sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Juhlan jälkeen


Isot tytöt lähtivät äsken kotimatkalle kohti Helsinkiä ja alkaa olla juhlan jälkeinen tunnelma talossa. Ruumis huutaa terveellisempiä elämäntapoja! Tulkoon arki ja säntillisempi elämä. Jonkinlaista muutosta on oikeasti kyllä ruvettava tekemään ruumiinkulttuurin puolella. Sen verran julkaisukelvotttomia eli inhorealistisia olivat kaikki kuvat, joihin tietämättäni olin joutunut :)!

Koirat ovat olleet niin kiltisti. Treenattu ei olla yhtään, mutta kohtuullisia lenkkejä ovat kyllä saaneet joka päivä. Lenkittäjiä oli yllin kyllin, mulle riitti yhtenäkin päivänä jo kerran lenkiketty koira kaveriksi. Kovasti ne yrittivät aina olla avuksi keittiöhommissa :)!

lauantai 19. joulukuuta 2009

Joulutohinoita

Toivoin jo moneen otteeseen hieman kuivempia kelejä. Kolme koiraa tuo uskomattoman määrää likaa sisään -varsinkin, kun lukeudun siihen joukkoon, joka ei jokaisen pihassa juoksentelun jälkeen jaksa pestä 12 tassua! Saatiin sitä pakkasta sitten vihdoin. Hiukan vähempikin olisi riittänyt. Koko viime viikon mittari näytti 19 - 20 astetta. Treenikentällä ei käyty kertaakaan viikon aikan. Sen sijaan opeteltiin hihnakävelyä oikein urakalla.

Eilen illalla pakkanen laski 15 asteeseen ja lähdimme pimeään metsään otsalampun ja vilkkupantojen kanssa. En ole mitenkään tottunut pimeässä liikkuja, kaupunkilaistyttö nääs! Onneksi pimeydestä juoksi aina vastaan vain sen verran silmäpareja kuin sinne oli viereltä häipynytkin :)!

Tänään käytiin HauHau -hallilla Reinon tokotreeneissä. Annoin kauko-ohjattavasta sitruunapannasta pienen muistutuksen ennen varsinaista suoritusta, kun Reino taas haisteli maata! Paikkamakuu sujuikin sitten loistavasti! Myöskään yksittäisliikkeiden aikana ei nenä käynyt maassa yhtään kertaa. Silläpä tempulla olikin suotuisa vaikutus! Saa nähdä kuinka kauan tehoaa!

Ollaan koirakakaroiden kanssa neljään pekkaan, kun Eero lähti eilen Lauran ja Rinkun kanssa Viroon. Tulevat vissiin tiistaina kotiin. Hyvä näin! Ehdin kaikessa rauhassa valmistella Joulua. Tänään jo hankin muutaman lahjan ja leivoin torttuja ja pipareita. Ei silti, ei niitä kukaan jaksa syödä, mutta oli kiva saada vähän joulumaista tuoksua kämppään. Huomenna täytyy jatkaa lahjaostoksia ja pitää oikein kunnon paketoimistalkoot. Tuonne ruokahuoneeseen on kertynyt vähän sitä sun tätä, joka pitäisi peittää kääröihin :)!

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Reino on hieno hakukoira

Ihan ekaksi täytyy iloiten mainita, että Reinosta on vissiin kehittymässä vallan mainio hakukoira! Viime aikojen treenit ovat koko ajan menneet parempaan suuntaan ja erityisesti tänään Reino oli todella motivoitunut hommaan. Koiraa autosta hakiessa maalimiestäti kävi antamassa Reinolle yhden lihapullapalan ja häipyi siitä keskilinjalle muiden joukkoon. Oli sovittu, että vain kolmas ukko hieman haamuilee, muut ovat "pimeitä". Reino lähti aivan täpinöissään keskilinjaa kohti ja lähetettäessä upposi hyvin vasempaan etukulmaan. Sama vire oli yllä oikealle lähetettäessä. Kolmas ukko näyttäytyi kaukana ja sinne lähdettiin tietty sata lasissa. Neljäs oli vastatuulessa valmiina piilossa. Sinnekin Reino kovasti hinkusi ja löytö oli hyvä! Ilmaisut olivat erinomaisia, haukku puhdas ja kestävä. Olinpa aika iloinen ja Reino sai kovasti kehuja + makkararinkiä vielä lopuksi. Ihan tuntuu siltä, että jotakin on vihdoin loksahtanut kohdalleen! Tätä menoa päästään ensi kesänä kokeeseen :)!

Reinosta pitää kertoa edelleen, sillä sen kanssa olen suurimmaksi osaksi viime aikoina puuhastellutkin. Olemme kovasti treenanneet tokoa ja eilen taas käväisimme kokeessa, tuloksena toinen ykköstulos (167 p.). Koe meni viretilan kannalta oikein hyvin. Olin tyytyväinen Reinon motivaatioon ja täsmällisyyteen. Sen sijaan en ollut tyytyväinen sen jatkuvaan haisteluun! Paikkamakuu putosi kutoseen, kun poju taas venytteli ja ryömi haistellen maata. Palkaksi vieläpä löytyi jotakin syötävääkin. En tiedä oliko sillä merkitystä, että toiselle puolelle sattui kultainennoutajauros, joka muistutti aivan sitä koiraa, joka viime kokeessa tuli haistelemaan Reinon sukukalleuksia? Ennen liikkumistaan Reino kovasti katseli tätä vieruskaveria. Toisella puolella oli maliuros, josta Reino ei välittänyt mitään. No, ongelma tämä on joka tapauksessa ja jotakin on keksittävä! Haistelua esiintyi myös kaikissa jäävissä liikkeissä, kun jätin koiran. Samoin hyppytelinettä sen piti haistaa kesken menomatkan ja niinpä tietty jouduin antamaan uuden käskyn, kun koira pysähtyi kuin seinään esteen eteen!

Rodon kanssa on puuhailtu namitottista edelleen. Kentällä on myös harjoiteltu "mami on maailman tärkein -juttuja". Palloleikit on myös oettu kuvioihin mukaan. Irroitus on Rodolle sen verran totinen juttu, että olen siinä saanut jo aikaan pienen konfliktin poikasen. Täytyy miettiä mitä sille teen, ettei hieno puruote kovin paljon kärsisi! Sympaattinen tapaus tämä pentu!

Viva on saanut nauttia lähinnä oloneuvoksen päivistä! Tottiksessa on tehty vain hiljentymisharjoituksia ja seuraamista "turpa ummessa"! Agilityssa on viikoittain otettu muutama ratapätkä Reinon ja Lauran harjoitusten yhteydessä. Yllättävän hyvin se hallissa on mennyt! Uutena lajina olemme aloittaneet koirasauvajuoksun! Sidon itseni vetovyöhön ja lähdemme sauvakävelemään, mutta suuren osan matkasta juoksemme! Se tekee NIIN hyvää, sekä koiralle että sen omalle ihmiselle.

Viime viikonloppuna oli Bite Clubin pikkujoulut! Paikka oli aivan ihana, mutta aika kaukana eli Valkeakoskella. Tunnelma oli katossa, ruoka hyvää ja seura mahtavaa!

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Tonttuilua



Lopuillaan oleva viikonloppu on ollut hauska! Lauantaina osallistuimme Reinon kanssa Joulupukin joulukulkueeseen. Meidän tavoitteena ei niinkään ollut näyttäytyminen yleisön edessä vaan Reinon totuttaminen muihin koiriin -taas kerran oli hyvä tilaisuus osoittaa sille, että muita ei mennä moikkamaan, kun ollaan hommissa. Yllättävän hyvin se meni. Paikoitellen se jopa malttoi kävellä hihna löysänä.

Sitten mentiin Rinkun ja Lauran kanssa metsäretkelle. Siellä vierähtikin melkein pari tuntia, kun kahdessa erässä juoksutettiin kaverit. Muuta en sitten saanutkaan aikaan. Huonoa omaatuntoa potien menin nukkumaan jo klo 9 aikoihin, sillä aamulla oli varhainen herätys.

Aamulla sitten lähdettiin kohti HauHau -hallia ja Reinon tokotreenejä. Poika oli aivan mainio lukuunottamatta sitä iän ikuista paikkamakuuta. Taas piti nuuskia ja hieman ryömiä mua kohti. Kielto ei auttanut mitään, joten palasin koiran sivulle ja nostin sen takaisin oikealle paikalle. Kovin en viitsinyt äkseerata, ettei vieruskaveri häiriinny.

Tokotreenien jälkeen ajeltiin etsimään niitä kelmejä, jotka olivat taas varastaneet Reinon aamuruuan ja piiloutuneet metsään. Kuten huomaatte, olemme aloittaneet uudelleen hakuharrastuksen! Reino on mukava haukkuvan hakukoiran alku, kunhan saadaan sille lisää maalimiesmotivaatiota. Sen vire laskee hyvin helposti. Kaksi ensimmäistä ukkoa haetaan innolla, mutta sitten alkaa dieseli yskiä. Nyt on tehty muistikuvia ja niillä into säilyy vähän paremmin. Täytyy vissiin lukea joku ruotsalaisten opus. Omat keinot alkavat olla vähissä :)! Hakutreenien jälkeen otettiin Oskarin kanssa paikkamakuuharjoitus takapalkalla eli jätin pienen ruokarasian Reinon selän taakse. Se menikin vallan hienosti! Näitä nyt teemme seuraavaan kokeeseen asti. Lopuksi Rodo -pikkuinen pääsi keräämään kreppejä ja leikkimään ihanan Allin kanssa.

Ja sitten olikin Vivan vuoro. Lähdimme sauvakävelemään, mutta katu oli niin liukas, että piti poiketa metsään. Siellä pistettiinkin juoksuksi ja voi, että se oli mukavaa. Ihan kuin olisi palannut nuoruuden aikoihin, ei painanut askel eikä pihissyt henki. Ja Vivakin nautti...tätä täytyy taas alkaa tehdä!

Edellisen kirjauksen jälkeen ollaan vissiin enimmäkseen tokoiltu. Reinon kanssa on työstetty paikkamakuuta ja saattiinkin se aika mukavaan kuntoon, mutta sitten Pieksämäen hallikisoissa viikko sitten vieruskaveri nousi ylös ja patsasteli Reinon luo tutkimaan sen sukukalleuksia. Rähäkkähän siitä meinasi syntyä. Kuulin ensimmäistä kertaa Reinon sanovan jollekin RÄYH! Siihen meni ykköstulos, sillä mekin saatiin liikkeestä nolla (Reino oli sitä ennen liikkunut puoli koiran mittaa, ryömien). Ei se kuitenkaan yhtään provosoinut viereistä urosta, ei edes vilkaissut sitä koko aikana. Muut liikkeet menivät reinomaiseen tyyliin eli hyvin tai semi hyvin. Pari perusasentoa tarvitsi toisen käskyn, mutta ne nyt on helposti korjattavissa. Pisteitä tais tulla 149.

