perjantai 26. marraskuuta 2010

Isänmaan puolesta!

Viva pääsi viime viikonloppuna näyttelemään sodanaikaista jälkikoiraa! Kyseessä oli reserviläisten vapaaehtoinen maanpuolustuskurssi. Siellä oli tarkoitus oppia ihan käytännössä mitä hyötyä on koirasta karkulaisten kiinniotossa ja miten koiraa suojataan sen jäljestäessä! Palkaksi löytyi tietysti ihminen jäljen päästä ;)! Lunta oli maassa jo jonkin verran ja olihan metsä sinänsäkin meille melko uusi elementti, kun ollaan jäljestetty lähes yksinomaan pellolla.

Lauantain ensimmäinen jälki oli pitkä kuin nälkävuosi (oisko olu 1,5 km) ja kovaa mentiin läpi pusikoiden ja yli puunrunkojen. Välillä piti pysäyttää koira, että saatiin eteneminen "turvattua". Vihollinen löytyi eikä tullut edes haukutuksi! Olipahan turvallista jäljestää, kun 12 aseistettua sotilasta turvasi matkan! Sunnuntai-aamun toisella, hieman lyhyemmällä jäljellä Viva löysi piilossa kyyhöttäneen karkulaisen ennen pyssypoikia. Kysyin ryhmänjohtajalta, että "annanko syödä vai ammutteko", mutta hän jostain syystä halusi viedä rosvon putkaan ;)!

Sunnuntaina iltapäivällä kolme vihollista pakeni taistelupaikalta ja meidät Vivan kanssa haettiin apuun :)! Mäen päällä makasi 12 sotilasta pitkin pituuttaan pyssyt ojossa ja Vivan piti etsiä jälki oletetusta pakosuunnasta. Se ei olut kovinkaan helppo tehtävä, sillä pakenijat olivat sinkoilleet vähän sinne sun tänne. Viva etsi kuitenkin innokkaana ja päättäväisesti se valitsi yhden jäljistä. Matkan varrella rosvot olivat välillä juosseet yhtä matkaa ja välillä olivat selvästi yrittäneet harhauttaa koiraa juoksemalla lenkkejä sinne sun tänne, kävelemällä takaperin sekä pyörimällä kuusen alla ja vesiojissa! Hyvin Viva selvitti kaikki jäynät! Pari kertaa pysähdyttiin varmistamaan eteneminen ja käskin koiran maahan. Se ei ollut Vivan mielestä ollenkaan tarpeen -se yritti vaivihkaa ryömimällä varastaa jäljelle, se nuuhki innokkaana ilmaa jäljen suuntaan ja lopulta se ryhtyi tuijottamaan mua anovasti silmiin odottaen lähtölupaa :)! Ensimmäinen pakenija löydettiin yli 2 km jäljestämisen jälkeen! Vauhti oli loppuun asti huima eikä ympärillä pyörinyt sotilasjoukko häirinnyt koiraa yhtään....kerrankin mentiin maassa makaavan tiedustelijan pyssyn yli, kun tuo onneton oli retkellään ajautunut Vivan työmaalle. Oltiin lopussa hikimärkiä, sekä urheat sotilaat että minä! Viva olis kyllä jatkanut matkaa ;)!

Viikonloppu oli aika hieno kokemus monessakin mielessä. Sunnuntain pitkä jäljestys yllätti minut vaativuudellaan! Oli upeaa olla todistamassa miten valtava ja miten kestävä motivaatio Vivalla on työn tekoon ja miten pelkästään pellolla koulutettu koira toimi täysin toisenlaisissa olosuhteissa. Viva teki hyvää peeärrää, kaikki kovin ihailivat hullua narttuani! Se puhkui intoa autosta otettaessa ja teki hommia määrätietoisesti ja itsenäisesti. Päämäärään päästyään se oli tyyni ja rauhallinen. Se köpötteli onnellisena pallo suussa, häntäänsä leppoisasti heilutellen yhes koos sotilaiden kanssa metsätietä autoille päin.

Mitäs muuta? Ollaan treenitauolla ja pääasiallinen huvi on ollut lenkkeily, sauvoilla tai ilman. Siinähän sitä on vierähtänyt parisen tuntia joka ilta! Reinon kanssa osallistuttiin joulukulkueeseen tänäkin vuonna. Oli siinä ponissa tas pitelemistä, kun oli ihania hajuja ympärillä (tyttökoiria)! Hakumetsässä on käyty harvakseltaan Reinon kanssa ja ihan innolla odotan ensi kevättä, että pääsemme taas kokeeseen!

Rodon kanssa oltiin taikuri Niirasen opissa WMC:n leirillä. Yritettiin saada viretilaa tottelevaisuudessa korkeammaksi, ei kovin hyvällä menetyksellä. Meillä on edelleen ongelmana irroitus pallosta tai patukasta. Kun se ei ole selkeä, on vaikea leikkiä innostavasti ja haastaen. Koko homma menee aina konfliktin puolelle. Tunnen itseni äärimmäisen huonoksi koiran kouluttajaksi, kun en tuota asiaa ole saanut tehtyä selväksi! Ajoittain näyttää, että irroitus on kunnossa, mutta sitten taas tulee päivä, jolloin tuo penikka menee tilaan, jossa ei nöryydelle ole sijaa.

Kuvassa Marko Koskensalo ja Rodo. Kuvan otti Jere Kilappa.

Puruissakin olemme Rodon kanssa pattitilanteessa, kun ei se oikein näytä aukeavan haastamaan maalimiestä. Sillä on mielessä vain ja ainoastaan saalis ja puru! Normaalisti treenaamme Timppa Karjalaisen kanssa. Taannoisella Bite Clubin leirilla Marko sai haukun ja ilmeen hieman paremmaksi, mutta sen jälkeen tilanne on taas ajautunut melkein samanlaiseksi kuin se on koko ajan ollut. Mietin jopa koko lajin lopettamista ihan vakavissani, kun eteenpäin ei näköjään päästä. Surullista!

Terveysrintamalle kuuluu hieman huonoa! Vivan alakulmahammas katkesi melkein ikenen tasalta rajussa "nallelakanataistelussa". Viva oli huomaamattani hakenut äärimmäisen rakkaan nallekuvioisen mussutuslakanansa alimman kerroksen takkahuoneesta. Pidän yleensä portin kiinni tai lakanan poissa lattialta, sillä tiedän miten tärkeä tuo tavara Vivalle on. No, Viva siis ilmestyi keittiöön raahaten nallelakanaa ylpeänä perässään. Siitäkös Rodo, tuo nuori huligaani, innostui ja syöksyi lakanan kimppuun leikin toivossa (tai ehkä enemmänkin anastusmielessä). Kamppailu oli hurja! Pariskunta pyöri irti päästämättä ympäri huushollia, kunnes vihdoin saimme ohjattua ne kuistin kautta pihamaalle. Siellä ne äristen repivät lakanaa, kunnes se repesi. Rodo perääntyi ja Viva pötki aarteensa kanssa marjapuskiin. Tässä vaiheessa löysin keittiön lattialta kulmahampaan! Nyt on aika vetämässä hampilääkäriin. Toivottavasti hammas pystytään juurihoitamaan!

maanantai 18. lokakuuta 2010

Rotumestaruuskisakokemuksia


Kuva: Suvi Virtala.

Yksi hieno kokemus on jälleen takana! Osallistuimme viikonloppuna Vivan kanssa belgianpaimenkoirien suojelun rotumestaruuskilpailuihin Kuusankoskella.

Kilpailu oli erinomaisen hienosti järjestetty. Jäljet oli asiantuntevasti poljettuja, tuomarit asiansa osaavia ja muutenkin mukavia, maalimiehet ihan superia ja tunnelma oli leppoisa. Hieno kokemus ensikertalaiselle. Varmasti haluan mennä uudestaan, joten lisää treeniä vaan.

