Reinon kanssa hakukokeessa

Eilen oli se päivä, jolloin mittasimme Reinon koulutustason haussa. Hiukan viime tippaan olivat tietyt asiat jääneet ja se kyllä näkyi kokeessakin. Tulosta me ei tällä kertaa saatu, mutta koepäivä oli mukava ja opettavainen.

Reino on koira, jolle kaikki täytyy opettaa aika pitkän kaavan mukaan. Sillä ei ole luontaista paloa oman ihmisen kanssa tekemiseen ja joskus oikeasti tuntuu siltä, että se älyää asioita hiukan keskivertoa hitaammin. Tai kyllähän se mieluusti touhuaa mun kanssa aina aluksi, mutta sen mielenkiinto saattaa hetkessä herpaantua. Milloin koiranpoikaa vievät hajut ja milloin ihanat ihmiset pitää käydä moikkaamassa. Se unohtaa sekunnissa mitä on tekemässä, jos tarjolla on joku sille mielenkiintoisempi juttu.

Koe alkoi tottelevaisuusosuudella, jota jännitin eniten. Alokasluokan koiria oli vain kolme, joten teimme suorituksemme kolmen ryhmässä. Meille tuli arvonnassa numero kaksi, joten menin ilmoittautumisen jälkeen sivuun odottamaan. Sitten pääsimme tekemään liikkeet. Reino oli erittäin hyvässä tunnetilassa ja se seurasi todella hienosti, hyvässä kontaktissa ja oikealla paikalla. Henkilöryhmäkin meni muuten loistavasti, mutta juuri meidän poistuessa ryhmästä Reino kääntyi haistelemaan erään henkilön etumusta. Minun oli pakko antaa toinen käsky, että sain sen liikkeelle uudestaan ja siinähän se hieno seuraaminen karahti sen verran kiville, että arvosana oli vain hyvä. Tämä on tyyppiesimerkki tuosta edellä kerrotusta Reinon "muistamattomuudesta".

Liikkeestä istuminen jäi seisomiseksi, joten siitä puutteellinen. Liikkeestä maahanmeno oli erinomainen ja noudot hyvä - erittäin hyvä - erittäin hyvä. Muuta vikaa niissä ei ollut kuin löysä ote ja kapulan pyöritystä maasta nostamisen jälkeen, jotka tiedänkin meidän haasteiksi. Eteenmeno on meillä vähän vaiheessa ja se menikin puutteelliseksi. Reino eteni hitaasti, meni vasta toisella käskyllä maahan ja tuli vielä vastaan, kun kävelin kohti. Paikallaolo onnistui erittäin hyvin. Reino oli ollut alkuun vähän levoton, mutta pysyi sitten paikallaan. Hakiessani sitä pois, huomasin, että se oli liikkunut puolisen metriä eteenpäin :)! Tulokseksi saatiin 81 p, joka on kahdella puutteellisella (-10 p.) liikkeellä hieno tulos. Ei muuta kuin ongelmakohtia hiomaan ja seuraavaksi vieraalle kentälle kokeisiin!

Henkilöetsinnässä epäonnistuimme surkeasti. Ensimmäinen maalimies jäi heti ekaan kulmaan oikealle, kun Reino kaarsi eteenpäin ja nosti viimeisen ukon oikealta. Muistan ajatelleeni, että etukulmassa ei sitten varmaan ollut ketään enkä siinä vaiheessa edes tajunnut, että Reino oli löytänyt viimeisen ukon. Nämä kaksi maalimiestä olivat minusta hyvin lähekkäin. Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt lähettää koira hieman takaviistoon, jolloin se maaston profiilin huomioiden olisi ehkä uponnut syvemmälle ja ekakin maalimies olisi löytynyt. Toiseen etukulmaan se upposi hyvin ja työskenteli melko kaukana aika tovin. Etenin itse keskilinjalla ja kutsuin Reinon pois lähettääkseni sen toiselle puolelle. Tässä tapahtui se ratkaiseva virhe! Oikea puoli oli jo aika tarkkaan käyty, kun viimeinen ukko oli nostettu, joten jouduin etenemään aika pitkälle ennenkuin pystyin lähettämään Reinoa sellaiseen paikkaan, jossa se ei vielä ollut käynyt. No, eihän siellä mitään ollut eikä koira oikein sinne halunnut edes upota. Lähetin Reinon vielä vasemmalle puolelle ja se ohjautui aika paljon eteen. Pitkään se siellä työskenteli, osittain jo avoimen luokan radan puolella. Hölmöyksissäni kävelin vielä hiukan eteenpäin ja niinpä radan päättymistä osoittava merkki oli nokkani edessä. Takaisin päin ei ollut mahdollista palata, joten eipä siinä ollut enää mitään tehtävissä. Kokemattoman ja muutenkin matalavireisen koiran into hiipui hiipumistaan ja aikakin loppui. Myöhemmin selvisi, että keskimmäinen maalimies oli jäänyt vasemmalle taaksemme melko lähelle keskilinjaa. Luulen, että se alue jäi Reinolta tarkistamatta osittain minun hölmöilyn takia.