Samaisessa tokokokeessa Viva kaatoi kanoottinsa pahemman kerran ja saatiin kolmostulos (118,5 p). Tämä oli se halli, jossa on agilityesteet vieressä, kun tokoliikkeitä tehdään. Se on osasyy ylivireeseen, mutta ei koko totuus. Onhan Vivalla ohut hermorakenne ja onhan sen ylipäätään vaikea pitää itseään kuosissa korkeassa vietissä. Miksi se sitten nousee niin korkeaan vireeseen? Jaa-a? Se osaa kyllä virittäytyä ihan itsekin, ihan arkielämässäkin, mutta olen minä sen pentuna väärin kouluttanutkin. Tämä koira olisi varmaan tarvinnut paljon rauhallista teknistä opetusta ja vähemmän patukka- ja pallohärdelliä ihan pienenä. No, näillä mennään. Seuraavana päivänä menin taas samaan paikkaan kokeeseen ja vein sen kolmannen kiekaisun jälkeen pois kehästä! Ähäkutti!

lauantai 31. lokakuuta 2009

Tasaisen harmaata



Kokeiden jälkeinen aika on vietetty jonkin sortin hiljaiseloa. Pellolla on toki käyty ja opiskeltu Vivan kanssa suoria esineilmaisuja filmipurkkien avulla. Eipä ole mitään kovin suurta edistymistä tapahtunut. Kun aktiivisin treenikausi on takana, on taas ehditty opettelemaan hihnakävelyäkin. Yksi koirakakara kerrallaan on päässyt mukaan ja lenkin loppupuolella on pysähdytty tekemään tokojuttuja yhden koulun valaistulle kentälle. Laatuaikaa itse kullekin...

Reino ja Laura ovat ahkeroineet agilityn parissa ja minäkin olen siinä sivussa innostunut juoksemaan Vivan kanssa silloin tällöin. Kyllähän se treeneissä ihan mukavasti kulkee, mutta annas olla, jos olisi kisatilanne. Otetaan tämä laji toistaiseksi huvin ja urheilun kannalta.

Pari viikkoa sitten pyrähdettiin Reinon kanssa Lappeenrantaan luonnetestiin, kun satuttiin saamaan peruutuspaikka. Muuten Reino käyttäytyi hyvin reinomaisesti, mutta kelkkaa se pelkäsi ihan tosissaan. Mitään mörköjä se ei ennen ole "nähnyt", mutta onhan se pehmeä poika, joten kai tuo oli ihan odotettavissa. Pisteitä herui 154 p. ja kaikki plussan puolella. Tiedä häntä mihin tuota tulosta tarvitaan, mutta tulipahan käytyä.

Olemme tokoilleet melko ahkerasti ja käyneet pari kertaa Pieksämäelläkin HauHau -hallissa treenaamassa. Siellä järjestetään paljon kokeita, joten ihan mukavaa saada vähän kokemusta tilasta. Sitäpaitsi siellä ei tuule, ei sada!

Rotumestiksiä käytiin katsomassa Kangasalla ja siellä tavattiin sekä Rodon iskä että kolme sisarusta. Kovin olivat villejä ja mustapäisiä kaikki pentuset ja Erkki -isä teki vaikutuksen sekä tottiksessa että puruissa. On siinä tavaraa mistä ammentaa! Rodon kanssa olen edennyt hyvin maltilla. Ruokatottista tehdään ja hieman leikitään, mutta kovin paljon en ole sitä hetsannut. Hyvin se tuntuu syttyvän! Kunhan loput hampaat tuosta vaihtuvat, lisätään patukka- ja palloleikit ohjelmaan systemaattisemmin.

tiistai 6. lokakuuta 2009

Vain elämää, ei sen enempää!



Syykuussa treenattiin niin ahkerasti, että kuulumisten kertominenkin lähes jäi! Reinon kanssa käytiin jossain välissä virallisessa tokokokeessa ja se meni aivan upeasti. Pisteitä herui ykköstuloksen verran (169.) Loppupisteet olisivat olleet vieläkin paremmat ilman omatoimisesti suoritettua estehyppyä. Liike oli ihan täysi kymppi, mutta Reino ehti hypätä esteen yli ennen virallisen suorituksen alkua, joten liike arvioitiin nollaksi. Tarkkuutta vaan jatkossa!

Hyvillä mielin osallistuttiin Reinon kanssa BH -kokeeseen Hauholla viime viikonloppuna, mutta siellä Reino yllättäen valuikin tyhjiin paikallamakuussa ja suoritus oli aivan ala-arvoinen. Lähinnä päiväkävelyksi sitä kai voisi kutsua. Sellaista voi sattua tällaisen koiran kanssa, jolta oikeasti puuttuu omatoiminen aktiivisuus. Keväällä uusiksi ja vähän treenimetodejakin tietty pitää miettiä. Ei edes harmita. Reino on niin Reino!

Viva osallistui saman päivänä IPO 2 -kokeeseen. Hiukkasen iso pyörä heitti ja kanootti keikkui, mutta olen tyytyväinen. Yhteispisteitä saatiin 265 (Á 95, B 82, C 88). Tottiksessa tuli yksi puutteellinen liike eli liikkeestä seisominen. Muuten pisteet ropisivat lähinnä liian kiihkeän suorituksen vuoksi, ääntelyä siellä ja täällä, haukahtelua käännöksissä ja sivulletuloissa, noutokapulan pöyrähtelyä ym. Puruissa Viva oli vahvempi kuin ikinä! Pisteitä meni hallinnasta ja epäpuhtaista irroituksista. Mitään isompaa virhettä emme tehneet. Koira oli hyvä!

Laura ja Rinkku ovat muuttaneet uuteen omaan kotiin! Mukavaa, että se on täällä samassa kaupungissa. Reino on myös alkanut harrastaa agilitya Lauran ohjauksessa ja se on ihan huippua! Arkielämä siis palaa pikkuhiljaa entisiin uomiinsa. Rodo -pentunen kasvaa ja on osoittautunut aivan valloittavaksi epeliksi. Luonnetta löytyy, mutta rauhoittuakin osataan.

Nyt pidämme parin viikon treenitauon ja sitten mietitään eteenpäin. Ensi viikonloppuna on tiedossa hauska retki, sillä lähdemme Piian kanssa katsomaan belgien rotumestiksiä Kangasalle!

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Mihin aika katoaa?




En näköjään nykyisin jaksa aloittaa blogin kirjoittamista, sillä tiedän pentuleikkien tai pahanteon keskeyttävän sen tasaisin väliajoin. Nyt Rodo on ensimmäistä kertaa isojen koirien kanssa pihalla, joten istahdin tähän hetkeksi.

Edellisestä merkinnästä tuntuu olevan ikuisuus. Mitähän olemme leirin jälkeen tehneet? Vivan kanssa on jäljestelty harvakseltaan -kolmisen kertaa viikossa kai keskimäärin. Kulmatyöskentely lähti ontumaan leirin jälkeen. Olisko ollut vaikeampi alusta syynä -tai siis varmaan juuri näin olikin. Nyt on sitten otettu siinä asiassa oikein tehotreeniä. Piia on tallonut jälkiä kuudella kulmalla ja likalle on kerrottu, että kulmat ajetaan TARKASTI. Parissa viimeisessä treenissä oli jo vähän positiivista painetta nähtävissä :).

Lahden reissuja on tehty vähän harvakseltaan. Ensin oli aikatauluongelmia ja sitten Viva satutti tassunsa leikkiessään pallolla. Pari viikkoa on kuitenkin taas treenattu normaalitahdilla. Aiheena on selkäkuljetus ja se ei olekaan mikään pikku juttu! Saa nähdä ehtiikö liike valmiiksi ennen lokakuussa häämöttäviä kisoja. Uutena, mutta niin tuttuna, ongelmana on ylikiehuminen tottistreeneissä. Tällä kertaa sen aiheuttaja on piilojen kiertäminen! Viva oppi kiertämään piilot 3-5 oikeaoppisesti hyvin nopeasti, mutta nyt se rakastaa sitä hommaa LIIAN paljon :)!Voi jösses! Viva kiihtyy tottistelemaan mentäessä vaikka teen samat rutiinit kuin aina ennenkin. Silti se on menossa puruihin (tai siis piiloja kiertämään)eikä pysty pysymään nahoissaan.....toisinto siitä Talin surullisen kuuluisasta kokeesta vaikka silloin kiihtymyksen syynä olikin kuviteltu eteenmenolelu. Huomenna ajellaan taas Lahteen...Saas nähdä millä mielellä sieltä palaillaan. Lahden kentällä on siis vaneripiilot, jotka tietty ovat aina paikoillaan, joten ongelmaa ei oikein voi kiertääkään!

Reinon tottis on mennyt mukavasti eteenpäin. Käytiin möllitokossa ja saatiin huimat 191,5 pistettä. Eihän se Reinon suoritus mikään ultranopea ole, mutta ei laiskakaan. Ihan innolla se tekee ja niin täsmällisesti. Paikkamakuu oli vaikeaa, kun Reinon takana toisella kentällä jutteli pentukodin äiti Tuija heleällä äänellään :)! Reino tietty bongasi Tuijan juuri sillä siunaamalla, kun piti käydä maahan. No meni se maahan, mutta aikamoista vikinää ja pientä liikkumista piti koko suorituksen ajan tehdä. Olin kyllä varma, että nyt poikaa vietiin. Hermo kuitenkin piti! Hyvä Reino!

Rodon on kasvanut huimasti ja saanut 12 vk:n rokotuksetkin. Se on valloittava pikkumies! Joistakin asioista on jouduttu neuvottelemaan kovastikin ja jotkut asiat se oppii hyvin nopeasti. Jälkiä olisi voitu ajaa enemmän. Tottista on tehty ruualla ahkerasti. Ringaa ja Vivaa Rodo kunnioittaa syvästi, mutta Reinon se luulee olevan isokokoinen ja elävä purulelu. Rodo hyökkäilee Reinon kimppuun välillä hyvinkin vallattomasti eikä Reino osaa tai ei halua komentaa sitä yhtään ponnekkaammin vaan ryhtyy leikkiin vaikka selvästi huomaan, että sitä vähän kyllästyttää. No, eivätpä nuo ole yhdessä kuin pienempiä aikoja ja silloinkin valvotusti.

Tähän samaan syssyyn Laura ja Ringa muuttivat väliaikaisesti kotiin. Niinpä on sitten roudattu muuttokamoja Helsingin ja Mikkelin väliä ja yritetty sovitttaa niitä tänne Vuorikadulle. Lokakuun alussa parivaljakko saa mukavan kokoisen opiskelijasunnon. Siihen asti täällä onkin aika hulina :)!

sunnuntai 2. elokuuta 2009

BC -leiri Hauhovissa



Rodo -poikanen on nyt leirikokemusta rikkaampi. Neljä päivää vierähti Hauhovissa oman treeniryhmän leirillä. Rodo sopeutui joukkoon hyvin. Se oli reipas ja rohkea. Ruokakin alkoi maistua, kun vähän nälätettiin ja sitten "häirittiin" ruokarauhaa. Häkkielämään totuttelu oli helppoa yksinkertaisesti siksi, että muuta vaihtoehtoa ei ollut!

