maanantai 26. joulukuuta 2011

Pitkä ja pimeä syksy

Reinon lokakuisen hakukokeen jälkeinen aika on vietetty hakumetsässä ja tottiskentällä. Haussa tehtiin Reinon kanssa hallintaan ottamisia piilolla ja nyt loppukaudesta vähän enemmän motivaatiotreeniä. Koko ajan on odoteltu lumisateita ja pakkasta, mutta viikko toisensa jälkeen metsät näyttävät pysyvän sulina. Rodon kanssa on tehty jo rullan tuoteja ja ilmaisujakin. Kun on tarkka rutiini, se pelittää oikeinkin hyvin. Vauhtia ja intoa on riittämiin. Rodon kanssa on ollut vaikea keksiä oikeaa motivointikeinoa. Sitten päätin kokeilla ihan vaan rullan hakemista ja vietin nostoa maalimiehen taholta. Jopas löytyi intoa! Katsotaan kuinka pitkälle se kantaa, kun maalimies ei enää innostakaan sitä näytölle.

Suojelu oli pitkään tauolla, kun Timpan käsi oli kipeytynyt pahasti. Totta puhuen ei yhtään edes huvittanut ajatus Vivan treenaamisesta. Sen verran ikävä tunnetila jäi rotumestiksistä. Rodo kyllä olisi kaivannut paljonkin treeniä. Viva onkin saanut vietellä leppoisia päivä koko loppusyksyn. Sen pääasiallinen huvi on ollut Eeron kanssa sienimetsässä juoksentelu. On se ollut aika polleaa tyttöä, kun on lauman vanhimpana päässyt isännän suosioon. Pari jänisjahtiakin on ikävä kyllä niillä retkillä tullut koettua. Tai ei se varmaan Vivan mielestä mitään niin ikävää ole ollut.....



Rodon tottis polkee paikallaan. Voimaa ja viettiä saisi olla paljon enemmän, mutta en vaan osaa sitä rakentaa. Rodo on vähän liian totinen koira minun käsiini. Siltä puuttuu kokonaan naurunappula :)! Lisäksi se edelleen häiriintyy helposti kentän muista tapahtumista ja laskee vietillisesti, jolloin tietty kaikki muu alkaa kiinnostaa. Teknisesti se osaa suurin piirtein alokasluokan tottiksen liikkeet, noudon luovusta lukuun ottamatta, mutta viretilan kanssa siis on ongelmia!

Rodon kanssa tehdään joka tapauksessa ensi vuosi töitä suojelun saralla. Ajomatkat suuntautuvat tästä lähin Lahden, Riihimäen ja Hyvinkään sijasta pääosin Kotkaan! Pitkän ja piinallisen harkinnan jälkeen päädyin vaihtamaan treenipaikkaa ja siinä samalla tietysti myös maalimiestä. Ryhmä eli Bite Club loistavine kavereineen pysyy kyllä kuvioissa, mutta uusia kivoja tuttavuuksiakin on jo Tavastilan porukasta saatu. Lähinnä on tarkoitus Jarkon kanssa työstää Rodoa eteenpäin. Muutama treeni on jo takana ja olen kyllä äärimmäisen tyytyväinen! Vivan tilannetta ajattelin miettiä vasta ulkokenttien vihertäessä.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Reinosta HK 1

Tottikseen menossa!

Reinon kanssa osallistuttiin eilen 8.10.2011 alokasluokan hakukokeeseen täällä Mikkelissä. Tuomarina oli Susanna Fennander tottelevaisuudessa ja esineruudussa. Henkilöetsinnän arvosteli Osmo Heikkilä.

Olin pelännyt, että Reinon vire katoaa seuraamisessa, mutta eikös mitä :)! Hienosti me selvittiin ja Reino teki kaikki liikkeet omalla tempollaan oikein keskittyneesti. Kaikkea pientä korjattavaahan siellä oli, mutta kaiken kaikkiaan olen huisin tyytyväinen Reino Reippaan suoritukseen. Jatkossa keskitytään edelleen tunnetilakysymykseen + seuraaviin, toki jo aiemminkin tiedossa olleisiin virheisiin: kontakti varmemmaksi, täyskäännös tiiviimmäksi, henkilöryhmätreeniä lisää, istuminen nopeammaksi, noudot voimakkaammiksi, etenkin palautukseen lisää voimaa ja tiivimpi ote kapulasta, eteenmenon maahanmeno nopeammaksi ja paikkamakuusta kaikki pienetkin venyttelyt ja ruohotupsun nuuhkaisut pois!

