TK 1 ja muuta turinaa

Kerrotaanpas uusimmat kuulumiset ensin eli Viva saavutti eilen arvon TK1. Kävimme tekemässä kolmannen, koulutustunnukseen oikeuttavan ykköstuloksen tokon alokasluokassa. Olin hyvin tyytyväinen Vivan suoritukseen. Se oli aivan hiljaa (jopa hypyssä) ja teki kaiken mukavassa mielentilassa ilman selviä teknisiä virheitä. Pieniä puutteita liikkeisiin mahtui, joten yhtään 10 ei saatu, ysejä vaan ja yksi kasi (joka oli ihan oikeutettu, kun Viva seisomaliikkeessä otti pari askelta perääni). Minusta Viva oli parempi kuin edellisessä kokeessa, mutta pisteet olivat huonommat. Tällä kertaa saatiin kasaan 179 p. Tuomari tuntui olevan hyvin tiukka meille! Tuntui, että pienimmästäkin virheenpoikasesta rapsahti piste pois (tyyliin 10 cm vino loppuasento luoksetulon jälkeisessä sivulle siirtymisessä tai 5cm tassujen liikahdus hypyn jälkeisessä seisomisessa)! Meinaan vaan, kun puolikas pistekin on käytössä :)! Harmi, ettei suoritusta tällä kertaa tullut nauhoitettua! No, arvostelulajihan on kyseessä, mutta hiukan jäi kuitenkin kaivelemaan, kun linja ei näyttänyt olevan aivan sama kaikkien koirakoiden kohdalla!

Vapun seutuvilla ajettiin monen monta peltojälkeä ja käytiin neljä kertaa Lahdessa treeneissä. Kotona käytiin suurinpiirtein vain nukkumassa - ei vaan, kyllä ehdittiin grillatakin Eeron kanssa. Ensimmäiset grilliruuat maistuivat taivaallisen hyviltä.

Reino on aivan yllättäen ruvennut edistymään vähän kaikilla osa-alueilla. Pitkän paikallaan junnaamisen jälkeen tottis on alkanut sujua mukavasti. Kontakti ja paikka pysyvät ja viretila on OK. Istumisia ja vasemmalle käännöksiäkin on päästy vihdoin harjoittelemaan vähän enemmän. Oikeastaan se on aika mukavan oloinen otus tossa polven vieressä, jotenkin niin tasainen ja varman oloinen eikä sellainen väkkärä ja hälläpyörä kuin Viva! Pellolla on opeteltu esineitä ja vähän kulmiakin. Ihan hyvin tuntuu oppi menevän perille! Puruissa haukkuun on tullut mukava rytmi ja puru on parantunut. Tuntuu aivan hillittömän mukavalle! Reino on oiva peli; ei mikään muurinmurtaja, mutta oikein kivan tuntuinen harrastuskoira meikäläisen tarpeisiin!

Vivan kanssa on viime viikko puuhailtu samoissa merkeissä! Aika paljon on kulutettu aikaa pellolla ja Lahdessa. Peltohommat sujuvat kohtalaisen hyvin. Kyllähän se silloin tällöin ja etenkin kovassa tuulessa tarkistelee ja välillä kaahaa kulmissa (tyyliin mutkat suoriksi), mutta nenä pysyy hyvin maassa. Esineillä käytös on korrektia, paitsi kovassa vastatuulessa se saattaa ilmaista liian aikaisin. En oikein tiedä miten sitä lähtis treenaamaan? Olen vain odottanut, että se lähtisi itse uudestaan eteenpäin kohti esinettä?? Kokeeseen ei ole kovin paljon aikaa, joten on alettava ajaa myös pidemmällä liinalla ja vähemmällä ruualla. Siinäpä sitä on suunnitelmaa!

Vivan tunnetila piilolla on saatu saalisturhauman avulla melkoisen paljon paremmaksi. Eri asia on sitten mitä kokeessa tapahtuu, mutta treeneissä ainakin haukku kestää nyt hyvin. On siis päästy vihdoin hiomaan kisaliikkeitä! Siinä sitä on taas pakettiin laittamista! Aika luottavaisin mielin olen kuitenkin valmistautumassa kesäkuun kokeeseen.

Tottisrintamalla mennään tällä hetkellä Vivankin kanssa aika seesteisissä tunnelmissa. Kaikenlaista säätämistä on yllin kyllin, mutta tunnetila on edelleen pysynyt melko hyvänä. Paikoitellen näyttää siltä, että voisi ihan pikkuisen jopa nostaa virettä :)!

Koko viikonloppu on jännitetty belgien MM -kisojen suorituksia. Iloisia uutisia on Tsekeistä tipahdellut tiuhaan tahtiin. On Suomi kyllä aika huikea koiraurheilumaa! Tähän mennessä suomalaiset ovat voittaneet yksilökultaa ja joukkuekultaa tokossa sekä joukkuekultaa agilityssa. Mondioringistä on tulossa pronssia MR2 & MR1 luokista. Suojelu on vielä tätä kirjoittaessani kesken, mutta aivan huikeita suorituksia ovat tyypit sielläkin tehneet. Mia ja Helge saattavat olla mitaleilla. Marko ja Simppu tekivät mahtavat purut 99 p. ja Elisellä aivan supertottis 98 p. Tap, tap!

Vielä huhtikuun kuulumisia

Kuvassa on Reino. Kuvan on ottanut Annika Saaranen Lahden kentällä.