Vivaa työstettiin kaikilla osa-alueilla. Aamuisin aloitettiin pellolla, päivällä tottisteltiin ja illalla oli purut. Jäljet sujuivat hyvin, lukuunottamtta yhtä tyhmästi tehtyä kokeilua, jossa tallasin liian tiuhaa serpentiiniä ja siksakkia hieman vaativalle alustalle. Tavoitteena oli saada Vivalle vaikeampi jälki, että se keskittyisi paremmin, mutta tuloksena oli hermostuneisutta ja hätiköintiä. Eilen sitten tehtiin laajempia kaarroksia ja yksi terävä kulma sekä kolme normikulmaa. Esineitä (vieraita) oli viisi ja alusta oli helppo. Viva jäljesti hyvin ja esineetkin nousivat, vaikka ekalla ilmaisu tökkikin. Tottiksessa tehtiin töitä poikittamisen ja täyskäännösten kanssa. Viidennessä treenissä sunnuntaina koira kulki suorassa, mutta vielä ajoittain painoi polveen. Siihen otettiin avuksi istuminen tai täyskäännös vasemmalle. Purujen teemana oli piilojen 3 - 5 kierrot. On se oppivainen likka tuo Viva. Suurta etua on tietty siitä, että se rakastaa juoksemista ja on agilityssa tottunut työskentelemään myös irrallaan ohjaajasta. Tein yhden harjoituksen tyhjällä kentällä patukan avulla ja seuraavalla kerralla kentällä jo olikin maalimies. Pari kertaa Viva yritti varastaa neloselta suoraan kutoselle, mutta sen jälkeen homma alkoi pelittää. Paljon muuta ei sitten tällä leirillä opiskeltukaan. Markon kanssa tehtiin pari pakotreeniä keskiviikkona ja Skogsterin Janne otti sunnuntaina yhden pitkän liikkeen (ihan huvin ja urheilun kannalta)!

Renon kanssa tottisteltiin ja vire oli oikein mukava. Jäljellä opiskeltiin esineiden ilmaisua. Niihin pitää saada lisää motivaatiota. Hyvältä keinolta tuntui kuuden esineen suora, jossa palkaksi tuli kuusi kertaa herkkuruokaa! Olen nyt päättänyt, että Reinon kanssa ei jatketa suojelua. Vuodessa ei ole tapahtunut mainittavaa edistymistä puruotteessa eikä Reino ole riittävän aktiivinen maalimiehen edessä. Sen ominaisuudet eivät siten riitä suojeluun. Hieno ja minulle rakas koira se siitä huolimatta on! Treenaamme tähtäimenä BH -koe ja suuntaamme kenties erikoisjäljelle, metsäjäljelle ja hakuun (jos siihen jää aikaa).

maanantai 27. heinäkuuta 2009

Täydennystä



Rodo -vauva muutti Vuorikadulle eilen illalla. Kuvassa se on Anna -kummitädin sylissä Tuuloksen Mustissa ja Mirrissä, johon pysähdyttiin kotimatkalla. Tuli käytyä katsomassa ko. pentuetta kaverin kanssa ja siinä yhteydessä tapasin tämän ruman ankanpoikasen. Se jätti tassunjälkensä sydämeeni! Eilen sitten hain sen tänne joukon jatkoksi. Ihan tyhmää tietysti ottaa koira tällä tavoin. Toisaalta ei se näytä pitkällisen suunnittelunkaan jälkeen helposti onnistuvan. Nimittäin hyvän koiran saaminen! Toden sanoakseni, olin kyllä pitänyt tätä pentuetta mielenkiintoisena jo aiemmin, mutta yrittänyt välttää ajattelemasta asiaa liikaa :)! Tehty mikä tehty ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan (yäk miten kulunut koiraharrastajan klisee!).

Viime viikkolla käytiin Pattijoella Marian perheen luona ja tottisteltiin. Reinolle keksittiin hyvä konsti seuraamiseen (vireen ylläpitoon). Kerronpa tuloksista sitten, kun on vielä muutaman kerran treenattu. Koirat käyttäytyivät hyvin jopa Marian tarhassa. Hieno homma!

Loppuviikko vierähti KV -agilitykisan järjestelyissä. Kisapäivänä tuli vettä kuin Esterin sieltä, mutta porukka hoiti homman kotiin upeasti. Pellolle ei olla ehditty eikä puruissakaan ole päästy käymään. Tänään alkaa taas tositreeni.

torstai 16. heinäkuuta 2009

Kesäisiä retkiä



Kolme ensimmäistä kuvaa on äskeiseltä sieniretkeltämme, josta saatiin saaliiksi kantarelleja. Minä tyydyin napsimaan kuvia ja E. hoiti sienten metsästyksen. Kyllä oli mukavaa katsella kahta onnellista koiraa. Siellä ne parisen tuntia vilistivät pitkin mättäitä ja välillä pulahdettiin järveenkin.

Tässä kuvassa koirakakarat tutkivat innokkaasti etelä-savolaisen metsän antimia. Mitä lie yhteisesti kiinnostavaa olikaan tuossa kolosessa!





Autolle palatessa Reino sitten koki elämänsä järkytyksen! Se häipyi kielloista piittaamatta metsään eikä tullut pois kutsuttaessa. Niinpä pakkasimme itsemme autoon ja odotimme, kunnes herra suvaitsi saapua taas tielle. Silloin lähdin ajamaan pois...Reino lähti ensin perään, mutta ajatteli varmaan erehtyneensä autosta, kun se ei pysähtynyt, vaikka HÄN, poloinen eksynyt poika, juoksi perässä. Niinpä se älykkäänä olentona lähti pinkomaan sinne, mistä oli metsään karannut. Eipä löytynyt omaa laumaa sieltäkään.....hädissään se juoksenteli sinne ja tänne, kunnes vihdoin sain siihen näköyhteyden. Sitten tultiinkin aivan noloina mamin luo ja tiivisti polven juuressa köpitettiin autolle asti. Reino näytti aivan siltä, kuin taivas olisi pudonnut! Maailma siis voikin oikeasti kohdella NÄIN kaltoin kilttiä koiralasta!

Viime viikon alkupuolella matkattiin Viroon. Koirakakarat käyttäytyivät erittäin hienosti koko matkan ajan. Tosin Vivan oli vaikea rauhoittua Viljandin kerrostalossa, kun piti koko ajan vahtia rappukäytävän ääniä. Reino sen sijaan ei ollut moksikaan. Taitaa olla kuuro koko kaveri :)!



Retkeilimme hieman kaupungin ympäristössä, mm. Heimtalin kartanon mailla, joka on nykyisin jokin oppilaitos.



Viivyimme Viljandin asunnolla muutaman päivän ja tulomatkalla koukkasimme Tarton kautta Sillamäen kaupunkiin lähelle Narvaa. Katsastimme siellä uusimman hankinnan, kaksion ikivanhassa idyllisessä kerrostalossa puistomaisen kadun varrella. Ei jääty sinne tällä kertaa kuitenkaan olemaan vaan jatkettiin matkaa Tallinnaan. Siellä koirat jäivät yöksi autoon vahtimaan "ostoksia". Toisaalta ei niitä olisi viitsinyt kauheassa kaatosateessa sisälle asuntoon viedäkään. Yö nukuttiin makoisasti uutuuttaan hohtavassa kämpässä. Laivarantaan ajettiin 10 min. Aika kätevää!

Viva oli koko matkan loukkaantunut, kun juuri ennen matkaa vaihdoin Viton Transporteriin. Se ei juurikaan päätään kallistanut, jos auto liikkui. Ilmeisesti sitä häiritsi, kun se näki ulos toisella tavalla kuin Vitossa. Siinä oli tummennukset laseissa ja se oli muutenkin pimeämpi kuin tämä uusi, jossa on enemmän ikkunoita ja väliseinä ohjaamoonkin puuttuu. Kyllähän siitä epäluuloisempikin narttu menee päästään pyörälle. Entäs Reino? Höh, sille nyt on sama vaikka ajeltais karjavankkureilla. Unta palloon ja sillä siisti!



sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Runsauden pula



Nyt on loma! Ja olisi niin paljon tekemistä, että melkein ahdistaa. Koiria voisi treenata aamusta iltaan ja kotihommiakin olisi vaikka muille jakaa. Osa päivästä kuluu pelkkään jahkailuun, kun ei oikein osaa tarttua mihinkään. Jotakin suunnitelmaa tämä elämä nyt kaipaa.

Lahden reissu herätti taas paljon ajatuksia. Vivan kanssa alettiin jälleen kerran työstää puhtautta piilolle. Muu saa siis taas odottaa vuoroaan :(! Olen itse aika skeptinen sen suhteen, että se koskaan oikeasti lakkaisi tökkäsemästä hihaa tullessaan vauhdilla piilolle. Hitto, että on hankala tuollainen koira, joka ei ole ihan selvä päästään ja jonka viettialueet eivät ole puhtaat! Näillä mennään silti eteenpäin. Onhan Vivassa niin paljon hyviäkin puolia, että on vaan yritettävä.

Reinon treeni junnaa paikallaan. Ei siitä tahdo löytyä aktiivisuutta eikä puruote ole juuri yhtään parantunut! Ensimmäisen kerran mietin kotimatkalla ihan tosissani, että lopetan suojelun sen kanssa. Suoraan sanoen tuntuu ihan ajan haaskaukselta koko homma. Jossain muussa lajissa oltaisiin jo varmasti menty aimo harppaus eteenpäin. Toisaalta tuossahan se mukana kulkee ja aikaa ei paljon muuhun kuitenkaan ole, joten jätetään nyt kuitenkin harkintaan. Jos Timppa viitti sille treenejä tehdä, niin mikäs siinä.

Vivan kanssa on harjoiteltu avoimen luokan tokoliikkeitä. Treenikavereilla on ollut hauskaa ja minulla tietty myös! Laita nyt tuollainen sählä tekemään asioita pienimuotoisesti ja rauhallisesti! Työn alla ovat kaukokäskyt, luoksetulon pysäytys ja hyppyesteen taakse istuminen.

Eilen kävimme eläinlääkäriasemalla hakemassa ekinokokkilääkitykset molemmille koirille Viron reissua varten. Siinä yhteydessä punnittiin molemmat. Kyllä oli suu loksahtaa auki hämmästyksestä, kun kävi ilmi, että Viva painaa nykyisin 27 kg ja Reino 30 kg! Reino on huomattavasti Vivaa isompi ja massiivisempi, mutta Vivan luurangonlaiha olemus onkin silkkaa lihasta. Reino, joka aina ja joka tilanteessa heittäytyy nukkumaan, ei turhia ehdi lihaksia kasvatella. Johan siinä nyt energiaakin kuluu eikä sitä koskaan tiedä saako seuraavaa ateriaa koskaan! Ei siis kannata turhaan hötkyillä vaan ottaa varman päälle -rauhallisesti!

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Jälkeilyä ja muita kesäpuuhia



On päiviä ja hienoja päiviä -kuten eilinen! Aamulla mentiin pellolle ja kerrankin tein molemmille koirille jäljet ihan ajatuksella. Reinon kanssa treenattiin sivutuulta. Sillä on tapana ajautua jäljeltä sivuun, jos tuulee vähänkään kovempaa sivusuunnassa. Talloin jäljen sellaiseen kohtaan, että näin askeleet melko hyvin ja vahdin, että nenä pysyi jäljen päällä. Ihan kohtalainen treeni! Vivalle tein pitkän jäljen, jossa oli kaksi terävää ja yksi suora kulma. Jälki kulki kahdella suoralla vinosti sarojen poikki, joka on varsinkin sivutuulessa Vivalle vaikeaa. Lisäksi mentiin yhden heinäkasan yli ja loppu oli vielä vastatuuleen. Tässäkin treenissä pääsin puuttumaan haasteellisiin asioihin ja Viva vastasi vaatimuksiin oikein hyvin. Hyvillä mielin lähdettiin kotiin!

Velipoika Pekka ja mukava ystävänsä Riikka piipahtivat iltapäivällä kaffeella. Sitä varten tuli leivottua raparperipiirakkaa sillä hyvällä ohjeella, jonka löysin alkukesästä netistä. Ja oikein hyvää taas oli.