Henkilöetsinnässä Reino teki erittäin hyvää työtä myös. Meidän yhteistyötä, hallintaa ja työskentelyä kehuttiin. Itse kyllä toivoisin Reinolta hieman lisää voimaa ja ripeyttä tälläkin osa-alueella. Maalimiehet löytyivät suht helposti. Oisko tullut pari tyhjää pistoa toiselle puolelle ja toiselta puolelta löytyi ukko molemmilla lähetyksillä. Eka ilmaisu oli erinomainen ja toinen muistaakseni erittäin hyvä, mutta viimeisellä ukolla Reinoa alkoi kiinnostaa maassa olevat hajut (edellinen koira oli narttu) ja haukku pätki melko pahasti välillä. Lisäksi koira tuli mua vastaan, kun olin noin viiden metrin päässä piilolta. Täältä jäi opetussuunnitelmaan: lisää potkua ja motivaatiota ilmaisuihin! Treeneissä Reinolla on loistavat ilmaisut, ja pitkiä ratoja ON tehty. Täytyy vaan enemmän ja enemmän kouluttaa sitä siihen, että minä seison vieressä ja ilmaisu jatkuu ennenkuin palkkaa tulee!

Esineruutu meni muuten oppikirjan mukaan, mutta Reino yritti taas viedä löytämänsä sukkatollon vieressä seisoville ihmisille eikä mulle :) Pikkuvika!

Tulokseksi saatiin HK1 seuraavin pistein T 92, M 185 (157+28), yht. 277. Sijoitus 1/6. Reinon sisko Kaino oli samassa kokeessa ja me otettiin kaksoivoitto!

Vivalle IP 3 kahteenkin eri kertaan

Elokuun viimeisenä viikonloppuna osallistuttiin Vivan kanssa omalla (Lahti SPL) kentällä IPO -kokeeseen tarkoituksena yrittää saada ykköstulos korkeimmasta luokasta, jotta voitaisiin ensi vuonna osallistua SM -kisoihin. Tuomarina toimi Tero Oravasaari ja maalimiehenä Jan Skogster.

A -osa suoritettiin rehupellolla. Viva ajoi jälkensä kohtalaisen hyvässä tunnetilassa. Esineilmaisut olivat hieman hitaita, kerran nenä nousi kulman jälkeen ja parilla esineellä asento oli aavistuksen vino. Vauhti kuulema hiukan kiihtyi kulman jälkeen, mutta itse en sitä havainnut.

Tottelevaisuus oli taas seuraamisen osalta sieltä ja syvältä -eteenmenoon oltiin pyrkimässä vaihteeksi! Mitään liikevirheitä ei ollut.

C -osassa Viva toimi mielestäni erittäin hyvin. Se oli erinomaisen hyvin hallinnassa, piilolla erinomainen ja jälkivartioinnit olivat OK (myös maalimiehen mukaan). Hyökkäykset eivät ehkä olleet Vivalle tyypillisen nopeita, mutta eivät ollenkaan huonojakaan. Ote oli paikoin hieman valuva ja yksi taisi olla vajaakin. Siitähän ne pisteet sitten menivät. Tämä oli odotettavissa, kun sattui hiukan rankka irrotustreeni liian lähelle koetta.

Tulokseksi saatiin A 92, B 86 ja C 86 yhteensä 264 pistettä. VIK E. IP3. Pikkuisen jäi vajaaksi tavoitteesta :(!
________________________________________________________________

Toinen koulutustunnus saatiin belgien IPO -rotumestiksissä 30.9.-2.10. Kilpailu järjestettiin Hyvinkään Käyttökoirien kentällä Hyvinkäällä. Tuomarina oli jäljellä Tero Oravasaari, tottiksessa Tapio Toivola ja puruissa Jari Kokkonen. Maalimiehinä Rami Leino ja Ake Saari.