Maasto oli hyvin vaihteleva ja varsinkin radan loppupäässä keskilinjan molemmin puolin oli jyrkät kumpareet, joita Reino varsin tehokkaasti halusi kiertää eikä mennä suoraan ylös! Sellaista treeniä siis lisää. Toinen havainto, jonka treenien perusteella melkein arvasin, oli se, että Reino tuli vastaan, kun juoksin piiloa kohti sen haukkuessa maalimiestä. Onneksi se meni oma-aloitteisesti takaisin jatkamaan ilmaisua! Olemme liian vähän harjoitelleet sen kaltaista, joten siinäpä savottaa.

Esineruudussa Reino teki hyvin reinomaisen suorituksen. Esine löytyi aika nopeasti, mutta minun lyhyt kehu sai sen pudottamaan esineen ja katsomaan minua hölmistyneenä. Onneksi se nappasi esineen uudelleen suuhunsa ja lähti iloisesti laukkaamaan -ei kuitenkaan minua kohti vaan reilun viiden metrin päässä seisovan ratahenkilön luo. Se istahti siihen eteen, pudotti esineen ja alkoi antaumuksella nuuhkia tämän naishenkilön etumusta. Siinä kohtaa en voinut kuin nauraa. Kutsuin sitä ja se nappasi esineen taas suuhunsa ja ampaisi meikäläisen luo hyvin tyytyväisen näköisenä. Tuomari oli kiltti ja antoi meille 28 p. erikoismaininnalla: "koiran omat kommervenkit verottivat kaksi pistettä".

Olihan se pettymys, että emme saaneet tulosta, kun olemme kuitenkin pitkään jo treenanneet. Toisaalta olen tyytyväinen siihen, että Reino oli kuulolla ja teki mitä pyydettiin vaikka viretila henkilöetsinnässä loppua kohti laskikin. Sain kyllä monia ajatuksia jatkoa ajatellen. Ei muuta kuin lisää treeniä ja uutta koepaikkaa katsomaan. Tämä nyt vaan on sellainen hitaasti ja hartaudella työstettävä kaveri tämä Reino.

Pettymyksen kalkki on karvasta niellä

Järjellä ymmärrän, että maailmassa on muutakin kuin koiraharrastus ja kaikki on elämässäni totaalisen hyvin! On työ ja toimeentulo, terveet läheiset ja ihana koti! Siitä huolimatta! Miten voikaan tuntua näin kokonaisvaltaisen pahalta!

Kesän mittaan vahvistui päätös osallistua Vivan kanssa vielä ainakin yksiin kyläkisoihin ennen päätöstä IPOn rotumestaruuskisoihin lähtemisestä. Ensin olin menossa omalle kentälle Lahteen, mutta sattuman oikusta jäin varasijalle. Kouvolassa näytti samoihin aikoihin olevan koe, joten ilmoittauduin sinne. Olisihan tosiaan hyvä saada kokemus nimenomaan vieraista olosuhteista. Kävinkin sitten Kouvolan kentällä muutaman kerran treenaamassa ja huomasin, että Viva väsähti poikkeuksellisen nopeasti sekä tottelevaisuudessa että puruissa. Onhan se aina antanut kaikkensa ja ollut nuupallaan autoon viedessä, mutta nyt se uupui jo tottelevaisuuharjoituksissa niin, että ei jaksanut hypätä ilmavasti estettä eikä tulla vinoestettä takaisin kapula suussa! Tämän koiran kohdalla se on aivan epänormaalia! Puruissa se väsyi piilonkierrossa totaalisesti eikä jaksanut kunnolla haukkua piilolla! Jäljellä kävin viimeksi maanantaina juurikin Kouvolassa ja silloin Viva ajoi oikein kelpo jäljen. Tosin se oli poikkeuksellisen rauhallinen ja jätti yhden esineen.

