Onpas ollut kiireinen kesä. Pahimpien helteiden aikaan keksittiin Reinolle uusi harrastus, nimittäin vesipelastus. Siinähän tuo ihmisiä rakastava nallekarhu on aivan omiaan. Alokasluokan liikkeet eivät näytä tuottavan ongelmia muuten, mutta esineen vienti veneelle ei meinaa lähteä sujumaan. Välineet meillä ovat vielä hieman alkeelliset, mutta parannellaan niitä tässä ajan myötä. Eijan ja Arin bouvierit sekä Minnan lansut ovat olleet treeniseurana. Viime viikolla joukkoon liittyi pieni vesipeto, lagotto Alli.
Käytiin porukalla Kuopiossa katsomassa kokeitakin ja siitä into vaan lisääntyi. Älyttömän mukava laji! Nautin joka hetkestä.
Siinä ohessa Viva ja Rodo ovat oppineet uimaan oikein kunnolla. Rodon mielestä parasta uimisessa on pellehyppyjen tekeminen laiturilta :)!
Mennyt viikonloppu vietettiin tiiviisti MAH:n agilitykisoissa. Kuvassa yläpuolella Reino. Ensin kisattiin ja sitten talkoiltiin. Reino teki pari hienoa rataa. Lauantain agilityradalta saatiin hieno hylky ja sunnuntaina vitonen. Jäätiin siis vaille nousunollia, mutta olen silti tyytyväinen noihin suorituksiin. Reino oli kuuliainen ja virheet olivat minun ohjauksessa. Kaksi muuta rataa sen sijaan olivat varsinaisia pohjanoteerauksia. Ekalla radalla Reino syöksyi jonkun koiran luo, hyvissä aikeissa, mutta kuitenkin erittäin tuomittavaa. Siitä seurasi niskatalutus autoon. Sunnuntain toisella radalla Reino juuttui kepeillä pissahajuihin, jotka eräs pikkukoira oli sinne jättänyt. Saatiin jopa uusia rata, mutta ei siitäkään mitään tullut. On se kiva, kun nuo nartun hajut kiinnostavat enemmän kuin juokseminen :)! Kokonaisuutena sain kuitenkin vahvistusta sille, että Reino on keppien aloitusta lukuunottamatta oikein kisavalmis koiranpoika. Ei muuta kuin seuraavaa ilmoa sisään!
Juoksin myös Vivan kanssa (kuva yläpuolella), sillä Lauralla oli hankalat työvuorot. Yhtään nollaa ei taaskaan saatu, mutta Viva oli erittäin hyvin ohjattavissa kaikilla radoilla. Mentiin kaksi hyppyrataa ja yksi agilityrata. Tuloksena kaksi kymppiä ja hylky. Hylkyradalla kaaduin todella näyttävästi, kun Viva huonon ohjauksen seurauksena törmäsi minuun :). Siitä sitten jatkettiin ja sekin rata oli ihan huippuhienoa menoa, lukuunottamatta lopun pientä herpaantumista. Aivan mielettömän hieno fiilis jäi noista suorituksista. Surullista oli kylläkin se, että Vivan kynnet eivät taaskaan kestäneet revittelyä. Sunnuntain agilityrata jätettiin suosiolla sivuun.
Pitää vissiin tilata lääkäriaika :(! Tässä vielä iloksenne yksi kaatumiskuva :)!
Edellä olevat kuvat on ottanut Eija Taipalinen.