Rankasta harjoittelusta huolimatta en saanut Vivaa tottelevaisuudessa oikeaan tunnetilaan, joten seuraaminen oli aika noloa touhua (piilonkiertoon oltiin vaan menossa). Teknisiä virheitä ei tullut, mutta tunnetila oli läpi suorituksen törkeän ylivireinen ja hermostunut.

C -osassa koira ei pitkässä liikkeessä saanut otetta hihasta ja kupsahti tantereeseen. Hyökkäsi siitä kyllä ihan hyvin uudestaan, mutta kaksi seuraavaa arvosteltavaa liikettä menivät puutteelliseksi ja tyydyttäväksi. Sen verran kuperkeikka sekoitti herkän nartun päätä, että irrotukset olivat tosi hitaat. Hallintaan ja jälkivartiointeihin olin jokseenkin tyytyväinen. Toki vartiointi olisi etenkin kutosella pitänyt olla painostavampaa, mutta koiran ominaisuudet huomioon ottaen ihan kelpo suoritus.

Pellollakin epäonnistuttiin! Ilma oli kuiva ja tuulinen. Alusta oli kova ja muhkurainen kynnöspelto, jollaisesta meillä ei juurikaan ole kokemusta. Tein myös valmisteluvirheen, kun annoin Vivalle ruokaa ennen suoritusta. Olisi pitänyt ymmärtää, että alusta ja olosuhteet ovat todella vaikeat, jolloin pieni kiihkeys ei ehkä olisi ollut pahitteeksi. Kaiken lisäksi en ymmärtänyt hyväksyä ensimmäistä esinettä, jonka Viva ilmaisi SEISTEN! Se olisi ehkä tuonut suoritukseen hieman enemmän itsevarmuutta koiralle. Koko meno oli epävarmaa ja viimeisestä kulmasta mentiin yli, mutta harhailujen jälkeen jälki vielä löytyi ja päästiin viimeiselle esineelle. Oli itkettävän kauheaa nähdä ylensä itsevarma koira noin pulassa.

Tulos A 70, B 86, C 81, VIK E, yht. 237. IP3.

lauantai 8. lokakuuta 2011

Kesäkauden kooste

Edellisestä päivityksestä näyttää kuluneen kolmisen kuukautta. Tässä istuessa syysaurinko paistaa iloisesti ikkunasta ja lehdet putoilevat puista. Paljon kaikkea, pääosin onneksi mukavaa, on treeni- ja koekauteen mahtunut.

Kesällä treenattiin ahkerasti tietysti pellolla Vivan ja Rodon kanssa. Vivalla oli joitakin ongelmallisia kausia, lähinnä hyvin lyhyen ruohon aikaan, mutta syksyä kohden suoritusvarmuus parani. Multapellolla tehtiin syksyn mittaan pääosin onnistuneita treenejä, siis koulutuksellisesti hyviä treenejä. Toki onnistuneita lopputuloksiakin oli joukossa :)! Rodon kanssa mentiin ylä- ja alamäkeen. Välillä virettä piisasi ja välillä koko homma tuntui menevän pahasti keturalleen. Tällä hetkellä mennään taas seesteisessä vaiheessa, mutta ei olla lähelläkään ykkösluokan IPO -jäljen koulutustasoa! Viettikestävyyttä kiitos!

Tottispuollella Vivan kanssa tehtiin pääosin hallintaa ja pyrittiin oikeaan tunnetilaan. Noutojen kanssa pelattiin myös paljon. Tavoitteena niissä oli rauhallinen valmisteleva osuus, ripeämpi palautus ja voimakkaampi ote kapulasta. Silmämääräisesti päästiin eteenpäin, mutta koearvosanat olivat pääosin samoja kuin ennenkin (hyvä - joku ehkä erittäin hyvä). Elokuun kokeen jälkeen panostettiin tosissaan siihen, että saataisiin aikaan väärä tunnetila seuraamisessa, että pääsisin puuttumaan siihen. No, eihän se kovin onnistunut, kuten rotumestisten seuraaminen taas osoitti!