Viimeisellä viikolla ennen koetta pohdin useaan otteeseen mennäkö kokeeseen vai ei! Päädyin osallistumisen kannalle! Annoin Vivan kuitenkin levätä treenien ulkopuolella paljon ja pyrin huolehtimaan riittävästä nesteytyksestä ja energian saannista. Koeaamuna ajelin melko leppoisin mielin suorituspaikalle. Arvonnassa meille osui sama pelto, jossa olin kerran käynyt treenaamassa. Jo autosta ottaessa Viva oli poikkeuksellisen rauhallinen eikä sillä lailla intopinkeenä menosssa pellolle kuin yleensä. Se lähti paalulta hyvin ja jäljesti ensimmäistä suoraa hyvin, joskin varsin tyhjän oloisena! Esimmäiselle esineelle se pysähtyi, haisteli ja tutki. Sitten se lähti lingertämään jäljen sivua mua kohti, nenä maassa kuitenkin. Minuun katsomatta se hakeutui uudelleen jäljelle kenkieni edestä ja jäljesti tyynesti esineen ohi. Sama toistui toisella esineellä muuten, mutta paluureissulla se ilmaisi esineen oikein. Viimeisen esineen se ilmaisi hitaasti, mutta ilman ylimääräistä silmukkaa! Esineet olivat aivan samanlaisia kuin treeneissäkin käytän eikä Vivalle yleensä ole ollut mainittavia ongelmia vierailla esineillä. Kulmat olivat semihyviä ja syvällä nenällä se meni, mutta koko jäljestäminen oli kummallisen epätarkkaa, takkuista, suttuista ja vaisua! Olin kuin puulla päähän lyöty! Tuntui kuin minulla olisi ollut vieras koira liinan päässä!

Jos tällaista olisi tapahtunut joskus aikaisemmin, olisin varmaan vaan ajatellut, että olipas huono päivä tänään. Viva on kuitenkin ollut omalla tyypillisellä, hieman hektisellä tavallaan hyvin varma jäljestäjä ja erittäin innokas esineiden ilmaisija! Koekäyntejä meillä on takana neljä ja pisteet ovat olleet 90,91,95,95! Koska takana oli tuo epämääräinen uuvahtelu kenttätreeneissäkin, päädyin varsin ristiriitaisin tuntein keskeyttämään kokeen! Koulutustunnusta emme olleet metsästämässä, sillä meillä on jo IP3! Tarkoitukseni oli saada Vivalle ja itselleni hyvä koekokemus vieraalla kentällä ja nyt kaikki merkit viittasivat siihen, että sellaiseen ei ole mahdollisuuksia. Kenttäliikkeisiin mennessä ilma kylläkin viileni ja siellä sitten pohdin mielessäni, että olisiko sittenkin pitänyt jatkaa! Ikuinen jossittelija.

Illalla taas tutkin Vivaa päästä varpaisiin enkä nähnyt siinä mitään silmin havaittavaa "vikaa"! Kovasti se läähätteli eikä tohtinut oikein rauhoittua iltalenkin jälkeen. Muut koirat vetivät kohta sikeitä, mutta tämä yksi vaan huohotti ikäänkuin kuumissaan. Kai se pitää lääkäriin viedä ja tutkia perinjuurin. Enemmän minusta kuitenkin alkaa tuntua siltä, että Vivalla on burn out! Sehän on herkkä ja hektinen, ohuen hermorakenteen omaava koira, jolla on hiukan liikaa viettiä suhteessa pääkoppaan. Onhan mahdollista, että kuumat kelit ovat vieneet sen yleiskuntoa ja vireyttä alaspäin ja siihen yhdistettyinä kovat ja vaativat treenit ovat saaneet aikaan voimakkaan stressireaktion! Oli mikä oli, mutta tauko ainakin on paikallaan. Hiukan tässä tuntee itsensä huonoksi ihmiseksi, kun on saattanut ystävänsä oman kunniahimonsa takia tuohon tilaan!

