kotonakin tollanen vois olla kiva ;)!

Reinon diagnoosi vahvistui; se todellakin on Iso Kiltti Jätti! Treeneissä pyrittiin saamaan Reino haastamaan maalimiestä paremmin, jotta sen itsevarmuus ja mahdollisesti puruotekin kehittyisivät. Tuli nähtyä, että se ei todellakaan vastaa puolustusalueelta oikein, joten päätettiin ainakin toistaiseksi viedä sitä eteenpäin pääasiassa saalisturhauman kautta. Katsotaan ajan kanssa miltä alkaa näyttää ja onko se kokeeseen asti työstettävissä. Viettiähän Reinosta kyllä löytyy ja haukkukin irtoaa hyvin, vaikka se onkin hyvin teknistä. Elävä puruote on tietty iso ongelma, mutta ei jäädä nyt sitä hinkkamaan vaan mennään eteenpäin. Amen!

Olen pohtinut Reinoa paljon. Se on maailman hyväntahtoisin koira, jolle mikään arkielämässä vastaantuleva ei ole ollenkaan pelottavaa. Ainoastaan kerran olen nähnyt sen hetkellisesti pöhisevän lapasille, jotka roikkuivat puun oksalla :)! Vaikka Reino on hyvin ohjaajapehmeä, arka se ei missään nimessä ole. Sille on tyypillistä kohdata maailman ihmeet ja vieraat ihmiset hyvin luottavaisesti. Se ei voi käsittää, että tietyissä tilanteissa sen pitäisi ehkä osata myös hieman suuttua. Tai niinkuin Helynen sanoi, sillä ei ole toistaiseksi ollut tarvetta puolustautua. Niinpä niin, tällaisen koiran vieminen tarkoituksellisesti tilaan, jossa sille syntyisi luontainen tarve puolustaa itseään, olisi mielestäni eettisesti väärin! Mutta huonosti kävisi susilaumassa Reino-pojan kaltaisen uroksen :), muut kävelisivät sen yli mennen tullen. Joka tapauksessa olen hyvin iloinen saatuani palikat järjestykseen omassa päässäni!

Viva vikkelä osoitti erittäin hyvää osaamista lauantaina ja sunnuntaina. Perjantai-illan treeni oman maalimiehen kanssa oli vielä aikamoista sirkusta, kun hallinta on vuoden alussa tarkoituksellisesti rikottu. Hieman inhotti ajatus mennä seuraavana päivänä suuren yleisön eteen näyttämään mitä me ei osata. Lauantaina olivat taivaankappaleet kuitenkin meille suotuisassa asennossa! Otin koiran ajoissa autosta ja tavallisuudesta poiketen tein lihapullatottista treenikentän vieressä. Kun meidän vuoromme tuli, vein Vivan tiukassa hallinnassa kentälle -ja ihme tapahtui....se töpötti vieressäni hyvässä paketissa - ei maalimiehen vilkuilua, ei vikinää, ei riemun kiljahduksia. Piilolla se oli todella hyvä ja vahva. Irroituksetkin olivat puhtaat :)! Sunnuntain treenissä otettiin mukaan uusi elementti eli vartioinnista sivulle siirtyminen. Siinä Viva jo hieman hermostui, kuten aina, jos tulee hiukankaan sähläystä harjoitukseen. Kokonaisuutena sekin treeni meni oikein hyvin. Viva ei enää näemmä välitä vieraasta maalimiehestä tai oudosta ympäristöstä. Itse asiassa se oli parempi kuin koskaan!

Kumpa löytäisin keinon, jolla saan Vivan tunnetilan noin optimaaliseksi jatkossakin! Omalla käytökselläni on iso merkitys, mutta hurjan herkästi Vivan viettitilaan vaikuttaa myös moni muu asia. Se pamahtaa toiminta-alueen ulkopuolelle äärimmäisen herkästi. Veitsen terällä mennään koko ajan ja toiminta-alue on hyvin kapea! Vivan tyyppisen koiran harjoituksen pitäisi olla seesteinen ja hyvin jaksotettu. Mitä enemmän härdelliä, sen sekopäisempi koira! Kyllä siihen sitten lisää viettiä saadaan, jos halutaan.

Ajelin kotiin pää suristen ja kertaalleen käännyin väärälle tiellekin, kun ajatukset olivat hieman muualla! Nyt odotan malttamattomana tämän illan treeniä. Pystynkö saamaan Vivalle saman mielentilan aikaiseksi ja miten menee Reino -pojan treeni?

Nyt pitää lähteä hakumetsään, jossa myös odottavat mielenkiintoiset treenit. Reinosta tehdään haukkuvaa hakukoiraa ja Vivalta yritetään karsia haukku pois!

torstai 5. helmikuuta 2009

Hiihtelyä

Tällä viikolla on päästy aloittamaan koirahiihto, kun jäälatu on avattu Saimaalle. Täälläpäin ei ole mitään muuta paikkaa, jossa voisi koiran kanssa hiihtää. Ei silti, en uskaltaisi koiran vetämänä metsäladuille mennäkään, joten mulle sopii hyvin!

Reino oli ensimmäistä kertaa suksien edessä ja niinhän se veti kuin olisi siihen luotu. Paluumatkalla jo piti hieman haistella, mutta päällisin puolin homma toimi ja Reinosta kasvaa varmasti aivan mahtava karvamoottori keväthangille!

Vivan kanssa totuteltiin ensin muutaman kilsan edestakainen matka ja tiistaina vedettiin jo Salosaaren ympäri (10 km). Ensimmäiset 4 km oli kyllä aivan mieletöntä vauhtia! Ei siinä voinut muuta kuin seisoa suksilla ja yrittää lykkiä sauvoilla, että saisi itsekin vähän liikuntaa. Sitten Viva jo malttoi hieman ravata ja loppumatka sujui oikein hyvässä yhteisymmärryksessä.

Huomenna lähdetään leirille Loviisaan. Seuraavia kuulumisia kirjoittelen sitten sen jälkeen.

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Hakuilua

Neljä tuntia talvisessa hakumetsässä on rankkaa, mutta niin kivaa! Miinuspuolelle jää vain sormien paleleminen. Kaikki muu on superia.

Viva toimi yllättävän letkeästi. Pientä kiehuntaa oli parissa lähetyksessä, mutta näytölle likka lähtee aivan hipihiljaa! Olen vahvistanut rullan ottamista maalimiehen luona TUO -käskyllä eli maalimies antaa merkin puhelimella, kun Viva on piilolla ja minä huudan silloin käskyn. Pari kertaa en edes ehtinyt sitä tehdä, kun Viva jo viiletti mua kohti rulla suussa. Yhden kerran kuului pari haukahdusta, kun Viva oli lähestynyt maalimiestä selkäpuolelta eikä siis ollut nähnyt rullaa heti. Pitää alkaa tehdä rullatreeniä kentällä....ja varmistaa noita vaihtelevia asentoja "koeolosuhteissa".

Kiltti iso jätti Reino treenattiin haamujen avulla. Nehän toki toimivat, mutta täytyy alkaa miettiä jatkoa. Muistikuvia kenties?