Vivan pääasiallinen ongelma oli tunnetila, kuten kaikissa muissakin kokeissa on ollut. Jäljellä (pehmeä multa) se keskittyi erinomaisesti ja tekikin kovassa sivutuulessa elämänsä parhaan suorituksen. Kulmat ja suorat erinomaisia. Esineiltä meni pinnoja, ilmaisut OK, mutta esine jäi tassun sivuun ja hieman levottomuttakin esiintyi.(96 p) Tottelevaisuudessa paketti pääsi leviämään ja koira teki seuraamiset ja liikesuoritukset vain eteenmeno mielessään. Se oli sitten sellaista hätiköintiä ja levotonta menoa vaikkei varsinaisia liikevirheitä tehtykään (83 p). Suojeluosuudessa Viva oli parhaassa vireessä ikinä. Sen hyökkäykset ja otteet olivat hyviä, mutta pisteet ropisivat huonojen irroitusten vuoksi (80 p). Sen verran varmaan tuli kuormaa, että ei pystynyt kykenemään :), mutta on siinä tottelemattomuuttakin joukossa. Irroitukset ovat koko Vivan elämän olleet vaikeita. Se vaan haluaisi aina jäädä taistelemaan enkä ole osannut opettaa sille siistiä irroitusta pentuna :(. Perushallinnan puutetta! Yhteensä siis 259 p ja VIK E. Suuesti arvostamani suojeluosuuden tuomari ymmärrykseni mukaan tykkäsi Vivasta ja rohkaisi meitä mukavallla kommentilla mikrofonin ulottumattomissa :)!

lauantai 21. elokuuta 2010

Reinon kanssa hakukokeessa




Eilen oli se päivä, jolloin mittasimme Reinon koulutustason haussa. Hiukan viime tippaan olivat tietyt asiat jääneet ja se kyllä näkyi kokeessakin. Tulosta me ei tällä kertaa saatu, mutta koepäivä oli mukava ja opettavainen.

Reino on koira, jolle kaikki täytyy opettaa aika pitkän kaavan mukaan. Sillä ei ole luontaista paloa oman ihmisen kanssa tekemiseen ja joskus oikeasti tuntuu siltä, että se älyää asioita hiukan keskivertoa hitaammin. Tai kyllähän se mieluusti touhuaa mun kanssa aina aluksi, mutta sen mielenkiinto saattaa hetkessä herpaantua. Milloin koiranpoikaa vievät hajut ja milloin ihanat ihmiset pitää käydä moikkaamassa. Se unohtaa sekunnissa mitä on tekemässä, jos tarjolla on joku sille mielenkiintoisempi juttu.

Koe alkoi tottelevaisuusosuudella, jota jännitin eniten. Alokasluokan koiria oli vain kolme, joten teimme suorituksemme kolmen ryhmässä. Meille tuli arvonnassa numero kaksi, joten menin ilmoittautumisen jälkeen sivuun odottamaan. Sitten pääsimme tekemään liikkeet. Reino oli erittäin hyvässä tunnetilassa ja se seurasi todella hienosti, hyvässä kontaktissa ja oikealla paikalla. Henkilöryhmäkin meni muuten loistavasti, mutta juuri meidän poistuessa ryhmästä Reino kääntyi haistelemaan erään henkilön etumusta. Minun oli pakko antaa toinen käsky, että sain sen liikkeelle uudestaan ja siinähän se hieno seuraaminen karahti sen verran kiville, että arvosana oli vain hyvä. Tämä on tyyppiesimerkki tuosta edellä kerrotusta Reinon "muistamattomuudesta".

Liikkeestä istuminen jäi seisomiseksi, joten siitä puutteellinen. Liikkeestä maahanmeno oli erinomainen ja noudot hyvä - erittäin hyvä - erittäin hyvä. Muuta vikaa niissä ei ollut kuin löysä ote ja kapulan pyöritystä maasta nostamisen jälkeen, jotka tiedänkin meidän haasteiksi. Eteenmeno on meillä vähän vaiheessa ja se menikin puutteelliseksi. Reino eteni hitaasti, meni vasta toisella käskyllä maahan ja tuli vielä vastaan, kun kävelin kohti. Paikallaolo onnistui erittäin hyvin. Reino oli ollut alkuun vähän levoton, mutta pysyi sitten paikallaan. Hakiessani sitä pois, huomasin, että se oli liikkunut puolisen metriä eteenpäin :)! Tulokseksi saatiin 81 p, joka on kahdella puutteellisella (-10 p.) liikkeellä hieno tulos. Ei muuta kuin ongelmakohtia hiomaan ja seuraavaksi vieraalle kentälle kokeisiin!

Henkilöetsinnässä epäonnistuimme surkeasti. Ensimmäinen maalimies jäi heti ekaan kulmaan oikealle, kun Reino kaarsi eteenpäin ja nosti viimeisen ukon oikealta. Muistan ajatelleeni, että etukulmassa ei sitten varmaan ollut ketään enkä siinä vaiheessa edes tajunnut, että Reino oli löytänyt viimeisen ukon. Nämä kaksi maalimiestä olivat minusta hyvin lähekkäin. Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt lähettää koira hieman takaviistoon, jolloin se maaston profiilin huomioiden olisi ehkä uponnut syvemmälle ja ekakin maalimies olisi löytynyt. Toiseen etukulmaan se upposi hyvin ja työskenteli melko kaukana aika tovin. Etenin itse keskilinjalla ja kutsuin Reinon pois lähettääkseni sen toiselle puolelle. Tässä tapahtui se ratkaiseva virhe! Oikea puoli oli jo aika tarkkaan käyty, kun viimeinen ukko oli nostettu, joten jouduin etenemään aika pitkälle ennenkuin pystyin lähettämään Reinoa sellaiseen paikkaan, jossa se ei vielä ollut käynyt. No, eihän siellä mitään ollut eikä koira oikein sinne halunnut edes upota. Lähetin Reinon vielä vasemmalle puolelle ja se ohjautui aika paljon eteen. Pitkään se siellä työskenteli, osittain jo avoimen luokan radan puolella. Hölmöyksissäni kävelin vielä hiukan eteenpäin ja niinpä radan päättymistä osoittava merkki oli nokkani edessä. Takaisin päin ei ollut mahdollista palata, joten eipä siinä ollut enää mitään tehtävissä. Kokemattoman ja muutenkin matalavireisen koiran into hiipui hiipumistaan ja aikakin loppui. Myöhemmin selvisi, että keskimmäinen maalimies oli jäänyt vasemmalle taaksemme melko lähelle keskilinjaa. Luulen, että se alue jäi Reinolta tarkistamatta osittain minun hölmöilyn takia.

Maasto oli hyvin vaihteleva ja varsinkin radan loppupäässä keskilinjan molemmin puolin oli jyrkät kumpareet, joita Reino varsin tehokkaasti halusi kiertää eikä mennä suoraan ylös! Sellaista treeniä siis lisää. Toinen havainto, jonka treenien perusteella melkein arvasin, oli se, että Reino tuli vastaan, kun juoksin piiloa kohti sen haukkuessa maalimiestä. Onneksi se meni oma-aloitteisesti takaisin jatkamaan ilmaisua! Olemme liian vähän harjoitelleet sen kaltaista, joten siinäpä savottaa.

Esineruudussa
Reino teki hyvin reinomaisen suorituksen. Esine löytyi aika nopeasti, mutta minun lyhyt kehu sai sen pudottamaan esineen ja katsomaan minua hölmistyneenä. Onneksi se nappasi esineen uudelleen suuhunsa ja lähti iloisesti laukkaamaan -ei kuitenkaan minua kohti vaan reilun viiden metrin päässä seisovan ratahenkilön luo. Se istahti siihen eteen, pudotti esineen ja alkoi antaumuksella nuuhkia tämän naishenkilön etumusta. Siinä kohtaa en voinut kuin nauraa. Kutsuin sitä ja se nappasi esineen taas suuhunsa ja ampaisi meikäläisen luo hyvin tyytyväisen näköisenä. Tuomari oli kiltti ja antoi meille 28 p. erikoismaininnalla: "koiran omat kommervenkit verottivat kaksi pistettä".

Olihan se pettymys, että emme saaneet tulosta, kun olemme kuitenkin pitkään jo treenanneet. Toisaalta olen tyytyväinen siihen, että Reino oli kuulolla ja teki mitä pyydettiin vaikka viretila henkilöetsinnässä loppua kohti laskikin. Sain kyllä monia ajatuksia jatkoa ajatellen. Ei muuta kuin lisää treeniä ja uutta koepaikkaa katsomaan. Tämä nyt vaan on sellainen hitaasti ja hartaudella työstettävä kaveri tämä Reino.

lauantai 14. elokuuta 2010

Pettymyksen kalkki on karvasta niellä

Järjellä ymmärrän, että maailmassa on muutakin kuin koiraharrastus ja kaikki on elämässäni totaalisen hyvin! On työ ja toimeentulo, terveet läheiset ja ihana koti! Siitä huolimatta! Miten voikaan tuntua näin kokonaisvaltaisen pahalta!

