Kuvassa on Reino. Kuvan on ottanut Annika Saaranen Lahden kentällä.
Huhtikuun loppupuolella aika kului kuin siivillä! En ehtinyt kirjailla mitään, kun aina oltiin menossa johonkin suuntaan. Puruissa ja tottistelemassa on käyty ahkerasti. Vivan irroitusten jälkeiseen viettitilan laskuun saatiin Markolta lääkkeitä ja nyt alkaa näyttää taas lupaavammalta kesäkuun koetta ajatellen. Tottiskin on sujunut hyvässä yhteistyössä viime aikoina. Onhan siinä teknisesti paljonkin paikkailtavaa, mutta tällä erää pidän tärkeimpänä hallintaa ja oikean tunnetilan säilyttämistä suorituksen ajan. Jos Viva kokeessa vähän poikittaa tai edistää tai pyöräyttää noutokapulaa suussaan, no hätä. Pääasia on, ettei menis kuppi nurin.
Reinon haukuttaminen tottiksessa ei toistaiseksi ole tuottanut kovin suurta lisäarvoa. Siinähän se iloisesti louskuttaa, mutta onko sillä vaikutusta viretilaan? Olen toistaiseksi pyrkinyt pitämään haukkuharjoitukset erillään tottisliikkeiden opettelusta. Vähän on sellainen fiilis, että Reinon kanssa junnataan paikoillaan. Moni tuon ikäinen koira osaa jo kaikki kisaliikkeet. Me vaan säädetään oikeaa paikkaa seuraamisessa ja yritetään kehittää yhteistyötä. Mikään kovin itsestään aktivoituva koira Reino ei ole. Minä taas en haluaisi ryhtyä miksikään helppoheikiksi, kun sillä on niin huonot seuraukset kisatilanteita ajatellen. Avain olisi viretilan nosto, mutta miten, jos haukuttaminen ei auta (raapii päätään).
Puruissa Reino on vihdoin alkanut vastata oikein mukavasti maalimiehen taholta tulevaan uhkaan. Eilen se oli erityisen hyvä, kun Timppa haukutti sitä pienen männynkäkkärän oksien lomasta. Rauhallinen ote saaliista on edelleen unta vain, mutta eteenpäin mennään.
Viikko sitten osallistuimme Vivan kanssa Outi Hermiön peltojälkikurssille Orivedellä. Viva ajoi kevään ensimmäiset jäljet! Ne sujuivat vallan mainiosti -ihan siitä näemmä jatketaan mihin syksyllä jäätiin. Ekana päivänä ajettiin pitkä suora, jossa oli suht paljon ruokaa. Siinä ei ollut moitteen sijaa. Vaúhti oli yllättävänkin leppoisa ja paalulle vienti onnistui yli odotusten. Toisena päivänä ajettiin "vähäruokaisempi" jälki, jossa oli kaksi kulmaa ja kolme esinettä. Ihan hyvää työtä Viva -tyttönen teki! Tuuli oli aivan älyttömän kova ja vastatuulessa Vivalla oli hieman tarkisteluja sinne tänne. Sivutuulessa se paikoitellen meinasi ajautua sivuun, mutta korjasi aina itse. Esineilmaisut olivat nopeita, mutta hieman vinoja. Siihen mulla on kyllä korjaussuunnitelma olemassa, enkä siis ole huolissani. Vastatuuleen Viva ilmaisi esineen liian aikaisin, sitä pitää treenata.
Reino ei osallistunut koulutukseen, mutta illalla ajoin sen kanssa parin sadan askeleen suoran. Se mennä nuuskutti voimakkaalla imulla alusta loppuun ilman ongelmia. Vauhtia vaan oli liikaa, kuten syksylläkin. Siihen pitää tänä keväänä saada korjaus. Tyhjiä askeleita pitää alkaa harjoitella, samoin kulmia ja esineitä. Huh ja huh, paljon siis tehtävää.
Hakurintamalla on koettu taas monenlaisia tunteita. Meillä oli Pia Pursiaisen koulutusviikonloppu pari viikkoa sitten, joka oli erinomaisen antoisa. Koiria oli paljon ja ilma oli kylmä, mutta todella monenlaisia vinkkejä saatiin koko ryhmä. Pialla on hyvin monipuolinen kokemus erilaisista koirista ja se kyllä näkyi. Uskon, että kaikki olivat tyytyväisiä! Vivan kanssa meni kyllä kaikki niin pieleen kuin mennä voi. Se oli levoton keskilinjalla, jäljesteli taas luvattoman paljon ja haukahteli piilolla. Toisena päivänä jätettiin ilmaisut pois ja haukahtelu väheni, mutta jäljestäminen paheni. Aika epätoivoista! Sitten seuraavissa treeneissä päätin vaihtaa Vivan palkan tennispalloihin (makkaran tilalle). Rullahommat jätettiin kokonaan sivuun. Vivan tullessa piilolle, sille annettiin välittömästi yksi lihapullapala ja sen jälkeen alkoi hyvin hillitty leikki kahdella tennispallolla. Parannusta alkoi syntyä! Viva oli hyvässä mielentilassa, ei haukkunut, ei juurikaan jäljestänyt ja tuntui nauttivan hommasta. Tätä jatketaan toistaiseksi!
Viime treeneissä lähetin Reinon ekaa kertaa valmiille maalimiehelle (vastatuuleen vasempaan etukulmaan). Se onnistui! Sitten tehtiin muistikuvia ja kaikki meni kuin elokuvissa. Ihana poika!
Vielä pitää kertoa, että koirakakarat olivat taas pari päivää hoitolassa Juppsguardissa Tuusulassa. Tällä kertaa pyysin laittamaan kaverukset samaan yksiöön. Kaikki oli mennyt oikein hyvin ja hoitolan omistaja sanoi parivaljakkoa helppohoitoisiksi koiriksi :)!