Vihdoin näyttää siltä, että kevät taitaa olla tulossa. Aurinko paistaa ja räystäät tippuvat, ikkunat näyttävät likaisuutensa ja koirankakat loistavat valkealla pihamaalla! Tuntuu hienolta, kun illallakin on hetken valoisaa.
Paljon muuta mukavaa ei sitten kuulukaan. Vitosta löytyi vihdoin vika, jonka korjaaminen vie useamman tuhatlappusen. Nyt sillä ei saa ajaa yhtään ja saan sen korjaamolle vasta viikon kuluttua. Korjaukseen menee ainakin viikko, joten eipähän tartte haaveilla hiihdosta jäällä, ei metsäreissuista eikä minkään lajin treeneistä.
Eipä silti, olen itsekin sairaana, joten tauko sattui aika sopivaan saumaan. Hihnalenkitkin saavat tällä hetkellä hien pukkaamaan niskaan, joten otetaan nyt rauhallisesti jonkun aikaa.
Viime päivät ovat menneet sohvalla lojuen. Reino näyttää hyvin tyytyväiseltä koiralta, kun se saa koko päivän käännellä kylkeä auringonläikässä ja murahdella unissaan. Mitä lie onnellisen koirapojan unia se näkeekään? Viva ei jaksa torkkua kuin tunnin kerrallaan. Tasaisin väliajoin se tulee hyvin kysyvänä sohvan viereen tuijottamaan. Kun vastetta ei tule, se kiertelee muutaman kierroksen kämpässä, katselee ikkunasta ulos ja rojahtaa taas vahtipaikalleen eteiseen syyllistävästi huokaisten.
No, tää on nyt tätä, vaikka onkin aika syvältä!