Huh huh! Tuskin tätä kukaan jaksaa lukea, mutta helpottaa päästää tämä kaikki tähän näppikselle! Nyt pitäisi nollata oma pää, siivota ja lähteä sitten Reinon kanssa hakuilemaan. Eli nokka pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä!

JÄLKIKIRJOITUS! Taitaa olla vaan huonosti koulutettu toi mun jälkikoira ;)! Kävin äsken tekemässä sille yhden tyhjän suoran ja laitoin jäljelle ne kaksi esinettä, jotka se jätti eilen ilmaisematta. Lähetin sen jäljelle ja jäin itse liinan mitan päähän. Ekan esineen se ilmaisi varmasti, mutta tokalla esineellä yritti tehdä saman kuin eilen kokeessa eli nuuhkaisi ja lähti kaartamaan mua kohti. Pääsin sanomaan sille, että moinen ei käy! Tunnetila oli nyt lähes entinen! Niinpä tein vielä toisen muuten samanlaisen harjoituksen, mutta laitoin jäljelle hiukan lihapullaa. Tällä kertaa tuo ryökäle teki samat virheet molemmilla esineillä. Ei muuta ku kolmas suora perään ja johan alkoi homma maistua. Niin suoraa ja nopeaa ilmaisua olen harvoin Vivalta nähnyt :)!

Jatkossa pyydän useammin vieraan jäljentekijän ja laitatan vieraat esineet jäljelle niin, että en itse tiedä niiden sijainta. Tuli nimittäin mieleen, että olen saattanut jotenkin tiedostamattani avittaa Vivaa ilmaisuissa, kun tiedän esineiden paikat ja lyhyellä liinalla ajettaessa ne usein edessä näkyvätkin. Eilen, kun koira oli huonossa tunnetilassa ja ajoi osittain löysällä liinalla, se teki virheitä, kun liinatuki puuttui?? Mutta miksi se palasi mun luo eikä yksinkertaisesti jättänyt esineitä huomioimatta? Se oli varmaan sijaistoiminto, kun ei rohjennut ihan suoraa ylikään kävellä. Nyt vaan esineet tärkeämmäksi koiralle! JA NYT sitten tauolle! Jätetäänpä homma muhimaan!

Leireilyä ja kilpajuoksua

Meille tarjoutui tilaisuus osallistua leirille Ilmajoella. Marian mustat kokoontuivat sinne ja minä nuorimpien kummitätinä pääsin mukaan :)! Pentuset ovat Rodon puolisisaruksia ja täytyy sanoa, että paljon samaa niiden elämän asenteessa onkin! Natiaiset olivat aikamoisia ärripurreja eivätkä kovinkaan myötääviä pikkuotuksia. Hyvissä käsissä kuitenkin olivat kaikki ja hienosti niitä oli viety eteenpäin sekä kasvatuksellisesti että koulutusmielessä. Niin kauniita myös olivat, ihan mustan malin näköisiä varsajalkoja :)!

Leirillä päästiin pellolle sekä Vivan että Rodon kanssa. Jäljellä meitä opasti Niko Saari. Alusta oli hyvin haasteellinen, lyhyttä ruohoa ja osittain multaa, jossa sarat näkyivät selvästi. Vivalla oli tuulessa kovasti vaikeuksia vinosaroilla. Toisena päivänä saatiin aikaan koulutuksellisesti hyvä jälki. Rodon viretila saisi kaikenkaikkiaan olla parempi. Toisena päivänä vaihdoin nappularuuan makkaraan ja loppupalkaksi laitettiin pallo. Lisäsin myös tyhjien askelten määrää roimasti. Se jälki menikin jo paremmin ja tällä linjalla jatketaan. Yritin vähän Rodoa innostaakin, mutta siitä se tuntui häiriintyvän eikä niinkään vetävän jäljen suuntaan. Iltaisin tehtiin tottista ja vähän kaahattiin agilityradallakin. Maria otti taas aivan upeita kuvia! Vivastakin saatiin vähän muotokuvan tapainen otos :)! Täytyy vaihtaa se Vivan esittelykuvaksi kunhan kerkiän.