Kesän mittaan vahvistui päätös osallistua Vivan kanssa vielä ainakin yksiin kyläkisoihin ennen päätöstä IPOn rotumestaruuskisoihin lähtemisestä. Ensin olin menossa omalle kentälle Lahteen, mutta sattuman oikusta jäin varasijalle. Kouvolassa näytti samoihin aikoihin olevan koe, joten ilmoittauduin sinne. Olisihan tosiaan hyvä saada kokemus nimenomaan vieraista olosuhteista. Kävinkin sitten Kouvolan kentällä muutaman kerran treenaamassa ja huomasin, että Viva väsähti poikkeuksellisen nopeasti sekä tottelevaisuudessa että puruissa. Onhan se aina antanut kaikkensa ja ollut nuupallaan autoon viedessä, mutta nyt se uupui jo tottelevaisuuharjoituksissa niin, että ei jaksanut hypätä ilmavasti estettä eikä tulla vinoestettä takaisin kapula suussa! Tämän koiran kohdalla se on aivan epänormaalia! Puruissa se väsyi piilonkierrossa totaalisesti eikä jaksanut kunnolla haukkua piilolla! Jäljellä kävin viimeksi maanantaina juurikin Kouvolassa ja silloin Viva ajoi oikein kelpo jäljen. Tosin se oli poikkeuksellisen rauhallinen ja jätti yhden esineen.

Viimeisellä viikolla ennen koetta pohdin useaan otteeseen mennäkö kokeeseen vai ei! Päädyin osallistumisen kannalle! Annoin Vivan kuitenkin levätä treenien ulkopuolella paljon ja pyrin huolehtimaan riittävästä nesteytyksestä ja energian saannista. Koeaamuna ajelin melko leppoisin mielin suorituspaikalle. Arvonnassa meille osui sama pelto, jossa olin kerran käynyt treenaamassa. Jo autosta ottaessa Viva oli poikkeuksellisen rauhallinen eikä sillä lailla intopinkeenä menosssa pellolle kuin yleensä. Se lähti paalulta hyvin ja jäljesti ensimmäistä suoraa hyvin, joskin varsin tyhjän oloisena! Esimmäiselle esineelle se pysähtyi, haisteli ja tutki. Sitten se lähti lingertämään jäljen sivua mua kohti, nenä maassa kuitenkin. Minuun katsomatta se hakeutui uudelleen jäljelle kenkieni edestä ja jäljesti tyynesti esineen ohi. Sama toistui toisella esineellä muuten, mutta paluureissulla se ilmaisi esineen oikein. Viimeisen esineen se ilmaisi hitaasti, mutta ilman ylimääräistä silmukkaa! Esineet olivat aivan samanlaisia kuin treeneissäkin käytän eikä Vivalle yleensä ole ollut mainittavia ongelmia vierailla esineillä. Kulmat olivat semihyviä ja syvällä nenällä se meni, mutta koko jäljestäminen oli kummallisen epätarkkaa, takkuista, suttuista ja vaisua! Olin kuin puulla päähän lyöty! Tuntui kuin minulla olisi ollut vieras koira liinan päässä!

Jos tällaista olisi tapahtunut joskus aikaisemmin, olisin varmaan vaan ajatellut, että olipas huono päivä tänään. Viva on kuitenkin ollut omalla tyypillisellä, hieman hektisellä tavallaan hyvin varma jäljestäjä ja erittäin innokas esineiden ilmaisija! Koekäyntejä meillä on takana neljä ja pisteet ovat olleet 90,91,95,95! Koska takana oli tuo epämääräinen uuvahtelu kenttätreeneissäkin, päädyin varsin ristiriitaisin tuntein keskeyttämään kokeen! Koulutustunnusta emme olleet metsästämässä, sillä meillä on jo IP3! Tarkoitukseni oli saada Vivalle ja itselleni hyvä koekokemus vieraalla kentällä ja nyt kaikki merkit viittasivat siihen, että sellaiseen ei ole mahdollisuuksia. Kenttäliikkeisiin mennessä ilma kylläkin viileni ja siellä sitten pohdin mielessäni, että olisiko sittenkin pitänyt jatkaa! Ikuinen jossittelija.

Illalla taas tutkin Vivaa päästä varpaisiin enkä nähnyt siinä mitään silmin havaittavaa "vikaa"! Kovasti se läähätteli eikä tohtinut oikein rauhoittua iltalenkin jälkeen. Muut koirat vetivät kohta sikeitä, mutta tämä yksi vaan huohotti ikäänkuin kuumissaan. Kai se pitää lääkäriin viedä ja tutkia perinjuurin. Enemmän minusta kuitenkin alkaa tuntua siltä, että Vivalla on burn out! Sehän on herkkä ja hektinen, ohuen hermorakenteen omaava koira, jolla on hiukan liikaa viettiä suhteessa pääkoppaan. Onhan mahdollista, että kuumat kelit ovat vieneet sen yleiskuntoa ja vireyttä alaspäin ja siihen yhdistettyinä kovat ja vaativat treenit ovat saaneet aikaan voimakkaan stressireaktion! Oli mikä oli, mutta tauko ainakin on paikallaan. Hiukan tässä tuntee itsensä huonoksi ihmiseksi, kun on saattanut ystävänsä oman kunniahimonsa takia tuohon tilaan!

Huh huh! Tuskin tätä kukaan jaksaa lukea, mutta helpottaa päästää tämä kaikki tähän näppikselle! Nyt pitäisi nollata oma pää, siivota ja lähteä sitten Reinon kanssa hakuilemaan. Eli nokka pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä!

JÄLKIKIRJOITUS! Taitaa olla vaan huonosti koulutettu toi mun jälkikoira ;)! Kävin äsken tekemässä sille yhden tyhjän suoran ja laitoin jäljelle ne kaksi esinettä, jotka se jätti eilen ilmaisematta. Lähetin sen jäljelle ja jäin itse liinan mitan päähän. Ekan esineen se ilmaisi varmasti, mutta tokalla esineellä yritti tehdä saman kuin eilen kokeessa eli nuuhkaisi ja lähti kaartamaan mua kohti. Pääsin sanomaan sille, että moinen ei käy! Tunnetila oli nyt lähes entinen! Niinpä tein vielä toisen muuten samanlaisen harjoituksen, mutta laitoin jäljelle hiukan lihapullaa. Tällä kertaa tuo ryökäle teki samat virheet molemmilla esineillä. Ei muuta ku kolmas suora perään ja johan alkoi homma maistua. Niin suoraa ja nopeaa ilmaisua olen harvoin Vivalta nähnyt :)!

Jatkossa pyydän useammin vieraan jäljentekijän ja laitatan vieraat esineet jäljelle niin, että en itse tiedä niiden sijainta. Tuli nimittäin mieleen, että olen saattanut jotenkin tiedostamattani avittaa Vivaa ilmaisuissa, kun tiedän esineiden paikat ja lyhyellä liinalla ajettaessa ne usein edessä näkyvätkin. Eilen, kun koira oli huonossa tunnetilassa ja ajoi osittain löysällä liinalla, se teki virheitä, kun liinatuki puuttui?? Mutta miksi se palasi mun luo eikä yksinkertaisesti jättänyt esineitä huomioimatta? Se oli varmaan sijaistoiminto, kun ei rohjennut ihan suoraa ylikään kävellä. Nyt vaan esineet tärkeämmäksi koiralle! JA NYT sitten tauolle! Jätetäänpä homma muhimaan!

torstai 5. elokuuta 2010

Leireilyä ja kilpajuoksua

Meille tarjoutui tilaisuus osallistua leirille Ilmajoella. Marian mustat kokoontuivat sinne ja minä nuorimpien kummitätinä pääsin mukaan :)! Pentuset ovat Rodon puolisisaruksia ja täytyy sanoa, että paljon samaa niiden elämän asenteessa onkin! Natiaiset olivat aikamoisia ärripurreja eivätkä kovinkaan myötääviä pikkuotuksia. Hyvissä käsissä kuitenkin olivat kaikki ja hienosti niitä oli viety eteenpäin sekä kasvatuksellisesti että koulutusmielessä. Niin kauniita myös olivat, ihan mustan malin näköisiä varsajalkoja :)!