Illan suussa käytiin Reinon kanssa tottiskentällä. Poika oli innokkaalla päällä ja kaikki sujui iloisesti häntää heiluttaen. Harjoiteltiin hyppyjä, noutoa, luoksetuloa ja tietysti myös seuraamista. Käytin palloa seuraamisessa ja se tuntui sopivan paremmin kuin patukka. Kontakti ja vire pysyi hyvänä koko suorituksen ajan. Väliin otettiin jo istumisiakin. Täyskäännöksissä Reino vielä tarvitsee vähän apuja, mutta muuten meno on jo aika mukavaa. Terhi otti kuvia, joista tälläkin sivulla komeilee yksi.

Kentällä olivat myös Eeva ja Lysti. En ole vähään aikaan nähnyt heitä ja täytyy sanoa, että parivaljakko on tehnyt todella hyvää duunia. E ja L ovat teknisesti valmiita tokon alokasluokkaan ja BH -kokeeseenkin koska vain. Häiriötreeniä ja kestävyyttä vielä vähän ja se on siinä. Viretilasta neuvoin pitämään huolta vaihtelevalla treenillä ja palkkioilla. Hieno homma!

tiistai 30. kesäkuuta 2009

Se on loma

Loman alkajaisiksi vietettiin BC:n tulosbileitä Elisen vanhempien kesäpaikassa Siuntiossa. Olipahan hieno miljöö ja juhlat taas tietysti taattua BC -laatua. Paikalle oli saapunut 14 ihmistä ja varmaan liki kolmekymmentä koiraa. Koirien osalta juhlat rajoittuivat uimiseen ja uusien tuoksujen haisteluun mustikkavarpuisessa metsässä. Kiitos Eliselle ja kaikille muillekin!

Treenailua on aloitettu pikkuhiljaa. Jälkiä ajellaan muutama viikossa ja tottiskentällä käydään tekemässä tunnetiloja. Reinon kanssa on viime aikoina harjoiteltu noutoa ja hyppyä. Hypyssä ei ole mitään sanomista, mutta noutokapulan pitäminen tiukasti on edelleen haaasteellista. Lahteen on ajeltu vasta yhden kerran kokeen jälkeen. Torstaina taas jatketaan sillä rintamalla. Piilonkierrot ovat teemana ja tietty Vivan kanssa myös selkäkuljetus.

Eilen käytiin Vivan kanssa tokokurssilla agilitykentällä. Vähän oli likka äimistynyt kun ei päässytkään esteille vaan joutui maltillisesti opiskelemaan kaukokäskyjä! Tekee varmaan ihan hyvää päänupille -siis Vivan.

Koirien kunnonkohotusprojekti on hyvässä menossa. Pyöräilyä on harrastettu parin päivän välein. Se onkin aika jännää, varsinkin hullun nartun kanssa. Omalle kunnollekin pitäisi jotain tehdä....keinot on tiedossa, mutta jostain kumman syystä en saa itseäni piiskattua hikilenkille.

Kotipuuhia olisi niin paljon, että ahdistaa. Joka puolella näkyy tekemättömiä töitä -ikkunanpesua, kellarin siivousta, pihan laittoa ja komeroiden järjestelyä. Autokin pitäisi huollattaa ja katsastuttaa. Mukavia retkiä on onneksi myös suunnitelmissa mm. Viron asunnolle ja Raaheen Marian poppoota (ja pentusia) tapaamaan.

Tänä aamuna heräsin neljältä miettimään yhtä kesken jäänyttä työasiaa eikä uni tullut enää sen jälkeen. Nyt vaan reippaasti pellolle -ihana päivä näyttää olevan tulossa.

lauantai 20. kesäkuuta 2009

Loikoilua



IPO -kokeen jälkeen lähdettiinkin heti kohta Loviisaan Team Heuwinkl -seminaariin. WMC oli taas järjestänyt hienon tapahtuman. Kaksi päivää suojelua ja kaksi päivää tottelevaisuutta. Kouluttajat olivat maailman huipulta -sananmukaisesti. Peter ja Florian sekä koiransa Bendix ja Yannik kävivät saksalaisella täsmällisyydellä läpi oman tyylinsä kouluttaa suojelukoira -pennusta aikuiseksi ja alkeista huipulle. Ensin jokainen asia näytettiin kouluttajien omilla koirilla ja sitten harjoituskoirakot pääsivät kentälle. Seminaarista sain paljon uusia ajatuksia liikkeiden tekniseen opettamiseen. Monia kikkoja aion varmasti ottaa käyttöön. Se on tietysti selvää, että jotkut omista koulutusvirheistä johtuvat ongelmat ovat niin syvälle juurtuneita, etteivät hyvätkään kikat enää auta. Yrittää kuitenkin sopii -ei siitä ainakaan haittaa ole.

Heti leirin jälkeisenä maanantaiaamuna huristeltiin työmatkalle Ouluun. Koirakakarat jäivät hoitoon Tikkakoskelle. Hoitolassa oli hyvä huolenpito, mutta paikka oli äärimmäisen levoton. Häkkien välillä ei ollut umpiseiniä ja kaikki koirat huusivat yhteen ääneen ja riekkuivat häkkiensä seiniä vasten. Viva oli ollut varsin stressaantunut ja peloissaankin. Reinoa ei meno ollut hätkäyttänyt suuntaan eikä toiseen, kuinkas muuten!

Nyt on sitten vietetty melko sateista Juhannusta ihan tässä kotona rentoutuen. Eero, Laura ja Ringa palasivat Viron reissulta keskiviikkona. Ringa jäi Karkin luo Kallioon ja Laura tuli eilen meidän vanhusten seuraksi tänne Mikkeliin. Taitaa Viva päästä tänään juoksulenkille! Olen jopa ehtinyt leikata nurmikon ja istuttaa vähän kesäkukkia sinne ja tänne! Raparperipiirakkaa pitäisi kohta leipoa...

Treenitauko loppui eilen! Käytiin nimittäin kakaroiden kanssa pellolla. Olipahan menoa! Reinon jälki oli paljon vähäruokaisempi kuin ennen. Siitäkös poika ei tykännyt! Pää nousi ylös kesken matkan ja pellolla tököttävä "punainen kirahvi" kummeksutti ylen määrin. Kyllä me sitten yhteisymmärrykseen päästiin ja jälki alkoi maistua ilman ruokaakin! Viva oli intoa piukassa vaikka ruokin sen lähtiessäni tekemään jälkeä! Vauhti oli ääliömäinen eikä tahtonut tasaantua kovienkaan neuvojen jälkeen. Toisella esineellä se varasti ja siitä huomautettaessa tikkasi ranteeseen! No, muistutuksiahan siitä sateli ja sen jälkeen matka jatkui varsin nöyränä. Oikein odotan tämän illan jälkiä, että näkisin ovatko opit menneet perille!

keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

IP 1

En millään voi uskoa, että edellisestä kirjoituksesta on jo kuukausi, jos ei enemmänkin. Koko toukokuu on paineltu aika lujaa. Töissä on ollut kiireitä, matkapäiviä monia ym.

Katselin Facebook -merkintöjä ja näyttää siltä, että vapaa-aika on vietetty pellolla, Lahdessa tai leirillä Hauhovissa! Ensin oli Kutinan leiri, jossa tavattiin isäpappa Kosmoa. Yhteiskuvakin otettiin! Leirillä oli kouluttajana Mia Skogster, jolta sain muutamia tosi hyviä vinkkejä sekä Vivan että Reinon tottisongelmiin. Muutenkin oli antoisaa. Kutinan porukka on aivan mahtavaa! Tutustuin Jessicaan paremmin, kun asuttiin samassa kämpässä. Se oli mukavaa! Kesken leirin käväisin Vivan kanssa juoksemassa (tai siis Viva juoksi) RotuRacessa. Siellähän meni taas niin nappiin, että! Viva nautti saadessaan JUOSTA ja teki maksien toiseksi nopeimman ajan. Vain urosmali Viti meni edelle :)! Vivan joukkue tuli toiseksi, joten hyvä saldo!

Seuraavana viikonloppuna oli Haukämp! Siellä tottisteltiin Elisen (Luttinen) ja Anskun (Loiri) ohjauksessa, pelllolla käytiin Hannun (Liljegren) ja Jyrkin (Kyllönen)ohjauksessa. Parina iltana paikalle saapui Timppa (Karjalainen) ja päästiin ottamaan purutkin. Tämä viikonloppu oli merkittävä tulevaa koetta ajatellen. Tehtiin Vivan kanssa kokeenomaisia harjoituksia ja päästiin puuttumaan tunnetilaan oikein hyvin. Leirillä oli myös Reinon veli Kerkko ja Liisa. Asusteltiin samaa huonetta ja juttua riitti! Veljeskuvakin otettiin, mutta en ole vielä nähnyt sitä.

Sitten oli vuorossa BC:n (Bite Club eli meidän oma ryhmä)leiri. Todella kuumassa ilmassa vedeltiin jälkiä tottista ja puruja aamusta iltaan, parhaimmillaan 11 tuntia! Karsintoihin menevät treenasivat jäljet ja tottiksen omassa ryhmässään ja me kokeeseen menijät omassamme. Puruissa sitten istuttiin yhdessä. Viva toimi hienosti ja viikonlopun jälkeen suhtauduin hyvin luottavaisesti aivan lähitulevaisuudessa häämöttävään kokeeseen.

Koe olikin sitten eilen eli 9.6. Lahdessa omalla kentällä. Oma kenttä oli meille pikemminkin haitta kuin etu, sillä Vivalla alkaa kanootti keikkua siellä hyvin helposti! Aloitetaanpas jäljestä: pellot olivat Mäntsälässä ja rehu oli PITKÄÄ. Parhaimmillaan se ulottui selvästi yli polven ja joukossa oli kaljuja länttejä. Pelkäsin mopon karkaavan käsistä, joten tietoisesti pidin Vivan kylläisenä. Taisi olla hieman liikaa tankattu! Tylsiä ja Vivalle epätyypillisiä virheitä ilmaantui. Se nosti aika ajoin roimasti nenäänsä jäljellä ja ajoi toisen kulman yli, jonka kuitenkin korjasi itse. Pisteitä saatiin 90! Tottiksen alussa Viva oli selvästi epävarma siitä, oltiinko menossa puruihin vai tottelevaisuuteen ja se näkyi suorituksessa. Seuraaminen jäi hyvään. Siitä se sitten tasaantui ja noudot olivat Vivan noudoiksi aivan superia -erittäin hyviä! Pisteitä kertyi 91, joka oli unelmien täyttymys!Puruiss Viva ylitti kaikki odotukseni! Se sai piilolla vartioinnista erittäin hyvän ja otteet olivat kuorman alla pitkin matkaa erittäin hyviä. Kaiken huipentuma oli pitkä liike ja sen jälkeinen kuormitus -parhaat otteet, selkeä irrotus -erinomainen- kokonaisarvosana 93! Yhteeensä siis 274, VIK E, ykköstulos ja koulutustustunnus IP 1. Hyvä Viva vikkelä! Kiitos mokelle Timppa Karjalaiselle, joka on uhrannut aikaansa meidän hyväksi aivan uskomattoman paljon. Onnittelut kokeessa olleille treenikavereille. Kaikki saivat kelpo tuloksen ja se on upeata.

Tässä välissä oli MM -karsinnat (kaikkien rotujen) ja sielläkin meidän porukka kunnostautui. Kolme viidestä koneeseen lähtijästä on BC:läisiä ja muillakin tuli hyviä tuloksia.

