sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Akkujen latausta



Tämä piskuinen karvapallero täyttää tänään 10 vuotta! En pääse tekemään Ringalle kakkua, sillä se matkasi perjantaina taas Helsinkiin, tarkemmin sanoen korttelipoliisiksi Kallioon. Toivottavasti Karkki muistaa juhlistaa tätä päivää asiaan kuuluvalla tavalla. Rinkku on tosiaan asunut Karkin luona jo kolmisen viikkoa. Karkin seinänaapuriksi ilmaantui meluisa huumeporukka, joten Ringa on siellä ikäänkuin virantoimituksessa ja turvana. Voin uskoa, että ilman Rinkun lupaa ei asuntoon juuri ole tulemista!

Vito on nyt ollut yli viikon toimettomana tallissa. Huomenna se vihdoin pääsee korjaamolle. Tiistaina tai keskiviikkona selvinnee onko vika isompi vai vähän pienempi. Siihen asti vaan pelätään pahinta ja toivotaan parasta!

Viva ja Reino eivät juurikaan ole hyppineet seinille vaikka kaikki treenit on katkolla ja ollaan käyty vain hihnalenkeillä. Aika sopeutuvaisia elukoitahan nuo ovatkin :)! On tässä autottomuudessa yksi myönteinenkin seikka. Tulee opeteltua hihnakäyttäytymistä oikein olan takaa.

Yhtenä päivänä olin Reinon kanssa kahdestaan lenkillä. Reitin varrella oleva koirapuisto näytti olevan tyhjillään ja taskussani sattui olemaan pallo. Päätinpä mennä heittelemään palloa, että poika saisi vähän irroitella ainaisen hihnakävelyn sijaan. Tovi siinä tutkittiin hajuja ja leikittiin. Kohta aitauksen ulkopuolella näkyi mies ja koira. Reino siitä ampaisi katsomaan tulijaa, aita ei hidastanut sitä yhtään. Yli mentiin kauniisti. Onneksi kulkijat olivat tulossa puistoon. Koira oli 10 kk:n ikäinen collie Onni. Reino yritti saada sitä leikkimään kanssaan, mutta se ujosteli ja lymysi vuoroin isäntänsä ja vuoroin minun jalkojen takana. Reino turhautui, kun ei saanut leikkikaveria -ja kusi tulokkaan päälle. Kun tämä oli toistunut neljä kertaa, poistuimme vähin äänin paikalta.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Kevättä luvassa

Vihdoin näyttää siltä, että kevät taitaa olla tulossa. Aurinko paistaa ja räystäät tippuvat, ikkunat näyttävät likaisuutensa ja koirankakat loistavat valkealla pihamaalla! Tuntuu hienolta, kun illallakin on hetken valoisaa.

Paljon muuta mukavaa ei sitten kuulukaan. Vitosta löytyi vihdoin vika, jonka korjaaminen vie useamman tuhatlappusen. Nyt sillä ei saa ajaa yhtään ja saan sen korjaamolle vasta viikon kuluttua. Korjaukseen menee ainakin viikko, joten eipähän tartte haaveilla hiihdosta jäällä, ei metsäreissuista eikä minkään lajin treeneistä.

Eipä silti, olen itsekin sairaana, joten tauko sattui aika sopivaan saumaan. Hihnalenkitkin saavat tällä hetkellä hien pukkaamaan niskaan, joten otetaan nyt rauhallisesti jonkun aikaa.

Viime päivät ovat menneet sohvalla lojuen. Reino näyttää hyvin tyytyväiseltä koiralta, kun se saa koko päivän käännellä kylkeä auringonläikässä ja murahdella unissaan. Mitä lie onnellisen koirapojan unia se näkeekään? Viva ei jaksa torkkua kuin tunnin kerrallaan. Tasaisin väliajoin se tulee hyvin kysyvänä sohvan viereen tuijottamaan. Kun vastetta ei tule, se kiertelee muutaman kierroksen kämpässä, katselee ikkunasta ulos ja rojahtaa taas vahtipaikalleen eteiseen syyllistävästi huokaisten.

No, tää on nyt tätä, vaikka onkin aika syvältä!