Leirillä päästiin pellolle sekä Vivan että Rodon kanssa. Jäljellä meitä opasti Niko Saari. Alusta oli hyvin haasteellinen, lyhyttä ruohoa ja osittain multaa, jossa sarat näkyivät selvästi. Vivalla oli tuulessa kovasti vaikeuksia vinosaroilla. Toisena päivänä saatiin aikaan koulutuksellisesti hyvä jälki. Rodon viretila saisi kaikenkaikkiaan olla parempi. Toisena päivänä vaihdoin nappularuuan makkaraan ja loppupalkaksi laitettiin pallo. Lisäsin myös tyhjien askelten määrää roimasti. Se jälki menikin jo paremmin ja tällä linjalla jatketaan. Yritin vähän Rodoa innostaakin, mutta siitä se tuntui häiriintyvän eikä niinkään vetävän jäljen suuntaan. Iltaisin tehtiin tottista ja vähän kaahattiin agilityradallakin. Maria otti taas aivan upeita kuvia! Vivastakin saatiin vähän muotokuvan tapainen otos :)! Täytyy vaihtaa se Vivan esittelykuvaksi kunhan kerkiän.

Ilmajoelta pyyhällettiin suoraan RotuRace -tapahtumaan Hyvinkäälle. Nousin puoli viideltä sunnuntai-aamuna ja siitä pikasuihkun jälkeen tien päälle. Matkan aikana sain järjestettyä täydennystä peruutusten vuoksi vajaaseen Pitkätukkien joukkueeseen ja paikan päällä vielä Sarin kanssa säätelimme hieman juoksujärjestystä. Rodo, Reino ja Viva juoksivat eri joukkueissa, jotka lähtivät radalle peräkkäin. Hiukan oli meikäläisellä kiire vaihtaa koira, mutta hyvin siitä selvittiin. Koirakakarat olivat hiukan väsyneen oloisia leirin jäljiltä eikä Viva tänä vuonna hätyytellyt kisan nopeimman koiran pallia. Vivan aika oli 6,90 (viime vuonna 6,58). Rodokin oli sitä hitusen nopeampi ajalla 6,83. Reino oli nopeampi kuin odotin juosten aikaan 7,54. Rodon joukkue Rupusakki tuli hopeasijalle ja Vivan joukkue oli viides. Muutenkin belgit kahmivat alkupään sijoitukset itselleen. Hieman kyllä jäi kaivertamaan, että amerikanbulldogit voittivat joukkuekisan! Ero oli hiuksen hieno 0,3 s! Ensi vuonna ne on pestävä ihan huolella :)!

Mitäs muuta? Puruissa on taas käyty ja Rodo on päässyt puremaan oikeaan hihaan. Se on edistynyt muutenkin oikein hyvin sekä tottiksessa että puruissa. Kävimme pari viikkoa sitten Kouvolassa Salmisen Timpan syynissä. Rodon veli Ärri oli siellä myös ja melko samanlaiselta poikien purut vaikuttivat. Molemmilla on hyvä saalis, hyvät hyökkäykset ja varmat, täydet otteet, mutta haukku saisi olla painostavampaa. Nuoriahan nuo ovat, pitää vaan nyt treenata ja katsoa miten kehittyvät.

Vivaa on valmisteltu ensi viikolla häämöttävään kokeeseen. En tiedä onko se kovinkaan paljon parempi kuin kesäkuussa, mutta haluan käydä ainakin yhden kyläkokeen mieluiten vieraalla kentällä ennenkuin päätän rotumestaruuksiin osallistumisesta.

Reino on jatkanut vesipelastusharjoituksia innolla ja lisäksi olen valmistellut sitä hakukokeeseen välillä hyvällä ja välillä huonolla menestyksellä. Henkilöetsintä sujuu tällä hetkellä erittäinkin hyvin ja esineruudustakin haetaan eka lelu todella mielellään. No, onneksi ykkösen kokeessa ei muuta tarvitakaan ;)! Tottiksessa on ollut aikamoista alamäkeä seuraamisen kanssa. Reino menettää nykyään katsekontakin helposti ja alkaa hieman haahuilla eikä oikein mitkään konstit tuo virettä takaisin. Eilen Sannan kanssa treenatessa näytti taas paremmalta, joten pitää vaan yrittää jatkaa. Onneksi kuumat ilmat hieman kohta helpottavat. Noudoissakin on ollut outoa laiskuutta ja eteenmeno on hakusessa eikä istuminenkaan pitkän tauon jälkeen onnistunut ekalla kerralla. Muutaman kerran olen ajatellut, että Reino olisi jollakin tavalla kipeä? Se ei oikein syökään entisellä innolla? Tai sitten sillä on mielessä joku ihanainen narttu. Katsotaan nyt saanko sen koekuntoon parin viikon sisällä.

Kaikki aika on viime viikkoina mennyt koirien kanssa temutessa. Jonkun verran olen pyöräillyt maantiepyörälläni. Sitä tekisin enemmän, jos aika antaisi myöden. Olen niin laiska, että en enää illalla, kun vihdoin ehtisin, jaksa lähteä omaa kuntoa kohottamaan. Piha on myös aika hoitamaton ja marjat pensaissa. Siitä huolimatta lähden viikonlopuksi Paimioon palveluskoirien SM -kilpailuja seuraamaan ja tuttuja kannustamaan. Matkalla poikkean Riihimäelle ottamaan vieraskenttätreenit Vivan kanssa. Viron reissuja ei taida tänä kesänä aikatauluun mahtuakaan. Alkulomasta olisin ehtinyt, mutta silloin siellä oli kämpät varattuina sukulaisille. Eero kyllä lähtee parin viikon reisulle vissiin maanantaina.

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Uusia aluevaltauksia



Onpas ollut kiireinen kesä. Pahimpien helteiden aikaan keksittiin Reinolle uusi harrastus, nimittäin vesipelastus. Siinähän tuo ihmisiä rakastava nallekarhu on aivan omiaan. Alokasluokan liikkeet eivät näytä tuottavan ongelmia muuten, mutta esineen vienti veneelle ei meinaa lähteä sujumaan. Välineet meillä ovat vielä hieman alkeelliset, mutta parannellaan niitä tässä ajan myötä. Eijan ja Arin bouvierit sekä Minnan lansut ovat olleet treeniseurana. Viime viikolla joukkoon liittyi pieni vesipeto, lagotto Alli.

Käytiin porukalla Kuopiossa katsomassa kokeitakin ja siitä into vaan lisääntyi. Älyttömän mukava laji! Nautin joka hetkestä.


Siinä ohessa Viva ja Rodo ovat oppineet uimaan oikein kunnolla. Rodon mielestä parasta uimisessa on pellehyppyjen tekeminen laiturilta :)!



Mennyt viikonloppu vietettiin tiiviisti MAH:n agilitykisoissa. Kuvassa yläpuolella Reino. Ensin kisattiin ja sitten talkoiltiin. Reino teki pari hienoa rataa. Lauantain agilityradalta saatiin hieno hylky ja sunnuntaina vitonen. Jäätiin siis vaille nousunollia, mutta olen silti tyytyväinen noihin suorituksiin. Reino oli kuuliainen ja virheet olivat minun ohjauksessa. Kaksi muuta rataa sen sijaan olivat varsinaisia pohjanoteerauksia. Ekalla radalla Reino syöksyi jonkun koiran luo, hyvissä aikeissa, mutta kuitenkin erittäin tuomittavaa. Siitä seurasi niskatalutus autoon. Sunnuntain toisella radalla Reino juuttui kepeillä pissahajuihin, jotka eräs pikkukoira oli sinne jättänyt. Saatiin jopa uusia rata, mutta ei siitäkään mitään tullut. On se kiva, kun nuo nartun hajut kiinnostavat enemmän kuin juokseminen :)! Kokonaisuutena sain kuitenkin vahvistusta sille, että Reino on keppien aloitusta lukuunottamatta oikein kisavalmis koiranpoika. Ei muuta kuin seuraavaa ilmoa sisään!



Juoksin myös Vivan kanssa (kuva yläpuolella), sillä Lauralla oli hankalat työvuorot. Yhtään nollaa ei taaskaan saatu, mutta Viva oli erittäin hyvin ohjattavissa kaikilla radoilla. Mentiin kaksi hyppyrataa ja yksi agilityrata. Tuloksena kaksi kymppiä ja hylky. Hylkyradalla kaaduin todella näyttävästi, kun Viva huonon ohjauksen seurauksena törmäsi minuun :). Siitä sitten jatkettiin ja sekin rata oli ihan huippuhienoa menoa, lukuunottamatta lopun pientä herpaantumista. Aivan mielettömän hieno fiilis jäi noista suorituksista. Surullista oli kylläkin se, että Vivan kynnet eivät taaskaan kestäneet revittelyä. Sunnuntain agilityrata jätettiin suosiolla sivuun.
Pitää vissiin tilata lääkäriaika :(! Tässä vielä iloksenne yksi kaatumiskuva :)!