Kaikenkaikkiaan BC-teamillä on neljän päivän sisällä ollut 12 koiraa suojelukokeissa... kaikille tulos ja 8 koirakolle ykköstulos! Aikas upeeta!

Tänään käytiin ajamassa parempi jälki! Huomisesta Viva saa huilata hetken ja Reino pääsee kuvioihin enemmän mukaan! Aamulla karautetaan Loviisaan WMC:n leirille ihmettelemään ulkomaan elävien koulutusjuttuja. Että silleen...ihanaa, kun on kesä!

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

TK 1 ja muuta turinaa

Kerrotaanpas uusimmat kuulumiset ensin eli Viva saavutti eilen arvon TK1. Kävimme tekemässä kolmannen, koulutustunnukseen oikeuttavan ykköstuloksen tokon alokasluokassa. Olin hyvin tyytyväinen Vivan suoritukseen. Se oli aivan hiljaa (jopa hypyssä) ja teki kaiken mukavassa mielentilassa ilman selviä teknisiä virheitä. Pieniä puutteita liikkeisiin mahtui, joten yhtään 10 ei saatu, ysejä vaan ja yksi kasi (joka oli ihan oikeutettu, kun Viva seisomaliikkeessä otti pari askelta perääni). Minusta Viva oli parempi kuin edellisessä kokeessa, mutta pisteet olivat huonommat. Tällä kertaa saatiin kasaan 179 p. Tuomari tuntui olevan hyvin tiukka meille! Tuntui, että pienimmästäkin virheenpoikasesta rapsahti piste pois (tyyliin 10 cm vino loppuasento luoksetulon jälkeisessä sivulle siirtymisessä tai 5cm tassujen liikahdus hypyn jälkeisessä seisomisessa)! Meinaan vaan, kun puolikas pistekin on käytössä :)! Harmi, ettei suoritusta tällä kertaa tullut nauhoitettua! No, arvostelulajihan on kyseessä, mutta hiukan jäi kuitenkin kaivelemaan, kun linja ei näyttänyt olevan aivan sama kaikkien koirakoiden kohdalla!

Vapun seutuvilla ajettiin monen monta peltojälkeä ja käytiin neljä kertaa Lahdessa treeneissä. Kotona käytiin suurinpiirtein vain nukkumassa - ei vaan, kyllä ehdittiin grillatakin Eeron kanssa. Ensimmäiset grilliruuat maistuivat taivaallisen hyviltä.

Reino on aivan yllättäen ruvennut edistymään vähän kaikilla osa-alueilla. Pitkän paikallaan junnaamisen jälkeen tottis on alkanut sujua mukavasti. Kontakti ja paikka pysyvät ja viretila on OK. Istumisia ja vasemmalle käännöksiäkin on päästy vihdoin harjoittelemaan vähän enemmän. Oikeastaan se on aika mukavan oloinen otus tossa polven vieressä, jotenkin niin tasainen ja varman oloinen eikä sellainen väkkärä ja hälläpyörä kuin Viva! Pellolla on opeteltu esineitä ja vähän kulmiakin. Ihan hyvin tuntuu oppi menevän perille! Puruissa haukkuun on tullut mukava rytmi ja puru on parantunut. Tuntuu aivan hillittömän mukavalle! Reino on oiva peli; ei mikään muurinmurtaja, mutta oikein kivan tuntuinen harrastuskoira meikäläisen tarpeisiin!

Vivan kanssa on viime viikko puuhailtu samoissa merkeissä! Aika paljon on kulutettu aikaa pellolla ja Lahdessa. Peltohommat sujuvat kohtalaisen hyvin. Kyllähän se silloin tällöin ja etenkin kovassa tuulessa tarkistelee ja välillä kaahaa kulmissa (tyyliin mutkat suoriksi), mutta nenä pysyy hyvin maassa. Esineillä käytös on korrektia, paitsi kovassa vastatuulessa se saattaa ilmaista liian aikaisin. En oikein tiedä miten sitä lähtis treenaamaan? Olen vain odottanut, että se lähtisi itse uudestaan eteenpäin kohti esinettä?? Kokeeseen ei ole kovin paljon aikaa, joten on alettava ajaa myös pidemmällä liinalla ja vähemmällä ruualla. Siinäpä sitä on suunnitelmaa!

Vivan tunnetila piilolla on saatu saalisturhauman avulla melkoisen paljon paremmaksi. Eri asia on sitten mitä kokeessa tapahtuu, mutta treeneissä ainakin haukku kestää nyt hyvin. On siis päästy vihdoin hiomaan kisaliikkeitä! Siinä sitä on taas pakettiin laittamista! Aika luottavaisin mielin olen kuitenkin valmistautumassa kesäkuun kokeeseen.

Tottisrintamalla mennään tällä hetkellä Vivankin kanssa aika seesteisissä tunnelmissa. Kaikenlaista säätämistä on yllin kyllin, mutta tunnetila on edelleen pysynyt melko hyvänä. Paikoitellen näyttää siltä, että voisi ihan pikkuisen jopa nostaa virettä :)!

Koko viikonloppu on jännitetty belgien MM -kisojen suorituksia. Iloisia uutisia on Tsekeistä tipahdellut tiuhaan tahtiin. On Suomi kyllä aika huikea koiraurheilumaa! Tähän mennessä suomalaiset ovat voittaneet yksilökultaa ja joukkuekultaa tokossa sekä joukkuekultaa agilityssa. Mondioringistä on tulossa pronssia MR2 & MR1 luokista. Suojelu on vielä tätä kirjoittaessani kesken, mutta aivan huikeita suorituksia ovat tyypit sielläkin tehneet. Mia ja Helge saattavat olla mitaleilla. Marko ja Simppu tekivät mahtavat purut 99 p. ja Elisellä aivan supertottis 98 p. Tap, tap!

perjantai 1. toukokuuta 2009

Vielä huhtikuun kuulumisia



Kuvassa on Reino. Kuvan on ottanut Annika Saaranen Lahden kentällä.

Huhtikuun loppupuolella aika kului kuin siivillä! En ehtinyt kirjailla mitään, kun aina oltiin menossa johonkin suuntaan. Puruissa ja tottistelemassa on käyty ahkerasti. Vivan irroitusten jälkeiseen viettitilan laskuun saatiin Markolta lääkkeitä ja nyt alkaa näyttää taas lupaavammalta kesäkuun koetta ajatellen. Tottiskin on sujunut hyvässä yhteistyössä viime aikoina. Onhan siinä teknisesti paljonkin paikkailtavaa, mutta tällä erää pidän tärkeimpänä hallintaa ja oikean tunnetilan säilyttämistä suorituksen ajan. Jos Viva kokeessa vähän poikittaa tai edistää tai pyöräyttää noutokapulaa suussaan, no hätä. Pääasia on, ettei menis kuppi nurin.

Reinon haukuttaminen tottiksessa ei toistaiseksi ole tuottanut kovin suurta lisäarvoa. Siinähän se iloisesti louskuttaa, mutta onko sillä vaikutusta viretilaan? Olen toistaiseksi pyrkinyt pitämään haukkuharjoitukset erillään tottisliikkeiden opettelusta. Vähän on sellainen fiilis, että Reinon kanssa junnataan paikoillaan. Moni tuon ikäinen koira osaa jo kaikki kisaliikkeet. Me vaan säädetään oikeaa paikkaa seuraamisessa ja yritetään kehittää yhteistyötä. Mikään kovin itsestään aktivoituva koira Reino ei ole. Minä taas en haluaisi ryhtyä miksikään helppoheikiksi, kun sillä on niin huonot seuraukset kisatilanteita ajatellen. Avain olisi viretilan nosto, mutta miten, jos haukuttaminen ei auta (raapii päätään).

Puruissa Reino on vihdoin alkanut vastata oikein mukavasti maalimiehen taholta tulevaan uhkaan. Eilen se oli erityisen hyvä, kun Timppa haukutti sitä pienen männynkäkkärän oksien lomasta. Rauhallinen ote saaliista on edelleen unta vain, mutta eteenpäin mennään.

Viikko sitten osallistuimme Vivan kanssa Outi Hermiön peltojälkikurssille Orivedellä. Viva ajoi kevään ensimmäiset jäljet! Ne sujuivat vallan mainiosti -ihan siitä näemmä jatketaan mihin syksyllä jäätiin. Ekana päivänä ajettiin pitkä suora, jossa oli suht paljon ruokaa. Siinä ei ollut moitteen sijaa. Vaúhti oli yllättävänkin leppoisa ja paalulle vienti onnistui yli odotusten. Toisena päivänä ajettiin "vähäruokaisempi" jälki, jossa oli kaksi kulmaa ja kolme esinettä. Ihan hyvää työtä Viva -tyttönen teki! Tuuli oli aivan älyttömän kova ja vastatuulessa Vivalla oli hieman tarkisteluja sinne tänne. Sivutuulessa se paikoitellen meinasi ajautua sivuun, mutta korjasi aina itse. Esineilmaisut olivat nopeita, mutta hieman vinoja. Siihen mulla on kyllä korjaussuunnitelma olemassa, enkä siis ole huolissani. Vastatuuleen Viva ilmaisi esineen liian aikaisin, sitä pitää treenata.

Reino ei osallistunut koulutukseen, mutta illalla ajoin sen kanssa parin sadan askeleen suoran. Se mennä nuuskutti voimakkaalla imulla alusta loppuun ilman ongelmia. Vauhtia vaan oli liikaa, kuten syksylläkin. Siihen pitää tänä keväänä saada korjaus. Tyhjiä askeleita pitää alkaa harjoitella, samoin kulmia ja esineitä. Huh ja huh, paljon siis tehtävää.

Hakurintamalla on koettu taas monenlaisia tunteita. Meillä oli Pia Pursiaisen koulutusviikonloppu pari viikkoa sitten, joka oli erinomaisen antoisa. Koiria oli paljon ja ilma oli kylmä, mutta todella monenlaisia vinkkejä saatiin koko ryhmä. Pialla on hyvin monipuolinen kokemus erilaisista koirista ja se kyllä näkyi. Uskon, että kaikki olivat tyytyväisiä! Vivan kanssa meni kyllä kaikki niin pieleen kuin mennä voi. Se oli levoton keskilinjalla, jäljesteli taas luvattoman paljon ja haukahteli piilolla. Toisena päivänä jätettiin ilmaisut pois ja haukahtelu väheni, mutta jäljestäminen paheni. Aika epätoivoista! Sitten seuraavissa treeneissä päätin vaihtaa Vivan palkan tennispalloihin (makkaran tilalle). Rullahommat jätettiin kokonaan sivuun. Vivan tullessa piilolle, sille annettiin välittömästi yksi lihapullapala ja sen jälkeen alkoi hyvin hillitty leikki kahdella tennispallolla. Parannusta alkoi syntyä! Viva oli hyvässä mielentilassa, ei haukkunut, ei juurikaan jäljestänyt ja tuntui nauttivan hommasta. Tätä jatketaan toistaiseksi!

Viime treeneissä lähetin Reinon ekaa kertaa valmiille maalimiehelle (vastatuuleen vasempaan etukulmaan). Se onnistui! Sitten tehtiin muistikuvia ja kaikki meni kuin elokuvissa. Ihana poika!