Rodo on kesän aikana mennyt kovasti eteenpäin tottelevaisuudessa. Virettä ja sen kestoa on tullut lisää. Jäävät liikkeet alkavat olla paketissa ja paikkamakuukin on kohtapuoliin varman oloista. BH -kokeeseen ei kuitenkaan ole kiire. Noudoissa meillä tulee olemaan iso ongelma: Rodo tyhjenee kapulaa hakiessaan vietillisesti ja lähinnä lampsii takaisin kapulaa suussaan pyöräytellen. Joo ja on opetettu ensin pitämään! En ole ottanut heittoa kuin muutaman kerran -täytyy tähän hakea viisaampien apua.

Puruissa Vivalle rakennettiin hallintaa ja ylimenovaihetta sekä irroituksia. Rodon vartiointia on yritetty saada vahvemmaksi. Rodon kanssa on myös lähdetty tekemään hallintaa ja pakoakin on jo harjoiteltu. Niissä menee mukavasti, mutta haukku vaan saisi olla painostavampaa...siellä ne keskeiset haasteet ovat!

Reino on harrastanut koko kesän intensiivisesti vesipelastusta. Kaikki muu on paketissa, mutta vieläkään ei esineen vienti veneeseen suju. Ei siis päästy kokeeseen asti! Kiva laji kuitenkin ja ensi kesänä varmasti näytetään mistä kana pissii. Hakumetsässä on tietysti myös luuhattu. Harjoitusratoja on pidennetty ja vaikeutettu + hallintaa rakennettu. Syksyä kohden on menty koko ajan parempaan suuntaan. Toinen esinekin alkoi nousta, kiitos Saaren Hannan! Vireen katoaminen seuraamisen alussa on ollut Reinon tottishaaste numero yksi! On se edelleen ongelma, mutta hienosti pärjättiin pari päivää sitten kokeissa. Yllättäen viretila pysyikin kohtalaisen hyvänä koko seuraamisen ajan (arvosanalla erittäin hyvä)!

Kolme leiriäkin kesään mahtui: Marian poppoon (High Spirited)leiri Ilmajoella, Palveluskoiraliiton hakuleiri (kouluttajana Sari Kärnä) Hartolassa ja tietty Bite Clubin leiri Kariniemessä. Kaikki NIIN opettavaisia ja hauskoja tapahtumia. Lisäksi saimme osallistua oman seuran (MPKY:n) peltojälkipäiville, joissa kouluttajana oli Virpi Laamanen.

Viron reissu heitettiin tällä kertaa Rodon kanssa! Se oli yksin ollessaan tosi mukava ja tottelevainen koira! Niin helppoa oli kaikki! Pyöräilyretkien ajaksi lykkäsin sen kyllä autohäkkiin! Viva majaili sillä aikaa Helsingissä Lauran luona ja Reino oli kotivahtina seuranaan Markus. Ihanaa, että on auttavaisia nuoria lähipiirissä :)!

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Niin tuli kesä

Huhtikuu oli vielä varsin luminen ja kylmä. Meidän piti Vivan kanssa mennä IPO -kokeeseen kuun lopulla. Jouduin kuitenkin perumaan osallistumisen, sillä emme saaneet koiraa kisakuntoon ajoissa. Multapellolle kyllä pääsin ja ehdin ajaa usemman jäljen hyvällä menestyksellä, mutta suojeluosuudessa ilmeni ongelmia sivukuljetuksessa juuri ennen koetta. Tulos sieltä olisi todennäköisesti tullut, mutta meidän tavoitteena olisi ollut ykköstulos. Se meiltä puuttuu ja tuossa vaiheessa oli vielä ajatus pyrkiä osallistumaan SM -kisoihin elokuussa.

Treenasimme vähän lisää ja osallistuimme MM -karsintoihin toukokuun alussa. Siellä Viva epäonnistui jäljellä surkeasti. Se lähti harhalle ja oli muutenkin ihan hukassa. Niin huonoa jäljestämistä en tällä koiralla ole koskaan nähnyt :(! Olen ajanut paljon harhojen päällä kotipelloilla, joten siksi oli vaikea uskoa silmiään, kun neiti hyvin päättäväisesti lähti poikkeamaan jäljeltä vinosarkaan kulkevia askelia pitkin. Vaikea sanoa, mikä oli syy, mutta suoritus oli ala-arvoinen. Koska Viva oli muutenkin jotenkin outo ja väsynyt, päätin jättää muut osuudet väliin. Vivan niska tuntui jäykältä ja lihakset kireiltä.