Edellä olevat kuvat on ottanut Eija Taipalinen.

perjantai 25. kesäkuuta 2010

Hyvää syntymäpäivää Reino



Tuossa yläpuolella lukee, että tänään olisi 25.6., mutta oikeasti on 26.6. ja Reino täyttää tänään kolme vuotta! Paljon onnea nallekarhulleni! Reinolla on myönteinen elämänasenne eikä sitä juuri pikkuasiat pääse haittaamaan. Jos on paikka mihin rojahtaa torkuille ja ruokaa saa pari kertaa päivässä, Reino on ylen tyytyväinen koiranpoika! Kovin työteliäs se ei ole ja se tekee siitä hiukan haasteellisen harrastuskoiran! Innokkaasti se aina lähtee tekemään, mutta kovin, kovin pian sen into hiipuu! Viime aikoina tämä on taas näkynyt haussa ja esineruudussa. Mukavampaa koiraa saa kuitenkin etsiä! Reinolla on kultainen sydän!

Vivan kanssa päästiin pellolle parin viikon tauon jälkeen. Lopetettiin polveen ulottuvassa rehussa ja aloitettiin klaniksi ajetulla pellolla toissa päivänä. Onpahan ollut taas aikamoista alamäkeä. Vivan perusvirheet näkyvät hyvin selvästi. Se ajaa sinänsä hyvällä motivaatiolla kuono maassa ja suu kiinni, mutta vauhti ja huono keskittymiskyky ajaa sen kulmista yli ja varsinkin sivutuulessa se ajautuu helposti jäljen sivuun! Tämä toistuu joka kerta, kun siirrytään pitkästä ruohosta lyhyeen. Saas nähdä onko jo huomenna tasapainoisempi.

Viikko Vivan kokeen jälkeen käytiin seuraamassa MM -karsintoja Hämeenlinnassa Kaisan kanssa. Istuttiin sitkeästi katsomossa vaikka ilma oli aivan hyytävän kylmä! Tuomarityöskentely oli aika erikoista, mutta saatiinhan sitä joukkue kasaan! Rodon isäpappa Erkki sai parhaat purupisteet(95 p.) ja hyvältä se osuus näyttikin. Takuuvarmasti mennään MM -kisoihin kannustamaan, vaikka vanhat ylivertaiset konkarit Mia ja Helge sekä Marko ja Simppu joukosta puuttuvatkin.

Bite Clubin leiri pidettiin Loviisassa viime viikonloppuna. Kouluttajana oli Lars Lents Tanskasta. Sekä Vivan että Rodon treenit olivat aika surkeat enkä oikein muutenkaan viihtynyt. Puuttuiko sieltä tällä kertaa yhdessä tekemisen ilo ja yhteisöllisyys?

Nyt on juhannus ja nuorisoakin on näkynyt Vuorikadulla tavallista enemmän. Muutama kukka on ostettu pihamaalle ja grilli tirisee iltaisin. Good life!

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Onnen kantamoisia

Pitää ihan ekaksi kertoa päällimmäiset tuntemukset. Käytiin Viva vikkelän kanssa 7.6.2010 Lahdessa suojelun voittajaluokan kokeessa ja saatiin tulokseksi IP3, A 95, B 84, C 87, yhteensä 266 pistettä. Tuomarina toimi vaativa Pentti Rapila ja maalimiehenä Marko Koskensalo. Tulos jäi himpun verran alle ykköstuloksen, mikä sinänsä on harmi. Omana tavoitteena oli tehdä hyvä suoritus ja saada kaikista osa-alueista yli 90 pistettä :)! Ihan siihen ei päästy, mutta arvostelussa oli niin paljon niin hyvää, että ei harmita. Video C -osasta löytyy koirakakaroiden sivuilta kohdasta Kuulumisia, videot.

A 95: Ilta oli kuuma ja jälki oli melkein polveen ulottuvalla voikukkapellolla. Paalulta lähtö olisi saanut olla rauhallisempi. Sitten Viva etenikin kuin höyryjuna raiteillaan. Koirasta ei paljon muuta näkynyt kuin iloisesti heiluva puuhkahäntä ja korvan nipukat, kun se mennä puuskutti kuivuneita voikukan pumpulipalloja pöllyttäen. Vauhti oli todella kova ja minulla oli taas täysi työ pysyä siististi perässä. Viva teki upeat kulmat ja muutenkin itse jäljestäminen oli hienoa työtä. Ihan aavistuksen ja vain hetkeksi nousi nenä yhden kulman jälkeen ja aivan pikkuisen kuulema vauhti kiihtyi jonkun kulman jälkeen. Se oli kuitenkin niin vähäistä, että en itse sitä edes huomannut.

Pisteitä meni levottomista esineilmaisuista. Joka esineeltä putosi piste, kun Viva ei maannut ihan rauhallisesti vaan pää pyöri ja kovasti vaan haisteli ilmaa etennpäin jäljen suuntaan! Lisäksi vika esine jäi koiran alle ja jouduin sen sieltä kaivamaan, mutta siitä Viva ei ollut moksiskaan. Onneksi löytyi.

Levottomuus esineillä johtuu minusta, kuinkas muuten. Olen treeneissä turhan kovasti neuvonut sitä menemään suoraan makuulle, kun se AINA ottaa lonkkamakuuasennon. Lähtee menemään suoraan alas, mutta kellahtaa siitä sitten lonkalle ja aina samalle puolelle. Olen yrittänyt vaikka mitä, kuten filmipurkkeja esineen alla, koiran päälle hajareisin menemistä (se on ollut tähän mennessä paras, silloin oikaisee itsensä), esineen heittämistä eteenpäin ilman palkkaa ja uuden ilmaisun vaatimista, oikeaan asentoon siirtämistä jalan avulla, koiran eteen kiertämistä ja palkan antamista edestä. Kaikkia siis pidempiä aikoja kerrallaan, mutta MIKÄÄN ei tunnu auttavan. Nyt se luulee, että tekee jotakin väärin ja tulee levottomaksi, vaikka sinänsä ilmaisee hienosti.....onhan se levottomuus tietty vähän hermorakennekysymyskin, mutta suuri osa on opittua. Ai niin, jos teen pelkkiä esineilmaisuja vaikka sisällä, se menee suoraan asentoon eli laumalle se varmaan siellä pellolla kääntyy, kun lähestyn takaa.

B 84: Tottelevaisuudessa pistevähennykset johtuivat ääntelystä ja levottomuudesta erityisesti tiettyjen liikkeiden (noudot) aloituksissa ja seuraamisessa, yhdestä huonosta täyskäännöksestä, hieman hitaasta maahanmenosta, hieman levotttomasta seisomisesta, pienestä vauhdin hiljenemisestä juuri ennen maahan käskyä eteen menossa, yhdestä himpun vinosta sivulle siirtymisestä ym. Toisin sanoen kaikkea pientä siellä ja täällä. Eli tunnetilakysymyshän tuo on! Sinänsä Viva teki liikkeet energisesti ja iloisesti. Meillä on siis paljon treenattavaa, jos mielimme eteenpäin. Kanootti pitää saada vakaammaksi. Suoritus oli kyllä parempi kuin syksyinen kakkosen koe Hauholla, mutta pisteitä taisi tulla saman verran :)!

Puruosuudessa Viva oli tuomarin sanojen mukaan erittäin temperamenttinen, erittäin nopea, sillä oli kauttaaltaan hyvät hyökkäykset eikä se antanut kuormituksen vaikuttaa itseensä missään vaiheessa. Kaiken kruunasi se, että Rapila sanoi koiran olevan erittäin hyvin ohjattavissa. Se oli mannaa meikäläisen korville :)! Suurimmat ongelmat olivat erittäin epäpuhtaat irrotukset! Lisäksi Viva haukkui hieman piiloja kiertäessään ja yksi hieman vajaa otekin oli. Selkäkuljetuksessa pidin kuulema liian pitkän etäisyyden maalimieheen vaikka suoritus sinänsä oli hieno. Vartiointi kutosella oli vahvaa ja sivulle siirtyi upeasti. Irrotusten jälkeiset vartioinnit olivat paremmat kuin koskaan treeneissä, mutta Vivan tulisi säilyttää painostava vartiointi paremmin loppuun asti. Minun sivulle tulo häiritsi sitä hiukan, mutta ei kuitenkaan onneksi kääntynyt ihan laumalle. Pitkä liike oli tietty hieno! Aivan älyttömän hieno kokemushan tuo C oli, erityisesti hyvän hallinnan vuoksi tuntui itsestä "helpolta".