Vielä pitää kertoa, että koirakakarat olivat taas pari päivää hoitolassa Juppsguardissa Tuusulassa. Tällä kertaa pyysin laittamaan kaverukset samaan yksiöön. Kaikki oli mennyt oikein hyvin ja hoitolan omistaja sanoi parivaljakkoa helppohoitoisiksi koiriksi :)!

lauantai 11. huhtikuuta 2009

Toipilaita talossa


Kevättä kohti ollaan menossa, vaikka lunta on metsissä ja pelloilla tällä korkeudella vielä lähes puoli metriä. Ensimmäiset seminaarit on käyty ja myöhäisiltojen maneesivuorot ovat taakse jäänyttä elämää. Lahden kentällekin ollaan päästy taas! Kuvassa on Reino parin viikon takaisessa Hauhovin semmassa kuvattuna. Kiitos Terhi!

Vito vietti autosairaalassa viikon. Kun se vihdoin kotiutui, oli korjaajalta unohtunut yksi johto irti eikä turbo toiminut! Siinä meni taas yhden viikonlopun treenit pilalle! Nyt se on kunnossa ja entistä ehompi. Korjauksen jälkeen onkin jo viiletetty vaikka missä; Hauholla, Helsingissä, Lahdessa ja Hyvinkäällä! Hyvin kulkee....

Tauon jälkeisissä puruissa Viva ei ollut oikein entisellään. Tunnetila oli jotenkin laimea ja piilolla pidempään haukkuessaan koira laski vietillisesti. Mikään ei tuntunut auttavan! Viva oli kotonakin viime aikoina ollut hieman vaisu. Hauhovin sempassa huomasin sen merkkailevan, joka on sille hyvin epätyypillistä. Villen avustuksella saatiin pissanäytevälineet ja lääkäriaika Vethausista perjantai-illaksi. Pissatulehdushan siellä oli. Nyt ollaan antibioottikuurilla.

Eilen aloitettiin treenit, mutta Viva köhi ja kakoi. Sama ongelma ilmeni taas piilolla. Viva aloitti kyllä ponnekkaasti haukun, mutta laski melko nopeasti. Köhinän takia perutiin tälle päivälle suunnitellut treenit. Jos ongelma vielä terveenäkin ilmenee, pitää alkaa tosissaan miettiä ratkaisua!

Reinon kanssa on jatkettu haukkuharjoituksia (viretilan parantamiseksi tottiksessa). Sain Sadulta hyviä neuvoja, kiitos vaan! Myös rauhallista patukan pitämistä harjoitellaan päivittäin. Seuraamispaikka alkaa olla aika hyvä ja kontakti sinällään on OK, mutta Reinon pää kääntyy helposti luokille. Se taas edesauttaa peräpään aukeamista minusta poispäin. Pään asennon korjaaminen on varmaan aika työläs juttu, mutta pitää yrittää. Voimaa ja intoa pitäisi saada lisää kaikenkaikkiaan. Aika helposti Reino edelleen herpaantuu, varsinkin häiriön alla. Jospa tuo haukutus alkaisi auttaa, kun/jos saadaan se vielä vähän varmemmaksi. Mitään tyhjän louskutusta ei ole mieltä jatkaa, jos Reino ei yhtään ala haastaa :)! Puruissa on myös käyty, mutta sieltäpä ei juuri ole uutta kerrottavaa.

Hakuiltukin on muutaman kerran sitten viimeisten blogimerkintöjen. Viva siirettiin ruotsalaisrullalle ja se on toiminut todella hyvin. Mielentila on pysynyt aika optimaalisena parissa viime treenissä, vaikka on otettu haamujakin. Jäljestämistä on yritetty kitkeä pois viemällä Viva tallaamattomalle alueelle. Viime treenissä tapahtui selvää edistymistä! Jospa se siitä.

Reinon haukku on hakumetsässä nyt oikein hyvä ja se käyttäytyy kohteliaasti maalimiehen luona. Poistulo onkin sitten aikamoista hurlumheitä, kun Reino tuodaan keskilinjalle kahdella pallolla leikkien. Reinon kohdalla olisi nyt tärkeää päästä eroon haamuista! Se ei tule olemaan kovinkaan helppoa, sillä Reino on aikamoinen putkiaivo!

Mitäs muuta me onkaan tehty? No ainakin juoksenneltu metsissä, joskin liian harvoin. Hauhovissa oltiin kuunteluoppilaana ja vähän töissäkin Koskensalo & Luttinen -semmassa. Siellä tuli mahtava annos tottistietoutta, joista ainakin kolmionoutoa aion ruveta käyttämään Vivalla.

Toissapäivänä ajelimme Hyvinkäälle Rytkön leirikeskukseen oman treeniryhmän illanistujaisiin tai oikeastaan yökukkujaisiin. Minäkin osallistuin ihan loppuun asti, tosin osan ajasta patjalla näennäisesti nukkuen. Nuorempana olis mennyt kevyesti aamuun asti. On se hullua porukkaa....mutta niin mukavia kaikki tyyni! Juhlan jälkeen -tunnelmissa siirryttiin ITU:n kentälle treenaamaan. Kotimatkalla nukutti NIIN sairaasti! Edes pienet parkkipaikkatorkut eivät juuri tilannetta korjanneet. Lähellä kotia vein vielä koirakakarat pellolle juoksemaan ja totesin samalla, että jälkikeleihin on pitkä matka! Sitten saunaan, salaattia ja vuohenjuusto-pesto-kanaa + pari lasillista valkoviiniä ja vihdoin omaan mukavaan petiin. Parasta kaikista!

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Akkujen latausta



Tämä piskuinen karvapallero täyttää tänään 10 vuotta! En pääse tekemään Ringalle kakkua, sillä se matkasi perjantaina taas Helsinkiin, tarkemmin sanoen korttelipoliisiksi Kallioon. Toivottavasti Karkki muistaa juhlistaa tätä päivää asiaan kuuluvalla tavalla. Rinkku on tosiaan asunut Karkin luona jo kolmisen viikkoa. Karkin seinänaapuriksi ilmaantui meluisa huumeporukka, joten Ringa on siellä ikäänkuin virantoimituksessa ja turvana. Voin uskoa, että ilman Rinkun lupaa ei asuntoon juuri ole tulemista!

Vito on nyt ollut yli viikon toimettomana tallissa. Huomenna se vihdoin pääsee korjaamolle. Tiistaina tai keskiviikkona selvinnee onko vika isompi vai vähän pienempi. Siihen asti vaan pelätään pahinta ja toivotaan parasta!

Viva ja Reino eivät juurikaan ole hyppineet seinille vaikka kaikki treenit on katkolla ja ollaan käyty vain hihnalenkeillä. Aika sopeutuvaisia elukoitahan nuo ovatkin :)! On tässä autottomuudessa yksi myönteinenkin seikka. Tulee opeteltua hihnakäyttäytymistä oikein olan takaa.

Yhtenä päivänä olin Reinon kanssa kahdestaan lenkillä. Reitin varrella oleva koirapuisto näytti olevan tyhjillään ja taskussani sattui olemaan pallo. Päätinpä mennä heittelemään palloa, että poika saisi vähän irroitella ainaisen hihnakävelyn sijaan. Tovi siinä tutkittiin hajuja ja leikittiin. Kohta aitauksen ulkopuolella näkyi mies ja koira. Reino siitä ampaisi katsomaan tulijaa, aita ei hidastanut sitä yhtään. Yli mentiin kauniisti. Onneksi kulkijat olivat tulossa puistoon. Koira oli 10 kk:n ikäinen collie Onni. Reino yritti saada sitä leikkimään kanssaan, mutta se ujosteli ja lymysi vuoroin isäntänsä ja vuoroin minun jalkojen takana. Reino turhautui, kun ei saanut leikkikaveria -ja kusi tulokkaan päälle. Kun tämä oli toistunut neljä kertaa, poistuimme vähin äänin paikalta.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Kevättä luvassa

Vihdoin näyttää siltä, että kevät taitaa olla tulossa. Aurinko paistaa ja räystäät tippuvat, ikkunat näyttävät likaisuutensa ja koirankakat loistavat valkealla pihamaalla! Tuntuu hienolta, kun illallakin on hetken valoisaa.

Paljon muuta mukavaa ei sitten kuulukaan. Vitosta löytyi vihdoin vika, jonka korjaaminen vie useamman tuhatlappusen. Nyt sillä ei saa ajaa yhtään ja saan sen korjaamolle vasta viikon kuluttua. Korjaukseen menee ainakin viikko, joten eipähän tartte haaveilla hiihdosta jäällä, ei metsäreissuista eikä minkään lajin treeneistä.

Eipä silti, olen itsekin sairaana, joten tauko sattui aika sopivaan saumaan. Hihnalenkitkin saavat tällä hetkellä hien pukkaamaan niskaan, joten otetaan nyt rauhallisesti jonkun aikaa.

Viime päivät ovat menneet sohvalla lojuen. Reino näyttää hyvin tyytyväiseltä koiralta, kun se saa koko päivän käännellä kylkeä auringonläikässä ja murahdella unissaan. Mitä lie onnellisen koirapojan unia se näkeekään? Viva ei jaksa torkkua kuin tunnin kerrallaan. Tasaisin väliajoin se tulee hyvin kysyvänä sohvan viereen tuijottamaan. Kun vastetta ei tule, se kiertelee muutaman kierroksen kämpässä, katselee ikkunasta ulos ja rojahtaa taas vahtipaikalleen eteiseen syyllistävästi huokaisten.

No, tää on nyt tätä, vaikka onkin aika syvältä!

torstai 26. helmikuuta 2009

Hiihtolomaturinoita



Lomaviikko alkoi lauantaiaamun hiihtoreissulla Reinon kanssa, josta oheinen kuvakin on. Reinosta tulee kyllä oikein hyvä apumoottori! Sitten paineltiin saunan kautta hakuharkkoihin. Vivan treenissä meni pieleen kaikki, mikä mennä voi! Ensin se ei löytänyt näytölle, seuraavalla pistolla hajosi rulla ja kaikenkaikkiaan se jäljesti pahuksen paljon. Niinpä se laitettiin tallaamattomalle alueelle, jonka seurauksena (täytyi vähän paljon etsiä) se turhautuneena haukkui maalimiestä rulla suussa. Otettiin lopuksi rullatreeniä sahan pihalla, johon autot oli parkkeerattu. Se meni aivan lepppoisasti ja oikein. Olipahan taas vaan väärin suunniteltu treeni. Kiva, kun huomaa aina vasta jälkeenpäin, mitä olisi PITÄNYT tehdä. Seuraavalla kerralla pistetään Viva tallaamattomalle alueelle ja suorille palkoille. Kiintorullatreenit pidetään parkkiksella ja jos näyttö otetaan metsään, se tehdään IRTOrullalla.

Reino oli aivan mahtava. Sille tehtiin muistikuvaharjoituksia. Ne toimivat hyvin ja haukut olivat hienoja. Kuulema Reino käy kauniisti maahan haukkumaan ja odottaa myös palkkausta maassa. Kahden pallon leikillä se tuodaan keskilinjalle. Näyttää olevan maalimiesmotivaatio kohdallaan. Ihku pikku jätti!

Lauantai-illaksi ajeltiin Lahteen. Reinon tottistreeni meni paremmin kuin viime viikolla. Se jaksoi lähes keskityä minuun eikä muihin koiriin. Puruissakin päästiin hieman eteenpäin. Reino kanavoi hiha suussa, kun en koskenut koiraan ollenkaan vaan käskin vain istumaan! Hieno homma, kuten eräs tunnettu maalimies sanoisi :)!

Vivan valmistelu epäonnistui surkeasti. Se kuumeni odottaessaan vuoroaan vaikka yritin tehdä tottista maneesin ulkopuolella. Oltiin vissiin liian lähellä ovea ja edellisen koira haukut saivat sen hermostumaan. Huonostihan hallinta sitten pelittikin. Muuten Viva oli kyllä ihan OK. Tehtiin sivulle siirtymisiä ja niissä edistyttiin.

