sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Ihana, ihana matka Sloveniaan 1.- 6.5.2013

Joskus viime vuoden puolella, taisi olla ihan alkusyksyä, Piia kyseli mua kaveriksi Slovenian matkalle, belgien MM -kisoja katsomaan. Ryhdyttiin hyvissä ajoin tuumasta toimeen, varattiin hotellit ja lennot. Koirille varasin myös hoitolapaikan, kun ei ollut takuita kotihoitajasta tuolloin.

Vappuaattona heitin sitten koiralapset Juppsguardiin, tuttuun koirahotelliin Järvenpäähän ja menin Piian luo yöksi, sillä lento lähti aamulla varhain. Hupsista vaan ja löysimme itsemme Ljubljanan lentokentältä paikallista aikaa puoli kymmenen maissa. Kentällä tavattiin Johanna ja Paula, joiden kanssa lyöttäydyttiin kimppaan. Viikon aikana vietettiin paljon aikaa yhdessä, samassa hotellissa kun asuttiin.

Oli pyhäpäivä ja busseja kulki kaupunkiin harvakseltaan, joten otettiin tilataksi. Suuntana ensiksi rautatie- ja bussiasema, sillä meidän piti päästä vajaan parin sadan kilsan päähän Koperiin, Adrianmeren rannalle. No buses today, sanoi täti officessa. Onneksi yksi juna oli lähdössä, mutta vasta klo 15.40. Eihän siinä mitään, laukut säilytykseen ja cityä katsomaan. Tallusteltiin verkalleen joen rantaa pitkin, käytiin linnassa kukkulan laella ja syötiin maailman parhaimmat pitsat!





Matka jatkui junalla, mutta vain puoliväliin :)! Siltätyön vuoksi meidät laitettiin pikkubussin kyytiin. Matka kohti määränpäätä jatkui vuorten yli, viiden pikkukaupngin rautatieaseman kautta.




Koperiin saavuttiin illaksi. Kisojen avajaisiin ei siis ehditty. Urheilukeskus, jossa kaikki (IPO, agility, toko, mondioring ja näyttely) tapahtui, oli parin sadan metrin päässä hotellistamme. Sitä piti käydä katsomassa vielä illalla.





Päivät Koperisa kuluivat pääosin saman kaavan mukaan. Aamulla aikaisin ylös (eräänäkin aamuna klo 5.30, että ehdittiin katsomaan klo 6 alkava Tonin ja Dalin tottis). Useimpina päivinä tehtiin Piian kanssa juoksulenkki rannalla 30 - 50 min vähän fiiliksestä ja aikataulusta riippuen. Seuraavaksi hotellin aamiainen, suihkuun  ja eikun kisoja katsomaan. Yhtenä iltapäivänä retkeiltiin vähän enemmän. Käytiin maailman upeimmassa tippukiviluolassa Postojnassa, Italian puolella Triestessä ja ihanassa kalastajakylässä Piranissa. Retkeä varten vuokrattiin auto. Piia päätyi kuskiksi ja hyvä kuski olikin :)!




Viikko kului nopeasti. Ilma oli lämmin ja välillä ihan tukahduttavan kuumakin (+28), mutta hiukan pilvinen ja aika monta sadekuuroakin saatiin niskaamme. Shoppailu oli varsin maltillista, parit treenihousut ja sen semmoista tuli ostettua. Iltaisin käytiin syömässä pienissä ravintoloissa (ja gaalassa) ja kierreltiin hiukan Koperin vanhassa kaupungissa. Ruoka oli hiukan italialaisvaikutteista, pääosin oikein hyvää. IPO:ssa ei tänä vuonna tullut mitaleja, joskin hyviä osa-aluepisteitä oli kaikilla. Tokossa ja agilityssa sen sijaan saatiin yksilö- ja joukkuemitaleita.



Kotimatka alkoi maanantaina puolilta päivin, kun starttasimme bussilla Koperista Ljubljanaan. Seuraan liittyivät Marko, Susanna, Mikko ja pikkuinen Selma. Ljubljanaan saavuttuamme heitimme laukut taas säilytykseen ja lähdimme kaatosateessa kävellen kohti sitä ihanaa pitsaravintolaa, johon tutustuimme menomatkalla.


Sama taksi, jolla tultiin lentokentältä, soitettiin viemään koko porukka taas kentälle. Sinivalkoisin siivin laskeudttiin Helsinki-Vantaalle klo 23.15. Sanottiin lämpimät näkemiset maailman parhaimmille matkakumppaneille Johannalle ja Paulalle ja napattiin Pian kanssa taksi. Yöksi siis Piian luo, jossa vetelin makoisat unet. Aamulla hain Markon Susannan ja Mikon luota, kun ihan siinä naapurissa asuivat. Haettiin koirat hoitolasta ja kyyditsin mestarin Kärkölään. Kotona Mikkelissä oltiin iltapäivän puolella, kolme rättiväsynyttä ja käheä-äänistä koiralasta sekä emäntänsä. Kaikki tyytyväisinä ja onnellisina, kuka mistäkin syystä :)!

Matka oli enemmän kuin onnistunut! Oli hienoa nähdä ja kokea kansainvälinen kisatunnelma! Oli myös aivan ihanaa päästä tutustumaan kauniiseen, siistiin ja väljästi asuttuun pieneen Sloveniaan. Ihmiset olivat ystävällisiä ja kielitaitoisia. Tuntui, että turismi ei ole vielä ehtinyt pilata tuota maata. Pysyttiin kaikki terveinä eikä mitään muitakaan harmeja sattunut. Mun Visa ei kylläkään toiminut, mutta onneksi seinästä sai rahaa!

Suuri kiitos kaikesta Piialle, mun ihanalle matkakaverille! Oli niin helppoa ja kotoisaa, just sellaista kuin olla pitää, huoletonta ja vailla turhaa nipotusta. Samaa sarjaa olivat Johanna ja Paula. Mehän jo päätettiin lähteä vuonna 2015 tsekkeihin. Ensi vuonna mennään vaan Tuusulaan :)!