Mitäs muuta? Ekybelgien leirillä käytiin huhtikuun puolella ja siellä jäljesteltiin Salmisen Tonin opissa. Kiitti vaan Tonille ja ekyjen aina mahtavalle porukalle. Muuten me ollaan vaan treenattu ja treenattu. Piha on haravoimatta ja kukat istuttamatta. Töissä on hirveä kiire ja mihinkään ei ehdi.

Reinon kanssa on hakultu ja käytiin pari agilitykisaakin tuossa. Ne sujuivat Reinolle ominaiseen tyyliin. Ohjautui toisaalta ihan mukavasti, mutta ohitti esteitä, jos ei koko ajan ole tiukasti käskyn alla. Kattellaan...huomenna on möllikisat ja sitä rataa eteenpäin.Rodo on ollut toukokuussa vähän vähemmällä treenillä, kun Vivan kanssa on mennyt niin paljon aikaa.

Ylioppilaita käytiin juhlimassa Espoossa Pekan luona, joten jotakin normaaliakin on tehty. Hienot juhlat ja mukava tunnelma!

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Agilityn huumaa ja muita kuulumisia



Käytiin sitten agilitykisoissa -siis Laura ja Viva. Agilityradalta tuli hylky, sillä Viva juoksi yhden esteen ohi ja ehti hypätä sen väärään suuntaan ennenkuin Laura sai tytön haltuun :)! Hyppyradalla likat porhalsivat kisan nopeimmalla ajalla kolmansiksi. Meno oli kyllä aika hurjaa, mutta hienosti Viva taipui Lauran ohjaukseen ja pääasiassa takaa tuleviin käskyihin. Aivan mieletön suoritus!! Yksi virhe keppien aloituksessa vei nollan.

Sikälikin hieno homma, että Laura ei ole juurikaan ohjannut Vivaa. Olemme käyneet koko talven treeneissä, mutta Reino on ollut Lauran koulittavana ja Viva minulla. Näin olimme kisoihinkin ilmoittautuneet, mutta vaihdoimme koiria muutamaa päivää ennen starttia. Syynä tähän oli Reinon kovakorvaisuus :)! Sillä on joku ihme lemmenhuuma-aika menossa. Tai ainahan se on jossain hajuhuumassa, mutta nyt se sekoilee aivan täysin nähtyään / haistettuaan nartun tai pentukoiran. Ekoissa ulkotreeneissä se karkasi lähdöstä Sissin hännän alle eikä sitä kertakaikkiaan meinannut saada ruotuun! Ajattelin korkeassa viisaudessani, että minä pystyn paremmin pitämään sitä kisapaikalla kuosissa. Totesin kuitenkin paikan päällä, että turha lähteä vahvistamaan huonoa käytöstä ekoihin kisoihin. Emme siis lähteneet radalle ollenkaan. Niin paljon Reinoa kiinnosti kaikki muu kuin itse agikehän tapahtumat.

Sovimme, että vaihdamme koirat treeneissäkin ja ryhdyn rakentamaan Reinon motivaatiota agilitya kohtaan hieman paremmaksi ja samalla laittelen sitä hieman tuon huonokuuloisuuden pois kitkemiseksi. Pari treenikertaa on nyt takana ja vaihdos on kyllä tuntunut oikein hyvältä. Onhan tämä paljon luontevampi vaihtoehto -nopeat likat yhdessä ja me köntykset yhdessä!

Viikko sitten vietin kaksi päivää omalla kentällä Suski Korrin tottisopissa. Lauantaina oli käsittelyssä Rodo. Rodon kanssa harjoittelimme namikäden häivyttämistä ja sainkin ongelmaamme hyvän vinkin. Olen vienyt kättä liikaa rintaa kohden, jolloin Rodo lähtee poikittamaan ja edistämään. Käsi pitääkin nostaa pikkuhiljaa korkeammalle koiran pään yläpuolelle. Siitä on sitten aikanaan helppo nypätä patukka liivin niskasta ja saalispalkkausaikakausi voi alkaa :)! Katsoimme myös Rodon pään asennon perusasennossa eikä siinä nyt ollutkaan mitään huomauttamista. Kontaktikin pysyi hienosti! Sitten harjoiteltiin pyllyn siirtämistä perusasennosta. Rodo on ollut hieman jähmeä siirtämään takamustaan, kun itse siirryn hieman sivulle. Nyt sitä tehtiin namin avulla ja alkoihan se peppu siitä siirtyä, kun oltiin ensin kellahdettu selälleen viisi kertaa -siis koira. Rodo ei häiriintynyt ihmismäärästä ja sen vire pysyi koko ajan hyvänä. Se oli oikein mukavaa huomata!Tykkään Rodosta päivä päivältä vaan enemmän ja enemmän :)!

Reino oli vuorossa sunnuntaina. Treenasimme vireen ja kontaktin säilymistä häiriön alaisena. Perusasennossa Reino säilytti kontaktin hyvin -jopa niin hyvin, että edes Annan konttaaminen meidän ympäri ei saanut sitä luopumaan katsekontaktista :)! Sitten ryhdyttiin seurauttamaan Reinoa niin, että Suski potki palloa vieressä ja ohitsemme. Siinä saatiin kunnon virhe aikaan ja pääsin puuttumaan asiaan. Hyvä treeni! Toisena asiana harjoiteltiin noutoa; kapulan tiukkaa pitämistä ja vauhtia paluuseen. Se oli kivaa ja ehdottomasti Suskin opeilla jatketaan.

Rodo on ollut tauolla puruista, mutta Vivan kanssa käytiin taas viime viikolla Lahdessa. Marko sattui olemaan paikalla ja kehui Vivan tunnetilaa parhaaksi ikinä. Se tuntui kyllä mukavalta. Sain myös hyviä vinkkejä sivulle kutsumiseen, pakopaikalle siirtymiseen ja selkäkuljetukseen. Sellainen lieveilmiö tästä katselmuksesta seurasi, että meidät pienellä painostuksella laitettiin ilmoittautumaan kesäkuun alun kokeeseen. IIK! Eihän me osata edes voittajaluokan jääviä liikkeitä ja muutenkin tottiksen viretila on mitä on -siis liian korkea. Jäljen suhteen en ole huolissani. Eka jälki tänä vuonna oli ihan superia. Tosin kesäkuun alussa tulee olemaan älyttömän pitkä ruoho, joten nenän nostelua voi taas esiintyä.

Reinon kanssa on käyty hakuilemassa kerran viikossa. Ekalla kerralla vähän hajut häiritsivät nuorta miestä. Kyllä se hommansa teki, mutta välillä piti vähän nuuhkia maata. Siis lisää tehoja moottoriin! Tällä viikolla tehtiinkin sitten motivoivia harjoituksia. Ensinnäkin haukuista seurasi ensin superherkkua ja sitten palloleikkiä piilolla. Menin itse piilolle, kytkin koiran ja maalimies lähti juoksemaan kohti keskilinjaa, me innoissamme perässä. Heti keskilinjalle tultuamme, lähetin Reinon toiselle puolelle ja sama homma taas. Neljännelle piilolle lähtikin sitten koko porukka Reinoa kehumaan ja siellä istuskeltiin syömässä makkaraa ennenkuin kaikki palattiin taas keskilinjalle. Tällaisia vaihtelevia harjoituksia aion nyt jatkossa tehdä, että saataisiin viretila nousemaan. Tyhjiäkin pitää ruveta ottamaan ja umppareita tietty. Jospa vaikka päästäisiin kesällä kokeeseen :)!

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Ilottelua



Mä en näemmä osaa kirjoittaa tänne päiväkirjaan ilman uutta kuvaa:)! Tämä kuva on otettu eilen Lahden kentällä. Kuvaajana oli Jenna Rasku. Lisää kuvia löytyy kakaroiden galleriasta.