Sunnuntaina käytiin Pieksämäellä tokoilemassa Hau-Hau -hallissa. Se on se paikka, jossa on agilityesteet hallin reunamilla ja jossa Viva vähän kuumeni tokokokeessa. Nytkin oli ekalla kierroksella nupit kaakossa, mutta sain likan rauhoittumaan ruokakuppipalkalla. Lopuksi se käyttäytyi ihan kunnon tokokoiran tavoin. Noutokin tehtiin puhtaasti ilman ääntelyä ja kapulan pyöritystä. Maanantaina jatkettiin tokoilua KooKoo:n hallissa Mikkelissä. Sielläkin tehtiin ruokakuppitottista ja Viva esitti parhainta mahdollista osaamista. Me aiotaan käydä tokoporukan harkoissa aina, kun aika sopii. Vivalle tekee hyvää opetella uusia teknisiä asioita matalassa viretilassa. Ja aiommehan me mennä vielä kokeeseenkin, joten paikallamakuut sun muut tulee samalla harjoiteltua.

Tottisteltukin on parina päivänä. On tehty Reinon kanssa mm. häiriötreeniä. Olen päättänyt opettaa Reinon haukkumaan hyvän viretilan saamiseski tottissuoritukseen ja ainakin eilen se toimi tosi hyvin.

Tänään vasta pääsin hiihtämään, kun on ollut vähän puolikuntoinen olo. Vedettiin jäällä kympin lenkki, tällä kertaa Vivan kanssa. Joten kai tätä jo voi hiihtolomaksi kutsua!

sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Askeleita eteenpäin

Eilen otettiin hakurintamalla molempien koirakakaroiden kanssa iso askel eteenpäin . Viva teki elämänsä ensimmäiset ilmaisut kiinteällä rullalla! Siinä ei ollut mitään ongelmaa. Maalimies oli aluksi näköetäisyydellä ja laski kätensä maahan Vivan saapuessa paikalle. Tällöin Viva tietysti laski päänsä alas, rulla putosi sen kuonon eteen ja siinäpä se sitten olikin. Pari kertaa tosin jouduin komentamaan, että se malttoi pitää rullan suussaan siihen asti, kunnes istui mun sivulla. Sitten vaan pidennettiin matkaa. Tänään ei sitten mennytkään ihan niin hyvin, sillä rulla hajosi sekä toisella että kolmannella pistolla. Ilmeisesti Viva juoksee niin kovaa, että tassu sujahtaa rullan läpi ja turvalukitus aukeaa. Täytyy vähän tutkia, onko rulla roikkunut turhan alhaalla vai missä mättää. No, otettiin sitten irtorullat käyttöön ja se puoli sujui ihan OK. Muuten oli tänään kyllä takkuisempaa kuin eilen. Viva jäljesteli aika paljon ja haahuili muutenkin luvattoman paljon. Ikäänkuin se olisi ollut väsynyt? Eikä ihme vaikka olisi ollutkin!

No entäs Reinon iso askel? Olen näihin päiviin asti miettinyt ilmaisumuotoa ja päätynyt viimein siihen, että haukkuva siitä tulee! Pentuna testattiin pallolle haukkumista sekä kentällä että metsässä ja se onnistui hyvin. Sen jälkeen on keskitytty vain maalimiehen etsintään. Eilen sitten maalimies meni muutaman metrin päähän, koira liinassa perään, kehoitus "hauku" ja pieni vartalon nytkäytys -ja Reinohan haukkui. Tänään otettiin jo pidempää matkaa. Pyysin maalimiehiä käskemään Reinon maahan sen tullessa (kun sillä on se pusuhalitaipumus). Näin tehtiin, ja neljännellä maalimiehellä Reino meni itse pötkölleen ja aloitti haukun ilman kehoituksia. On se oppivainen, kun sille päälle sattuu! Palkkana oli leikkiä kahdella pallolla tai patukalla.

Eiliset purut menivät hyvin. Vivan kanssa treenattiin hallintaa, sivukuljetuksia ja irroituksia. Reino oli hieman vahvempi kuin Loviisassa ja hyppykin oli varsin hyvä. Jäi hyvä mieli. Tottis meni Reinolta aivan päin sanonko mitä. Se ei pystynyt yhtään keskittymään, kun maneesissa oli tällä kertaa tosi monta koiraa yhtäaikaa. Mulla jäi vissiin aivot Viton etupenkille ja lähdin tekemään seuraamista, josta ei tietenkään tullut mitään. Olisi pitänyt vain pyrkiä siihen, että Reino keskittyy minuun eikä muuhun. Jaana ja Annika antoivat kyllä mulle sen verran kyytiä, että varmasti ensi kerralla muistan. Kiitos vaan, plikat!

Niin taas vierähti viikonloppu koiraillessa! Itseni liikuttaminen jäi taas kerran vähiin, ellei liikunnaksi lasketa hakumetsässä rämpimistä. Osaltaan olivat syynä kaikenlaiset krempat, joista päällimmäisenä Reinon maneesitreenissä kipeytynyt selkä. Kyllä siis aina selityksiä riittää! Katsotaan, josko tulevalla viikolla taas pääsisi suksien päälle!

perjantai 13. helmikuuta 2009

Leirireflektio

Vuoden ensimmäinen leiri on takana! Voi sitä tavaran määrää, joka talvileirille pitää ottaa mukaan -tosin 70 % siitä oli aivan turhaa!Mitähän tekisin, jos olis pienempi auto? Sään haltija suosi meitä eikä Loviisassa ollut pakkasta nimeksikään. Opin taas lisää koiristani ja huomasin osaavani havainnoida vieraitakin koiria paremmin kuin viime vuonna samaisella leirillä.

Kyseessä oli oman treeniryhmän suojeluleiri, jonka erityisenä tavoitteena oli kouluttaa maalimiesoppilaita. Tätä varten paikalle oli kutsuttu maestro Timo Helynen. Siinä on mies, jonka lavakarisma uppoaa muhun! Voisin kuunnella ja katsella tätä hieman jäyhää kotkalaista loputtomiin. Kotonakin tollanen vois olla kiva ;)!

Reinon diagnoosi vahvistui; se todellakin on Iso Kiltti Jätti! Treeneissä pyrittiin saamaan Reino haastamaan maalimiestä paremmin, jotta sen itsevarmuus ja mahdollisesti puruotekin kehittyisivät. Tuli nähtyä, että se ei todellakaan vastaa puolustusalueelta oikein, joten päätettiin ainakin toistaiseksi viedä sitä eteenpäin pääasiassa saalisturhauman kautta. Katsotaan ajan kanssa miltä alkaa näyttää ja onko se kokeeseen asti työstettävissä. Viettiähän Reinosta kyllä löytyy ja haukkukin irtoaa hyvin, vaikka se onkin hyvin teknistä. Elävä puruote on tietty iso ongelma, mutta ei jäädä nyt sitä hinkkamaan vaan mennään eteenpäin. Amen!

Olen pohtinut Reinoa paljon. Se on maailman hyväntahtoisin koira, jolle mikään arkielämässä vastaantuleva ei ole ollenkaan pelottavaa. Ainoastaan kerran olen nähnyt sen hetkellisesti pöhisevän lapasille, jotka roikkuivat puun oksalla :)! Vaikka Reino on hyvin ohjaajapehmeä, arka se ei missään nimessä ole. Sille on tyypillistä kohdata maailman ihmeet ja vieraat ihmiset hyvin luottavaisesti. Se ei voi käsittää, että tietyissä tilanteissa sen pitäisi ehkä osata myös hieman suuttua. Tai niinkuin Helynen sanoi, sillä ei ole toistaiseksi ollut tarvetta puolustautua. Niinpä niin, tällaisen koiran vieminen tarkoituksellisesti tilaan, jossa sille syntyisi luontainen tarve puolustaa itseään, olisi mielestäni eettisesti väärin! Mutta huonosti kävisi susilaumassa Reino-pojan kaltaisen uroksen :), muut kävelisivät sen yli mennen tullen. Joka tapauksessa olen hyvin iloinen saatuani palikat järjestykseen omassa päässäni!

Viva vikkelä osoitti erittäin hyvää osaamista lauantaina ja sunnuntaina. Perjantai-illan treeni oman maalimiehen kanssa oli vielä aikamoista sirkusta, kun hallinta on vuoden alussa tarkoituksellisesti rikottu. Hieman inhotti ajatus mennä seuraavana päivänä suuren yleisön eteen näyttämään mitä me ei osata. Lauantaina olivat taivaankappaleet kuitenkin meille suotuisassa asennossa! Otin koiran ajoissa autosta ja tavallisuudesta poiketen tein lihapullatottista treenikentän vieressä. Kun meidän vuoromme tuli, vein Vivan tiukassa hallinnassa kentälle -ja ihme tapahtui....se töpötti vieressäni hyvässä paketissa - ei maalimiehen vilkuilua, ei vikinää, ei riemun kiljahduksia. Piilolla se oli todella hyvä ja vahva. Irroituksetkin olivat puhtaat :)! Sunnuntain treenissä otettiin mukaan uusi elementti eli vartioinnista sivulle siirtyminen. Siinä Viva jo hieman hermostui, kuten aina, jos tulee hiukankaan sähläystä harjoitukseen. Kokonaisuutena sekin treeni meni oikein hyvin. Viva ei enää näemmä välitä vieraasta maalimiehestä tai oudosta ympäristöstä. Itse asiassa se oli parempi kuin koskaan!

Kumpa löytäisin keinon, jolla saan Vivan tunnetilan noin optimaaliseksi jatkossakin! Omalla käytökselläni on iso merkitys, mutta hurjan herkästi Vivan viettitilaan vaikuttaa myös moni muu asia. Se pamahtaa toiminta-alueen ulkopuolelle äärimmäisen herkästi. Veitsen terällä mennään koko ajan ja toiminta-alue on hyvin kapea! Vivan tyyppisen koiran harjoituksen pitäisi olla seesteinen ja hyvin jaksotettu. Mitä enemmän härdelliä, sen sekopäisempi koira! Kyllä siihen sitten lisää viettiä saadaan, jos halutaan.

Ajelin kotiin pää suristen ja kertaalleen käännyin väärälle tiellekin, kun ajatukset olivat hieman muualla! Nyt odotan malttamattomana tämän illan treeniä. Pystynkö saamaan Vivalle saman mielentilan aikaiseksi ja miten menee Reino -pojan treeni?

Nyt pitää lähteä hakumetsään, jossa myös odottavat mielenkiintoiset treenit. Reinosta tehdään haukkuvaa hakukoiraa ja Vivalta yritetään karsia haukku pois!

torstai 5. helmikuuta 2009

Hiihtelyä

Tällä viikolla on päästy aloittamaan koirahiihto, kun jäälatu on avattu Saimaalle. Täälläpäin ei ole mitään muuta paikkaa, jossa voisi koiran kanssa hiihtää. Ei silti, en uskaltaisi koiran vetämänä metsäladuille mennäkään, joten mulle sopii hyvin!

Reino oli ensimmäistä kertaa suksien edessä ja niinhän se veti kuin olisi siihen luotu. Paluumatkalla jo piti hieman haistella, mutta päällisin puolin homma toimi ja Reinosta kasvaa varmasti aivan mahtava karvamoottori keväthangille!