Ilmajoelta pyyhällettiin suoraan RotuRace -tapahtumaan Hyvinkäälle. Nousin puoli viideltä sunnuntai-aamuna ja siitä pikasuihkun jälkeen tien päälle. Matkan aikana sain järjestettyä täydennystä peruutusten vuoksi vajaaseen Pitkätukkien joukkueeseen ja paikan päällä vielä Sarin kanssa säätelimme hieman juoksujärjestystä. Rodo, Reino ja Viva juoksivat eri joukkueissa, jotka lähtivät radalle peräkkäin. Hiukan oli meikäläisellä kiire vaihtaa koira, mutta hyvin siitä selvittiin. Koirakakarat olivat hiukan väsyneen oloisia leirin jäljiltä eikä Viva tänä vuonna hätyytellyt kisan nopeimman koiran pallia. Vivan aika oli 6,90 (viime vuonna 6,58). Rodokin oli sitä hitusen nopeampi ajalla 6,83. Reino oli nopeampi kuin odotin juosten aikaan 7,54. Rodon joukkue Rupusakki tuli hopeasijalle ja Vivan joukkue oli viides. Muutenkin belgit kahmivat alkupään sijoitukset itselleen. Hieman kyllä jäi kaivertamaan, että amerikanbulldogit voittivat joukkuekisan! Ero oli hiuksen hieno 0,3 s! Ensi vuonna ne on pestävä ihan huolella :)!

Mitäs muuta? Puruissa on taas käyty ja Rodo on päässyt puremaan oikeaan hihaan. Se on edistynyt muutenkin oikein hyvin sekä tottiksessa että puruissa. Kävimme pari viikkoa sitten Kouvolassa Salmisen Timpan syynissä. Rodon veli Ärri oli siellä myös ja melko samanlaiselta poikien purut vaikuttivat. Molemmilla on hyvä saalis, hyvät hyökkäykset ja varmat, täydet otteet, mutta haukku saisi olla painostavampaa. Nuoriahan nuo ovat, pitää vaan nyt treenata ja katsoa miten kehittyvät.

Vivaa on valmisteltu ensi viikolla häämöttävään kokeeseen. En tiedä onko se kovinkaan paljon parempi kuin kesäkuussa, mutta haluan käydä ainakin yhden kyläkokeen mieluiten vieraalla kentällä ennenkuin päätän rotumestaruuksiin osallistumisesta.

Reino on jatkanut vesipelastusharjoituksia innolla ja lisäksi olen valmistellut sitä hakukokeeseen välillä hyvällä ja välillä huonolla menestyksellä. Henkilöetsintä sujuu tällä hetkellä erittäinkin hyvin ja esineruudustakin haetaan eka lelu todella mielellään. No, onneksi ykkösen kokeessa ei muuta tarvitakaan ;)! Tottiksessa on ollut aikamoista alamäkeä seuraamisen kanssa. Reino menettää nykyään katsekontakin helposti ja alkaa hieman haahuilla eikä oikein mitkään konstit tuo virettä takaisin. Eilen Sannan kanssa treenatessa näytti taas paremmalta, joten pitää vaan yrittää jatkaa. Onneksi kuumat ilmat hieman kohta helpottavat. Noudoissakin on ollut outoa laiskuutta ja eteenmeno on hakusessa eikä istuminenkaan pitkän tauon jälkeen onnistunut ekalla kerralla. Muutaman kerran olen ajatellut, että Reino olisi jollakin tavalla kipeä? Se ei oikein syökään entisellä innolla? Tai sitten sillä on mielessä joku ihanainen narttu. Katsotaan nyt saanko sen koekuntoon parin viikon sisällä.

Kaikki aika on viime viikkoina mennyt koirien kanssa temutessa. Jonkun verran olen pyöräillyt maantiepyörälläni. Sitä tekisin enemmän, jos aika antaisi myöden. Olen niin laiska, että en enää illalla, kun vihdoin ehtisin, jaksa lähteä omaa kuntoa kohottamaan. Piha on myös aika hoitamaton ja marjat pensaissa. Siitä huolimatta lähden viikonlopuksi Paimioon palveluskoirien SM -kilpailuja seuraamaan ja tuttuja kannustamaan. Matkalla poikkean Riihimäelle ottamaan vieraskenttätreenit Vivan kanssa. Viron reissuja ei taida tänä kesänä aikatauluun mahtuakaan. Alkulomasta olisin ehtinyt, mutta silloin siellä oli kämpät varattuina sukulaisille. Eero kyllä lähtee parin viikon reisulle vissiin maanantaina.