Kuvassa Rodo -pikkuinen harjoittelee seuraamista. Parhaimmillaan se tekee ihan superia, mutta helposti sen mielenkiinto herpaantuu ja ympäristö alkaa kiinnostaa. Tiedän, että Rodo pitäisi saada tekemään enemmän viettiä. Ehkä pallosta löytyy aikanaan avain tähän ongelmaan. Nyt olemme pallon kanssa harjoitelleet vasta leikkimistä, taistelua ja kontaktia perusasennossa. Aika viileesti se tällä hetkellä leikkii enkä kovin helposti saa sitä haastamaan itseäni. Siinäpä tämän kevään tavoitteet meille.

Lahdessa on käyty varjelemassa nyt tosi tiheästi. Vivan kanssa on keskitytty hallintaan. Haluan saada Vivan keskittymään paremmin ja luulen, että vaatimalla enemmän seuraamisessa, voidaan saada tuloksia aikaan sen suhteen. Meidän kokeeseen meno on tällä hetkellä kiinni siitä, saako tätä pakettia enää ikinä kasaan. Tämä kevät ja kesä kuitenkin on päätetty yrittää. Tottista koskee aivan sama!

Rodolla on tehty muutamia suojeluharjoituksia lähinnä hypyn vuoksi. Otekäyttäytyminen on hyvää, se iskee lujaa ja saalistaa hyvin. Haukkukin vihdoin irtosi. Koska puolustusaluetta ei näin nuorella koiralla kannata lähteä liikaa työstämään, Rodo jäi tauolle ainakin kuukaudeksi. Katsotaan sitten toukokuussa miten on henkinen kasvu edennyt. Sillä aikaa me työstämme IRROITUKSIA ja tottista.

Reino on nykyisin hyvin innoissaan päästessään tottelemaan! Sille näyttää sopivan harvakseltaan treenailu. Paikkamakuuta on tehty urakalla ja pään asentoa on lähdetty korjailemaan Markon "korvasysteemin" avulla! Se muuten tuottaakin erittäin hyvää tulosta. Eli pallo kainaloon, koira perusasentoon ja koiran pää oikeaan asentoon hellästi korvasta kääntäen. Ja zip -pallo puotaa palkaksi. Siitä sitten pikkuhiljaa liikkeelle -ensin yksi, sitten kaksi askelta ja eiku eteenpäin. Tällä metodilla korjataan Reinon hienoista poikittamista ja edistämistä. Kevään tavoitteena on myös ripeämpi noutokapulan palautus. Siitä sitten joskus myöhemmin lisää!

Ihana kevätaurinko paistaa ja pihahommat kutsuvat! Sisälle tulee taas kuraa ja hiekkaa, mutta hällä väliä! Kalenteri on täynnä toinen toistaan mukavampia tapahtumia aina lokakuulle asti! Mahtuu sinne ihmiskarkeloitakin, kuten veljen lasten ylppärijuhlat, mutta pääasiassa tietty menot liittyvät koirakakaroihin.

Pääsiäisenä meillä oli aikamoinen hulina, kun osa nuorisosta palasi taas äidin herkkupatojen äärelle! Myös Pekka ja Riikka kävivät vierailulla ja oikein yökylässä. En muista koska velipoika olisi niin pitkään täällä koirahuushollissa viihtynyt! Allergiaa nääs! Nyt oli löytynyt oikea lääke ja saatiin jutustella oikein ajan kanssa. Mutkattomaan ja hauskaan Riikkaan oli myös mukava tutustua. Sovittiin, että otetaan uusiksi heti vaikkapa kesällä ja vaikkapa grillaamisen merkeissä!

torstai 25. maaliskuuta 2010

Maaliskuuta



Rodo tykkää hakeutua isompien koirien kylkeen! Reino tässä antaa sen suopeasti kyhnyttää vieressään!

Saamattomuuden huippu, että ei saa kirjoitettua edes kuulumisia tänne blogiin. Alkoivat nuo pakkaskelit niin kypsyttää, että ei vähään aikaan oikein huvittanut mikään. Kyllähän me treeneissä käytiin, mutta jotenkin nihkeätä oli!

Maneesireissuilla tehtiin Vivan kanssa hallintaa pelkästään ja se tepsikin aika hyvin. Vietiin likkaa vähän matalammassa vireessä ja vaadittiin oikea paikka ja kontakti. Siitä sitten sai palkaksi purun tai haukun.

Rodon kanssa tehtiin ensimmäiset suojeluharjoitukset noin kuukausi sitten. Rodo saalisti hyvin, puri hyvin ja otekäyttäytyminen oli muutenkin ihan OK. Haukkua ei vaan millään tahtonut irrota, joten sitä lähdettiin maltilla työstämään. Ja avautuihan se muutaman treenin jälkeen sekin puoli. Nyt ei kuulema tarvitse treenata vähään aikaan. Hypyn kohdistamisen kehittämiseksi voi muutamia treenejä ottaa, mutta muuten pitää antaa pojan henkisesti kasvaa. Tottista pitäisi vääntää sitäkin enemmän! Rodo ei juurikaan tee viettiä vaan sitä kiinnostaa herkästi esim. muut koirat kentällä! Pentuna se ei välittänyt muista koirista yhtään, mutta Viva on vissiin pihassa opettanut sen reagoimaan ohi meneviin koiriin! Siinä sitä onkin työmaata! Irroitukset pitäisi myöskjin laittaa kuntoon, että kehtaa mennä seuraaviin suojelutreeneihin.

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Reinosta BH ja muuta talven tuomaa



Yllä olevassa kuvassa ovat koirakakaroiden vanhin (Ringa) ja nuorin (Rodo). Kuva on vissiin otettu joululoman aikoihin, kun kävimme Lauran ja koko lauman kanssa yrittämässä jäällä kävelyä. Eipä kovin hyvin onnistunut, kun lumen ja rautajään välissä on vettä! Hetki kuitenkin juoksutettiin koiria toistemme väliä.

Eilen käytiin Reinon kanssa käyttäytymiskokeessa Pieksämäellä. Tottelevaisuusosuus oli HauHau -hallissa ja kaupunkiosuus erittäin vilkkaalla liikepaikalla Pieksämäen keskustassa. Kokeessa oli oikein kaksin kappalein tuomareita, nimittäin Raimo Karppinen tottiksessa ja Markku Korhonen kaupungilla. Arvonnassa meille sattuivat pariksi Leila ja Oskar, joten jännitys hävisi siinä kohtaa. Ollaanhan me treenattu paljon yhdessä ja samaisessa hallissakin käyty tekemässä juuri BH -kuviot noin viikko sitten. Silloin Reino pysyi hyvin paikallaan maassa ja teki muutenkin ihan hyvässä vireessä hommia!

Annahan olla, kun tuli meidän vuoro! Seuraaminen lähti oikein hyvin, mutta lyhyellä sakaralla oli joku upea haju, jota yllättäen piti jäädä nuuskimaan ja istuminenkin unohtui pysähdyksen yhteydessä. Molemmat henkilöryhmät menivät hyvin ja hihnatta seuraaminen alkoi taas oikein mallikkaasti ja jatkui hyvänä sinne samaiseen hajulänttiin asti. Siinä jouduin Reinon ihan kutsumaan uudelleen vierelleni, niin hurmiossa se juuttui mihin lie hajuun. Sen jälkeen vire kuitenkin onneksi palasi. Harmiksi liikkeestä istuminen jäi seisomiseksi. Jos olis ollu seisomisliike kyseessä, erinomainen olis napsahtanut :)! Maahanmeno ja luoksetulo olivat erinomaisia. Sitten mentiin vuorollamme paikkamakuuseen. Reino meni hyvin maahan, mutta huomasin heti, että se ei ole yhtään kuulolla vaan löi nenänsä välittömästi maahan. Noin puolivälissä Oskarin likesuorituksia tuomari käski minut koiran luo. Kääntyessäni näin Reinon ryömineen reilusti yli kaksi koiran mittaa minua kohti :)! Se siitä paikkamakuusta sitten! Tuomari oli ymmärtäväinen ja päästi meidät läpi puutteista huolimatta. Kyllä vähän taas ohjaajana hävetti! Kaupunkiosuudessa ei ollut mitään ongelmia. Onhan Reino kokenut kaupunkilaiskoira!