Vivan kanssa totuteltiin ensin muutaman kilsan edestakainen matka ja tiistaina vedettiin jo Salosaaren ympäri (10 km). Ensimmäiset 4 km oli kyllä aivan mieletöntä vauhtia! Ei siinä voinut muuta kuin seisoa suksilla ja yrittää lykkiä sauvoilla, että saisi itsekin vähän liikuntaa. Sitten Viva jo malttoi hieman ravata ja loppumatka sujui oikein hyvässä yhteisymmärryksessä.

Huomenna lähdetään leirille Loviisaan. Seuraavia kuulumisia kirjoittelen sitten sen jälkeen.

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Hakuilua

Neljä tuntia talvisessa hakumetsässä on rankkaa, mutta niin kivaa! Miinuspuolelle jää vain sormien paleleminen. Kaikki muu on superia.

Viva toimi yllättävän letkeästi. Pientä kiehuntaa oli parissa lähetyksessä, mutta näytölle likka lähtee aivan hipihiljaa! Olen vahvistanut rullan ottamista maalimiehen luona TUO -käskyllä eli maalimies antaa merkin puhelimella, kun Viva on piilolla ja minä huudan silloin käskyn. Pari kertaa en edes ehtinyt sitä tehdä, kun Viva jo viiletti mua kohti rulla suussa. Yhden kerran kuului pari haukahdusta, kun Viva oli lähestynyt maalimiestä selkäpuolelta eikä siis ollut nähnyt rullaa heti. Pitää alkaa tehdä rullatreeniä kentällä....ja varmistaa noita vaihtelevia asentoja "koeolosuhteissa".

Kiltti iso jätti Reino treenattiin haamujen avulla. Nehän toki toimivat, mutta täytyy alkaa miettiä jatkoa. Muistikuvia kenties?

lauantai 31. tammikuuta 2009

Pakkasta

Talven kovimmat pakkaset ovat käsillä. Tänä aamuna meidän mittari näytti 23 astetta, joten kaavailemani hiihtoreissu jäälle ei ollenkaan onnistunut. Vihdoin sinne olisi voinut mennä koiran kanssa. Kävin nimittäin eilen illan suussa toteamassa, että ladut oli kunnostettu. No, onpahan mitä odottaa.

Maneesitreenitkin peruuntuivat kylmän sään vuoksi. Saavat nyt synttärikakkua odottavat kaverit odotella vielä viikon. Täytyy vissiin Loviisaan järjestää tarjolle jotain. Ihan siis yllätyksenä!

Niinpä olen puuhastellut sisätiloissa koko päivän. Tässä koneella istuessani innostuin ulkoistamaan treenipäiväkirjan. Vaikkei päivittäminen koirakakaroihinkaan mitään hankalaa ole, on tämä blogi vieläkin yksinkertaisempi. Kuvagalleria pitäisi vielä jostain etsiä.

Reino ja nouto

26.1. No nyt sitä on, nimittäin lunta! Hiihtämäänkin taas pääsin, tosin ilman koiraa. Viime viikko oli melko aktiivinen, ainakin kelit huomioon ottaen. Hiihtämisen lisäksi sain raahauduttua juoksulenkeille. Ihan omalla moottorilla en juossut vaan vuorotellen oli jompi kumpi karvamopo vetoapuna. Se oli kivaa! Tiistaina, keskiviikkona ja tänään maanantaina tottisteltiin, lauantaina käytiin puruissa Lahdessa ja sunnuntaina hakuiltiin.

Ihan ensimmäiseksi on hihkaistava ilmoille varsinainen jymyuutinen! Reino osaa noutaa kapulan ja luovuttaa sen pureskelematta! Tai ainakin tänään osasi, kun kokeilin sitä ensimmäistä kertaa. Kapulanpitoharjoituksissa (keittössä) vaihdoin ensin lihapullat patukkaan ja se sujui hyvin. Tänään tein vastaavan harjoituksen kentällä. Kapula jäi jossain vaiheessa maahan, josta Reino sen äkkäsi ja otti suuhunsa -lykkäsin patukan leuan alle ja huusin "tuo" ja se oli siinä. Poika istui yhtäkkiä mun edessä kuin olisi aina osannut tuon liikesarjan. Siitä innostuneena heitin kapulan ja sama toistui. Onpa kiva jatkaa harjoituksia, kun valoa tunnelin päässä vihdoin on näkyvissä. Kuvassa liitelee Viva Talin kokeessa!

Muuten Reinon kanssa hinkataan edelleen seuraamista. Se tuppaa hieman edistämään ja poikittamaan, vaikka palkka tulee aina vasemmalta takaa. Kontakti on mallikelpoinen, mutta paikka saisi tosiaan olla parempi. Perusasentoonkin pitää alkaa kiinnittää enemmän huomiota, sillä seuraa -käskyllä Reino hieman kyyristyy ja saattaa siirtää myös vasenta tassua hieman eteen. Nyt on pyritty tekemään lyhyitä harjoituksia ja palkkaamaan sitä oikeasta asennosta. Myös vasemmalle käännöksiä on alettu harjoitella. Takapää liikkuu varsin jähmeästi eikä se reagoi kyljestä nyppäisyynkään mitenkään oikein. Vähän on kuin sahapukkia yrittäisi saada kääntymään. Puruista voi mainta sen, että Reino ISTUI hiha suussa (tosin vasta auton luona) monta minuuttia aivan rauhassa!

Vivan kanssa teemana on sekä tottiksessa että puruissa ollut "DISCIPLINE" vaihtelevalla menestyksellä. Onhan sillä välillä vinot istumiset sun muuta pientä, mutta tärkeimpänä pidän nyt tunnetilan saamista kohdalleen. Se ei tämän koiran kanssa ole helppoa. Viva menee äärimmäisen helposti ylikierroksille eikä silloin ota juurikaan vastaan palautetta, joten nyt talvikaudella opetellaan hallintaa oikein olan takaa. Aika toivottomalta se välillä tuntuu, pakko myöntää! Puruissa saatiin kuitenkin suotuisia tuloksia aikaan, kun Hannu oli taas apparina. Erityisesti kiinnitettiin huomiota mun käyttäytymiseen ja koira olikin rauhallisempi, kun ohjaajan hötkyily väheni.

Hakumetsässä tehtiin Vivan kanssa irtorullaharjoituksia. Yhdellä maalimiehellä tuppasi haukku vielä tulemaan. Liekö johtunut siitä, että ukko oli pressun alla? Nyt pitäisi saada paljon toistoja ja sitten keväämmällä pitää paneutua kiintorullaan.

Reinon hakuilut sujuivat mukavasti. Ensimmäinen maalimies otettiin haamuna ja muut valmiina suoralla palkalla. Viimeinen oli vaikea, kun oli tuuletonta, alueella ei ollut kukaan tallaajia lukuunottamatta vielä käynyt ja maalimies kiersi piilolle takakautta. Reinon usko meinasi loppua puolimatkassa pistoa! Onhan se vielä kokematon koiranpoika -turvauduttiin haamuun ja saatiin sitten sekin ukko ylös. Älyttömän mukavaa oli taas pitkästä aikaa rämpiä metsässä.

Tavallisia tarinoita

18.1. Voi tätä nykyajan talvea! Ei vois enempää tympiä. Lumet katos eikä enää pääse edes hiihtämään. Olin ajatellut hiihtäväni tänä talvena myös koirien kanssa, plääh! Treenimatka Lahteen lauantai-iltaisin on myös NIIN kurja, kun on kylmää ja pimeää. Takaisin ajaessa tuppaa väsyttämään ihan töykeesti. Autoremppaakin on tiedossa. Viton syyläri oli ihan kunnossa, mutta joku pieni vuoto on vissiin vesipumpussa!

Viikolla käytiin tottiskentällä. Paikalla olivat myös Reinon lähisukulaiset Raisa ja Lysti. Meillä taitaa olla täällä Mikkelissä oikein Kutinan alaosasto :)! Pakkasessa treenit jäivät aika vähiin. Reinon kanssa harjoiteltiin noutokapulan pitämistä ja seuraamista, jotka onnistuivatkin oikein hyvin. Vivan kanssa tehtiin tunnetilaa ja hallintaa, kuinkas muuten.

Eilisissä maneesitreeneissä tottikset menivät molempien kohdalla mukavasti. Reino pystyi keskittymään tekemiseen muiden koirien läheisyydessä ja noutokapulatreenikin oli OK. Viva teki hyvää seuraamista hyvässä tunnetilassa. Purut sen sijaan.....Vivan kanssa keskityttiin hallintaan. Olin aivan pihalla lähes koko treenin ajan. Hannu toimi apparina ja keinot olivat erilaisia kuin aiemmin. Jäi ihan töppö olo -taas vaihteeksi. Toivon mukaan oppimista kuitenkin tapahtui! Reinon puru on parantunut ja se on muutenkin selkeämpi kuin syksyllä. Se työskenteli oikein pontevasti vaikka osoite olikin välillä hieman hukassa. Kuormituksen kanssa pitää kyllä edetä viisaasti!

Mites mulla nyt on näin haaleet tunnelmat? Liittyiskö jotenkin aktiivisen treenikauden alkuun, kun suunnitelmat ovat vielä hahmottomia ja vailla konkreettisia aikatauluja. Ja alitajuisesti tietysti pelkään, että jotakin menee taas pieleen eikä eteenpäin päästä. On jotenkin niin mitätön olo -tumpelo ohjaaja ja korkeintaan keskinkertaiset koirat!

Oppia ikä kaikki

11.1. Vuoden ensimmäinen treeniuutinen on se, että Reino on oppinut pitämään noutokapulaa suussaan. Meillähän on ollut ongelmana se, että Reinon on ollut vaikeaa, lähes mahdotonta, pitää mitään suussaan rauhallisesti. Etenkään istuminen jokin esine suussa ei ole onnistunut. Samalla, kun perä on painunut maata kohti, on suu avautunut jne. Tein ensin patukalla harjoituksia, jossa laitoin koiran istumaan ja laitoin patukan pienellä pakolla sen suuhun. Vaadin rauhaa ensin sekunnin ja sitten kaksi. Palkaksi leikki patukalla tai lihapullaa. Sitten tehtiin sama noutokapulalla. Tässä vaiheessa vaadin, että irrottaa saa vasta käskyn jälkeen. Viereinen kuva on tämän aamun harjoituksesta. Toki paljon on vielä tekemistä. Ote on löysä ja joudun edelleen laittamaan kapulan koiran suuhun, mutta askel eteenpäin on nyt kuitenkin päästy.

Eilen oli meidän ekat maneesitreenit. Viime viikollahan meidän jo piti aloittaa, mutta Vivan otsahaava oli niin ärtynyt, että peruttiin meno. Olin oikein tyytyväinen molempien koirien harjoituksiin. Viva oli suhteellisen tasapainoinen ja ylenmäärin innostunut päästessään taas tumppuilemaan. Reinokin oli tauon aikana vahvistunut. Treenikavereiden tapaaminen pitkän tauon jälkeen oli myös enemmän kuin mukavaa. Tästä on hyvä jatkaa.

Epämukavan puolelle menee se, että Viton syyläri vuotaa. Mun tuurilla se tarkoittaa varmaan jotain isoa remonttia. Täytyy heti huomenna viedä kärry telakalle ja toivoa parasta.

Seikkailut odottavat


1.1. Vauhdikasta vuotta vaan kaikille!

Kuvassa Viva toteuttaa itseään estenoudossa Talin kokeessa syksyllä 2008. Kuva:hipsu.com.