Nyt on loma! Ja olisi niin paljon tekemistä, että melkein ahdistaa. Koiria voisi treenata aamusta iltaan ja kotihommiakin olisi vaikka muille jakaa. Osa päivästä kuluu pelkkään jahkailuun, kun ei oikein osaa tarttua mihinkään. Jotakin suunnitelmaa tämä elämä nyt kaipaa.
Lahden reissu herätti taas paljon ajatuksia. Vivan kanssa alettiin jälleen kerran työstää puhtautta piilolle. Muu saa siis taas odottaa vuoroaan :(! Olen itse aika skeptinen sen suhteen, että se koskaan oikeasti lakkaisi tökkäsemästä hihaa tullessaan vauhdilla piilolle. Hitto, että on hankala tuollainen koira, joka ei ole ihan selvä päästään ja jonka viettialueet eivät ole puhtaat! Näillä mennään silti eteenpäin. Onhan Vivassa niin paljon hyviäkin puolia, että on vaan yritettävä.
Reinon treeni junnaa paikallaan. Ei siitä tahdo löytyä aktiivisuutta eikä puruote ole juuri yhtään parantunut! Ensimmäisen kerran mietin kotimatkalla ihan tosissani, että lopetan suojelun sen kanssa. Suoraan sanoen tuntuu ihan ajan haaskaukselta koko homma. Jossain muussa lajissa oltaisiin jo varmasti menty aimo harppaus eteenpäin. Toisaalta tuossahan se mukana kulkee ja aikaa ei paljon muuhun kuitenkaan ole, joten jätetään nyt kuitenkin harkintaan. Jos Timppa viitti sille treenejä tehdä, niin mikäs siinä.
Vivan kanssa on harjoiteltu avoimen luokan tokoliikkeitä. Treenikavereilla on ollut hauskaa ja minulla tietty myös! Laita nyt tuollainen sählä tekemään asioita pienimuotoisesti ja rauhallisesti! Työn alla ovat kaukokäskyt, luoksetulon pysäytys ja hyppyesteen taakse istuminen.
Eilen kävimme eläinlääkäriasemalla hakemassa ekinokokkilääkitykset molemmille koirille Viron reissua varten. Siinä yhteydessä punnittiin molemmat. Kyllä oli suu loksahtaa auki hämmästyksestä, kun kävi ilmi, että Viva painaa nykyisin 27 kg ja Reino 30 kg! Reino on huomattavasti Vivaa isompi ja massiivisempi, mutta Vivan luurangonlaiha olemus onkin silkkaa lihasta. Reino, joka aina ja joka tilanteessa heittäytyy nukkumaan, ei turhia ehdi lihaksia kasvatella. Johan siinä nyt energiaakin kuluu eikä sitä koskaan tiedä saako seuraavaa ateriaa koskaan! Ei siis kannata turhaan hötkyillä vaan ottaa varman päälle -rauhallisesti!