Olisiko syynä ollut edellisenä viikonloppuna omalla leirillä tehty kuperkeikka?

Ensin juostaan miljoonaa, hypätään kolmesta metristä ja saadaan huono ote.



Sitten pudotaan hihasta, heitetään kuperkeikka ilmassa ja tömähdetään niskoilleen tantereeseen.



Karsintojen jälkeen tehtiin pari palauttavaa treeniä ja sen jälkeen on vaan lepäilty. Minna on käynyt Vivaa hieromassa muutaman kerran. Sillä on selviä kipukohtia oikealla puolella ja etutassujen ojentajissa.

Eikä tässä vielä kaikki sairastupakuulumiset. Olen käynyt Vivan kanssa juoksemassa ja siinä havaitsin, että se alkaa ontua oikeaa takajalkaa muutaman kilometrin kohdalla. Se on sama jalka, jonka takia oltiin pitkällä saikulla talvella (lonkkaluun päässä nirhauma). Jokohan se olisi laitettava tämä tapaturma-altis yksilö eläkkeelle? Tai ehkä metsäjälkeä ja tokoa voisi vielä ajatella :)!

Rodon kanssa päästiin puruissa hieman eteenpäin ja alkoi näyttää siltä, että siitä saattaisi purukoira tulla. Jäljellä se ei ole mikään superlahjakas eikä sen tottis tule koskaan olemaan mikään helppo nakki. Paljon se vaatii töitä, jos arvokisoihin mielii. Eikä suojelun harrastamisessa oikein muuten ole mitään järkeä. On se sen verran rankka, kalllis sekä aikaa ja henkistä energiaa vievä laji!

Reinon piti osallistua sekä hakukokeeseen, että tokon yökisoihin kesäkuussa. Ne toiveet romuttuivat, samoin kuin Vivan kesäkuun Lahden kokeeseen osallistuminen, kun jouduin jättämään autolla ajamisen viideksi viikoksi. Minulle sattui huono arpaonni ja jouduin kahden vuoden sisällä liian usein peltipoliisin uhriksi (muutaman kympin rikesakkoja). Siihen sitten yksi ohituskaistatilanne ja soppa oli valmis. Lähes neljäkymmentä rikkeetöntä vuotta auton ratissa ei painanut mitään ja nyt sitä ollaan kortittomia vielä reilun viikon ajan.

Tänä aikana olen todennut, että ilman koiria / koiraharrastuksia auton tarve olisi minimaalinen. Töihin olen ajanut pyörällä, joka on tosi kivaa ja kaupassa käyntikin sujuu samalla pelillä. Muutaman kerran on käyty Markuksen tai Eeron kanssa vähän isommilla ostoksilla, mutta muuten olen pärjännyt ihan hyvin. Ja oma kuntokin on kohonnut huimasti! Harmi vaan, että alkukauden kaikki tavoitteet jäävät saavuttamatta. Täytyy ottaa koekalenteri uudestaan esiin, kunhan näen mikä koirien kunto on, kun taas päästään kunnolla treenaamaan.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Kevätpörriäinen

Kevätkautta leimasivat talven lumiset harrastukset. Vivan ja Reinon kanssa päästiin hiihtämään Saimaalle ja siellä vietettiinkin monta mukavaa hetkeä. Ei juurikaan ole nautinnollisempaa kuin viilettää koiran kanssa kirkkaana talviaamuna järven selällä. Siinä lepää sielu ja ruumis saa rääkkiä. Ostin myös uudet luistelusukset ja kävin ihan omallakin moottorilla hiihtämässä Kalevankankaalla.

Rodo ei yrityksistä huolimatta oppinut hiihtämisen jaloa taitoa. Se ei vaan kertakaikkiaan älynnyt, että suksien edessä saa ja pitää vetää. Se teki äkkipysähdyksiä ja lensin muutaman kerran lahjakkaasti sen yli. Jos suoran päässä oli ihminen patukan kanssa, mentiin tietty hurjaa vauhtia, mutta ilman ärsykettä homma tuntui aivan toivottomalta. Pitää yrittää ensi talvena uudellleen, jos vielä uskallusta riittää.