Huhtikuun loppupuolella aika kului kuin siivillä! En ehtinyt kirjailla mitään, kun aina oltiin menossa johonkin suuntaan. Puruissa ja tottistelemassa on käyty ahkerasti. Vivan irroitusten jälkeiseen viettitilan laskuun saatiin Markolta lääkkeitä ja nyt alkaa näyttää taas lupaavammalta kesäkuun koetta ajatellen. Tottiskin on sujunut hyvässä yhteistyössä viime aikoina. Onhan siinä teknisesti paljonkin paikkailtavaa, mutta tällä erää pidän tärkeimpänä hallintaa ja oikean tunnetilan säilyttämistä suorituksen ajan. Jos Viva kokeessa vähän poikittaa tai edistää tai pyöräyttää noutokapulaa suussaan, no hätä. Pääasia on, ettei menis kuppi nurin.

Reinon haukuttaminen tottiksessa ei toistaiseksi ole tuottanut kovin suurta lisäarvoa. Siinähän se iloisesti louskuttaa, mutta onko sillä vaikutusta viretilaan? Olen toistaiseksi pyrkinyt pitämään haukkuharjoitukset erillään tottisliikkeiden opettelusta. Vähän on sellainen fiilis, että Reinon kanssa junnataan paikoillaan. Moni tuon ikäinen koira osaa jo kaikki kisaliikkeet. Me vaan säädetään oikeaa paikkaa seuraamisessa ja yritetään kehittää yhteistyötä. Mikään kovin itsestään aktivoituva koira Reino ei ole. Minä taas en haluaisi ryhtyä miksikään helppoheikiksi, kun sillä on niin huonot seuraukset kisatilanteita ajatellen. Avain olisi viretilan nosto, mutta miten, jos haukuttaminen ei auta (raapii päätään).

Puruissa Reino on vihdoin alkanut vastata oikein mukavasti maalimiehen taholta tulevaan uhkaan. Eilen se oli erityisen hyvä, kun Timppa haukutti sitä pienen männynkäkkärän oksien lomasta. Rauhallinen ote saaliista on edelleen unta vain, mutta eteenpäin mennään.

Viikko sitten osallistuimme Vivan kanssa Outi Hermiön peltojälkikurssille Orivedellä. Viva ajoi kevään ensimmäiset jäljet! Ne sujuivat vallan mainiosti -ihan siitä näemmä jatketaan mihin syksyllä jäätiin. Ekana päivänä ajettiin pitkä suora, jossa oli suht paljon ruokaa. Siinä ei ollut moitteen sijaa. Vaúhti oli yllättävänkin leppoisa ja paalulle vienti onnistui yli odotusten. Toisena päivänä ajettiin "vähäruokaisempi" jälki, jossa oli kaksi kulmaa ja kolme esinettä. Ihan hyvää työtä Viva -tyttönen teki! Tuuli oli aivan älyttömän kova ja vastatuulessa Vivalla oli hieman tarkisteluja sinne tänne. Sivutuulessa se paikoitellen meinasi ajautua sivuun, mutta korjasi aina itse. Esineilmaisut olivat nopeita, mutta hieman vinoja. Siihen mulla on kyllä korjaussuunnitelma olemassa, enkä siis ole huolissani. Vastatuuleen Viva ilmaisi esineen liian aikaisin, sitä pitää treenata.

Reino ei osallistunut koulutukseen, mutta illalla ajoin sen kanssa parin sadan askeleen suoran. Se mennä nuuskutti voimakkaalla imulla alusta loppuun ilman ongelmia. Vauhtia vaan oli liikaa, kuten syksylläkin. Siihen pitää tänä keväänä saada korjaus. Tyhjiä askeleita pitää alkaa harjoitella, samoin kulmia ja esineitä. Huh ja huh, paljon siis tehtävää.

Hakurintamalla on koettu taas monenlaisia tunteita. Meillä oli Pia Pursiaisen koulutusviikonloppu pari viikkoa sitten, joka oli erinomaisen antoisa. Koiria oli paljon ja ilma oli kylmä, mutta todella monenlaisia vinkkejä saatiin koko ryhmä. Pialla on hyvin monipuolinen kokemus erilaisista koirista ja se kyllä näkyi. Uskon, että kaikki olivat tyytyväisiä! Vivan kanssa meni kyllä kaikki niin pieleen kuin mennä voi. Se oli levoton keskilinjalla, jäljesteli taas luvattoman paljon ja haukahteli piilolla. Toisena päivänä jätettiin ilmaisut pois ja haukahtelu väheni, mutta jäljestäminen paheni. Aika epätoivoista! Sitten seuraavissa treeneissä päätin vaihtaa Vivan palkan tennispalloihin (makkaran tilalle). Rullahommat jätettiin kokonaan sivuun. Vivan tullessa piilolle, sille annettiin välittömästi yksi lihapullapala ja sen jälkeen alkoi hyvin hillitty leikki kahdella tennispallolla. Parannusta alkoi syntyä! Viva oli hyvässä mielentilassa, ei haukkunut, ei juurikaan jäljestänyt ja tuntui nauttivan hommasta. Tätä jatketaan toistaiseksi!

Viime treeneissä lähetin Reinon ekaa kertaa valmiille maalimiehelle (vastatuuleen vasempaan etukulmaan). Se onnistui! Sitten tehtiin muistikuvia ja kaikki meni kuin elokuvissa. Ihana poika!

Vielä pitää kertoa, että koirakakarat olivat taas pari päivää hoitolassa Juppsguardissa Tuusulassa. Tällä kertaa pyysin laittamaan kaverukset samaan yksiöön. Kaikki oli mennyt oikein hyvin ja hoitolan omistaja sanoi parivaljakkoa helppohoitoisiksi koiriksi :)!