Kokonaisuutena olen tyytyväinen, että mentiin uudelleen kokeeseen ja saatiin tuo BH -kynnys ylitettyä. Nyt päästään treenaamaan eteenpäin! Jotain ihan perustavan laatuista muutosta on kuitenkin tehtävä meidän treenityyliin. Tietäispä vaan mitä! Ainakin paljon treenejä erilaisissa paikoissa ja eri ihmisten + vieraiden koirien kanssa täytyy ottaa ohjelmaan. Paikkamakuutreeni täytyy miettiä ihan uudelleen, jos mielimme eteenpäin tokossa ja PK -lajeissa! Reinon viretila pitäisi saada paljon, paljon paremmaksi. Kyllähän sen treeneissä saa nousemaan, mutta palkkion puuttuessa se niin kovin nopeasti laskee ja alkaa kiinnostua ympäristöstä ja tosiaan kaiken maailman hajuista sun muusta. Toisaalta se voi olla osittain sijaistoimintaakin, sillä olen jonkun verran käyttänyt painetta suoritusvarmuuden aikaan saamiseksi ja se voi heijastua tuollaisena. Kun ei ole kivaa, niin aletaan haistella. Yksi asia, johon minun pitää jatkossa kiinnittää huomiota, on sosiaalinen palkka. Pitää iloita enemmän ja kehua enemmän! Tiedä häntä sitten...vaikea koulutettava tuo otus joka tapauksessa on, olkoon perimmäinen syy mikä tahansa. Väärin koulutettu....mutta onneksi NIIN suloinen ja hyväntahtoinen olento muuten!

Reinon ja Viva aloittivat uudessa agilityryhmässä viime tiistaina. Oli mukava nähdä miten Reino on syttynyt lajiin. Se oli aivan liekeissä ja teki rataa kuin vanha tekijä Lauran ohjauksessa. Hieno homma! Kisatavoitteet voi jo hyvin tälle keväälle asettaa. Keppejä ja keinua täytyy kyllä kovasti vielä harjoitella. Vivakin ohjautui ekalla helpolla radalla kohtuullisen hyvin, mutta toisella vaativammalla pätkällä eivät taas muumit pysyneet laaksossa. Vähän oli turhan kiihkeää meno ja aivotkin jäivät vaihteeksi lähtöpaikalle. Ihan huvin ja urheilun kannalta ajattelin ottaa Vivan kanssa. Kivempi vaan, kun on itselläkin tekemistä Lauraa ja Reinoa kuskatessa.

Rodo se on outo kaveri! Kävelee hihnassa vetämättä ja on muutenkin nykyisin niin kuuliainen kuin vain 8 kk:n ikäinen koiranpoika voi! Sisällä se lähinnä vetää lonkkaa isojen koirien kyljessä. Leikit olen tarkoituksella jättänyt vain kentälle. Siellä se iskee hyvin hanakasti patukkaan ja palloon kiinni. Puruote on syvä ja rauhallinen. Se pitäminen onkin sille se kaikkein tärkein juttu. Leikkiminen ei niinkään innosta! Viimeksi Sannan avustuksella härnäsin sitä leikin lomassa oikein kunnolla ja vihdoin siinä alkoi näkyä hieman taistelutahtoakin. Pitää vissiin vaan rohkeammin haastaa sitä -reikien uhallakin :)!

Ulkona on ihana ilma ja vasta huolletut sukset odottavat alakerrassa, mutta kaikenlainen ruumiinkulttuurin harrastaminen saa nyt jäädä. Olen kauheassa köhässä ja räkätaudissa. Jo viikko tässä on kärvistelty puolikuntoisena. Eilisen Pieksämäen reissun jälkeen oli sitten jo todella huono olo. Koirien iltalenkittäminen oli yhtä tuskaa eikä tämä aamu tuonut mitään helpotusta olotilaan. Perhanan pöpöt!

perjantai 22. tammikuuta 2010

Lumileikkejä ja pakkasta



Alkaa pikkuhiljaa ärsyttää tämä jatkuva pakkanen! Onkohan tätä jatkunut jo kohta kuukauden? Mittari näyttää -20 lähes joka aamu. Nyt on parina päivänä taas ollut -26 kylmää! Ei paljon tee mieli harrastamaan ja hiihtäminen on pelkkää unelmaa vain! Yllä oleva kuva on viime sunnuntailta, jolloin oltiin aika siedettävissä lukemissa. Niinpä käytiin ystävien lammella molempina päivinä. Ari on vetänyt sinne 1,5 km hiihtoväylän moottorikelkalla. Sitä sitten kierrettiin sekä Vivan että Reinon (kuvassa) kanssa. Oli yllätävää, että Viva on rauhoittunut viime talvesta kovasti. Sen kanssa sai jo ihan itsekin hiihtää lenkin puolivälistä alkaen :)!

Vuoden vaihteen jälkeen on muutaman kerran käyty tottistelemassa! On se pakkasessa sellaista turaamista, että ei jää mitenkään hyvä mieli. Rodon kanssa on opeteltu perusasentoa ja kontaktia. Siinähän se nakottaa polven vieressä ja tuijottaa silmiin, jos ei toisin sanota :)! Vähän enemmän pitäisi saada intoa sen olemukseen? Seuraamisessa on pikkuhiljaa yritetty häivyttää namikättä ja vaihtaa palkka leluun, mutta siinä ei kovin hyvin olla edistytty. On se aina niin vaikeaa opettaa näitä tärkeitä perusasioita! Varmaan taas teen huomaamattanai samoja virheitä kuin aikaisemmillakin koirilla!

Kevätseminaareja pukkaa ja pariin olen jo ilmoittautunutkin. Tampereella on maaliskuussa Markon ja Hannun semma, johon on kuulema tulossa noin 120 osallistujaa! Sinne mennään ja Rodon siskoja ja veljiäkin on tulossa paikalle :). Siitä tulikin mieleen, että Rodo taitaa jäädä aika pikkuiseksi pojaksi. Sen on nyt 59 cm korkea ja painaa 23 kg ja ikää on 7 kk. Eipä se kovin montaa senttiä tuosta enää kasva! Reino oli samassa iässä jo ihan miehen mitoissa.

Pitää vissiin tämä pakkasviikonloppu pyhittää tekemättömille sisätöille, joihin kuuluu siivoamisen ja pyykinpesun lisäksi mm. nettisivujen päivitystä ja kuvagallerian kokoamista. Videoitakin olisi työstettävinä!

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Reinon TK 1 ja pentuturinoita

Joulun jälkeisellä viikolla tänne Vuorikadulle saapui mukavia vieraita kaukaa pohjoisesta eli Maria, Devi ja Watti. Kaksi viimeksi mainittua ovat mustia belginkutaleita. Reissun tarkoitus oli käydä astuttamassa Devi tuossa Kouvolan lähellä. Watti oli mukana näyttäytymässä eräälle mahdolliselle morsiolleen :)! Reino päätettiin laittaa evakkoon Lauran luo siksi aikaa, kun ihana Devi narttu kyläili meillä.

Heti ekana iltana lähdimme matkaan, mutta taivaankappaleet eivät olleet suotuisassa asennossa. Tuli siinä sitten ajeltua aika reippaasti, liki tuhat kilometriä, ennekuin homma oli ns. hanskassa. Nyt vain toivotaan, että tulee paljon söpöjä pentusia.

Reinon kanssa käytiin tänään rapsakassa pakkasessa tokokokeessa. Ulkona oli -20 ja sisällä Hauhau -hallissakin -10. Reissun tuliaisena saatiin alokasluokan viimeinen ykköstulos ja nyt ollaan sitten TK 1. Ei koe kovin hyvin mennyt, sillä Reino taas haisteli maata paikkamakuussa ja hyppyestettäkin piti nuuhkaista. Pisteet olivat vain 162,5 eli rimaa hipoen ylitettiin ykköstuloksen raja. Ilman tuota ikuista ongelmaa oltaisiin jo 180 pisteen tuntumassa, joka on lähempänä Reinon teknistä osaamista. No, virhehän se on haistelukin, joten sinnikkäästi vain eteenpäin sillä saralla. Tänään Reino oli taas liian kiinnostunut muista koirista ilmoittautumisessa. Hallin etuosaan kokoontui paljon karvaturreja hyvin lähekkäin ja se oli Reinolle taas vaikeaa! Siinä, kun ei olla varsinaisesti käskyn alla vaan pitäisi vain istuskella leppoisasti, kun tuomari juttelee mukavia.

Kylmyyden takia ei olla kovin paljon treenailtu. Mä vaan en voi sietää pakkasessa ja pimeässä turaamista. Ekat meneesitreenitkin jäivät väliin, kun pakkanen paukkui yli kahdessakympissä. Laskispa tuo pakkanen ja tulispa Saimaalle ladut ja olispa töiden jälkeen hetken aikaa valoisaa, että ehtis hiihtämään ennen pimeän tuloa. Siinä mun toiveet lähitulevaisuudelle.