Moottorikelkkaakin pääsin kokeilemaan Arin ja Eijan lammella. Se oli jännää, mutta enpä haluaisi moisella haisulilla noin yleensä ottaen matkaa taittaa.


Reinolle opetettiin talven aikana pulkan ja kärryjen vetoa. Pari kertaa päästiin MPKY:n koiravaljakkohommiin lapsia vetämään. Yllättävän hyvin Reino -poika jaksoi keskittyä työhönsä, vaikka oli muita koiria paikalla. Lapsista se tykkää kovin, joten sen suhteen ei ole mitään kynnystä.



Ringa -lauman valtias, jätti meidät suureen ikävään 1.4.2011. Se kuoli vaikean yön jälkeen aamun sarastaessa täällä omassa kodissa rakkaiden ihmisten ympäröimänä. Sillä todettiin joulun jälkeen lymfooma. Kuolemaa edeltäneeseen päivään asti se jaksoi hyvin lenkkeillä ja söi halukkaasti. Sitten tuli totaalinen kunnon romahdus -ruoka ei aamulla maistunut eikä Rinkku jaksanut enää kunnolla edes kävellä. Eero haki kaverukset Korpilahdelta tänne kotiin. Tilasin ajan seuraavaksi aamuksi, mutta Ringa päätti lähteä oman aikataulun mukaan. Nuku rauhaisaa ikiunta rakas ystävä!

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Talven riemuja


Treenitauossa on sellainen mukava puoli, että ehtii kokeilla kaikkea mukavaa, kuten pulkan vetoa ja hiihtämistä poikakoirien kanssa. Harmi vaan, että ei päästä jäälle hiihtämään näköjään tänäkään vuonna, joten aika vähiin se riemu varmaan jää. Olin aikeissa treenata Vivaa ihan kisoihin asti, mutta tappelun jälkiseuraukset laittoivat suunnitelmat uusiksi. Reinon kanssa kokeilin, mutta sillä on niin suuri mielenkiinto muita ladulla olevia koiria kohtaan, että en uskalla lähteä sen kanssa kilpailemaan. Pilaisimme vielä jonkun toisen suorituksen. Pitäisi päästä harjoittelemaan ohituksia kunnolla.

Ihan omallakin moottorilla on tullut hiihdettyä enemmän kuin parina viime talvena. Erityisesti luisteluhiihto on tällä hetkellä työn alla. Sisulla vetelen 15 km, mutta on se aika hidasta menoa ylämäissä :), sellaista lyllertämistä! Samalla on käynyt selväksi se karvas tosiasia, että kunto ei parane tottiskentällä, pellolla eikä purutreeneissä. Aikaa itselle tahtoo vaan jäädä turkasen vähän, kun tuo pääasiallinen harrastus vie aktiivikaudella niin paljon tunteja viikosta, ihan jo pitkien matkojen takia. Pakko on jatkossa miettiä kompromissia, jos meinaa jotenkin pysyä elämän syrjässä kiinni. Huono kunto on yhteydessä niin moneen muuhun asiaan, kuten väsymykseen ja yleiseen jaksamattomuuteen ja mielialaan ja kaikkeen. Niinkuin ei näitä nyt jokainen tietäisi. Kysehän on vaan siitä mitä asialle päättää tehdä. Katsotaan nyt....


Rodon kanssa on käyty sisähallitreeneissä aktiivisesti. Pikkuinen alkaa kestää häiriötä aina vain paremmin ja paremmin. Se tuntuu ihan älyttömän mukavalle. Täällä Musti ja Mirri Areenalla se mielestäni toimii koko ajan todella hyvässä vireessä ja on aktiivinen minua kohtaan. Jostain syystä Orimattilassa se kuitenkin vaikuttaa hieman innottomalta ja saan aina palautetta siitä, että koirassa pitäisi olla enemmän jännitettä! Pitää vissiin ottaa molempien paikkojen treenit videolle, että itsekin näkisin eron! Tunnetilaa siis työstetään...Tiedänhän minä mikä siellä taustalla on! En ole pystynyt pentuna opettamaan Rodoa aktiiviseksi minua kohtaan, kun kaikki päättyi aina taisteluun pallosta tai patukasta ja neuvotteluun siitä, syödäänkö mun vaatteet heti vai hieman myöhemmin. Surkea ohjaaja!

