Treenitauossa on sellainen mukava puoli, että ehtii kokeilla kaikkea mukavaa, kuten pulkan vetoa ja hiihtämistä poikakoirien kanssa. Harmi vaan, että ei päästä jäälle hiihtämään näköjään tänäkään vuonna, joten aika vähiin se riemu varmaan jää. Olin aikeissa treenata Vivaa ihan kisoihin asti, mutta tappelun jälkiseuraukset laittoivat suunnitelmat uusiksi. Reinon kanssa kokeilin, mutta sillä on niin suuri mielenkiinto muita ladulla olevia koiria kohtaan, että en uskalla lähteä sen kanssa kilpailemaan. Pilaisimme vielä jonkun toisen suorituksen. Pitäisi päästä harjoittelemaan ohituksia kunnolla. 
Ihan omallakin moottorilla on tullut hiihdettyä enemmän kuin parina viime talvena. Erityisesti luisteluhiihto on tällä hetkellä työn alla. Sisulla vetelen 15 km, mutta on se aika hidasta menoa ylämäissä :), sellaista lyllertämistä! Samalla on käynyt selväksi se karvas tosiasia, että kunto ei parane tottiskentällä, pellolla eikä purutreeneissä. Aikaa itselle tahtoo vaan jäädä turkasen vähän, kun tuo pääasiallinen harrastus vie aktiivikaudella niin paljon tunteja viikosta, ihan jo pitkien matkojen takia. Pakko on jatkossa miettiä kompromissia, jos meinaa jotenkin pysyä elämän syrjässä kiinni. Huono kunto on yhteydessä niin moneen muuhun asiaan, kuten väsymykseen ja yleiseen jaksamattomuuteen ja mielialaan ja kaikkeen. Niinkuin ei näitä nyt jokainen tietäisi. Kysehän on vaan siitä mitä asialle päättää tehdä. Katsotaan nyt....
Rodon kanssa on käyty sisähallitreeneissä aktiivisesti. Pikkuinen alkaa kestää häiriötä aina vain paremmin ja paremmin. Se tuntuu ihan älyttömän mukavalle. Täällä Musti ja Mirri Areenalla se mielestäni toimii koko ajan todella hyvässä vireessä ja on aktiivinen minua kohtaan. Jostain syystä Orimattilassa se kuitenkin vaikuttaa hieman innottomalta ja saan aina palautetta siitä, että koirassa pitäisi olla enemmän jännitettä! Pitää vissiin ottaa molempien paikkojen treenit videolle, että itsekin näkisin eron! Tunnetilaa siis työstetään...Tiedänhän minä mikä siellä taustalla on! En ole pystynyt pentuna opettamaan Rodoa aktiiviseksi minua kohtaan, kun kaikki päättyi aina taisteluun pallosta tai patukasta ja neuvotteluun siitä, syödäänkö mun vaatteet heti vai hieman myöhemmin. Surkea ohjaaja!Puruissa on ehditty käymään keskimäärin kerran viikossa Orimattilan sisähallissa. Vivan kanssa ei olla vielä saikun jälkeen aloitettu. Rodon treenit eivät ole mielestäni kovinkaan paljon edenneet. Tuntuu, että sillä on joku syvälle juurtunut opittu käyttäytymismalli maalimiestä kohtaan, jota on näköjään erittäin vaikeaa saada purettua.