Puruissa on ehditty käymään keskimäärin kerran viikossa Orimattilan sisähallissa. Vivan kanssa ei olla vielä saikun jälkeen aloitettu. Rodon treenit eivät ole mielestäni kovinkaan paljon edenneet. Tuntuu, että sillä on joku syvälle juurtunut opittu käyttäytymismalli maalimiestä kohtaan, jota on näköjään erittäin vaikeaa saada purettua.

lauantai 1. tammikuuta 2011

Niin se vuosi taas vaihtui



Joulukuu oltiin kokonaan treenitauolla. Erittäin kiireisen työrupeaman ohella käytiin vain ihanilla pakkaslenkeillä, useimmiten vielä koirat hihnassa. Rinkku vietti täällä aikaansa myös, joten kaksi lenkkiä illassa oli hyvinkin tavallista. Siinä ohessa vietettiin Bite Clubin pikkujoulut Elisen mökillä. Olipahan taas melkoisen mukavaa menoa. Parhaimmat valvoivat yhdeksään aamulla. Samaan aikaan osa porukasta heräili kahvin keittoon. Oli jotenkin kummallista olla reissussa ilman koiria...Laura oli täällä koiravahtina.

Viva ja Rodo tappelivat oikein kunnolla joulukuun puolivälin paikkeilla, kun Viva rupesi komentamaan Rodoa vähän kiivaasti. Rodohan ottikin homman niin tosissaan, että Vivan kaula tuntui pahasti vaurioituneen. Ei siitä sitten mitään isompaa löytynyt, mutta kipeä se oli pitkään. En sen jälkeen antanut niiden olla sisällä pidempiä aikoja ollenkaan yhdessä. Ulkona kyllä touhusivat entiseen malliin. Jonkinlaista jännitettä siinä yhteiselossa oli havaittavissa ja harmittaa, että en ennakoinut. Nimittäin joulupäivän aamuna klo 9 syntyi uusi kahakka ulkona, kun kolistelin ruoka-astioita eteisessä. Viva oli jälleen aloitteellinen. Saatiin Lauran kanssa tappelupukarit irroitettua ja Viva näytti sen verran reikäiseltä ja vertavuotavalta, että lähdettiin paikkauttamaan sitä saman tien. Kaksi tuntia siellä vierähti, kun eläinlääkäriopiskelija taideparsi hullua narttua kokoon. Kolme haavaa siinä tikattiin ja antibiootit tiety on syöty. Rodolle ei tullut juuri mitään vammoja. Mitä nyt yhden illan ontui toista etukäpälää. Niin se sitten loppui tämän pariskunnan yhteiselo. Todella kurjaa ja sääli! Viva ei vaan näemmä tule muiden lauman jäsenten kanssa juttuun. Reino on ainoa, josta se ei koe minkäänlaista uhkaa. Onneksi meillä on tilaa, mutta ei se silti kivaa ole. Rodo on kyllä jotenkin nyt rauhoittunut, kun Viva on ollut muualla. Ehkä sitä stressasi se Vivan yletön järjestyksen valvonta!

Joulu vietettiin tuttuun tapaan. Taloon laskeutui lauma riehakasta nuorisoa. On vaihdettu lahjoja, syöty ihania ruokia ja joutu makoisia juomia, katseltu leffoja ja naurettu. Lenkittäjiä on koirilla riittänyt ja kaikki on ollut ihan supermukavaa. Laura ja Rinkku ovat täällä vielä viikon, mutta muut ovat jo lähteneet omiin koteihinsa. Hiihtämäänkin olen ehtinyt sekä yksin että Lauran kanssa. Huominen on vielä lepoa ja sitten palataan arkeen. Päivä pitenee ja koirien treenaaminenkin on taas aloitettava. Saa nähdä mitä vuosi 2011 tuo tullessaan. Olen paljon pohtinut koiraelämääni eteenpäin, mutta hyvää ratkaisua ei oikein ole löytynyt. Ehkä päätöksiä syntyy sitten, kun aika on kypsä.