Eilen oli se päivä, jolloin mittasimme Reinon koulutustason haussa. Hiukan viime tippaan olivat tietyt asiat jääneet ja se kyllä näkyi kokeessakin. Tulosta me ei tällä kertaa saatu, mutta koepäivä oli mukava ja opettavainen.
Reino on koira, jolle kaikki täytyy opettaa aika pitkän kaavan mukaan. Sillä ei ole luontaista paloa oman ihmisen kanssa tekemiseen ja joskus oikeasti tuntuu siltä, että se älyää asioita hiukan keskivertoa hitaammin. Tai kyllähän se mieluusti touhuaa mun kanssa aina aluksi, mutta sen mielenkiinto saattaa hetkessä herpaantua. Milloin koiranpoikaa vievät hajut ja milloin ihanat ihmiset pitää käydä moikkaamassa. Se unohtaa sekunnissa mitä on tekemässä, jos tarjolla on joku sille mielenkiintoisempi juttu.
Koe alkoi tottelevaisuusosuudella, jota jännitin eniten. Alokasluokan koiria oli vain kolme, joten teimme suorituksemme kolmen ryhmässä. Meille tuli arvonnassa numero kaksi, joten menin ilmoittautumisen jälkeen sivuun odottamaan. Sitten pääsimme tekemään liikkeet. Reino oli erittäin hyvässä tunnetilassa ja se seurasi todella hienosti, hyvässä kontaktissa ja oikealla paikalla. Henkilöryhmäkin meni muuten loistavasti, mutta juuri meidän poistuessa ryhmästä Reino kääntyi haistelemaan erään henkilön etumusta. Minun oli pakko antaa toinen käsky, että sain sen liikkeelle uudestaan ja siinähän se hieno seuraaminen karahti sen verran kiville, että arvosana oli vain hyvä. Tämä on tyyppiesimerkki tuosta edellä kerrotusta Reinon "muistamattomuudesta".
Liikkeestä istuminen jäi seisomiseksi, joten siitä puutteellinen. Liikkeestä maahanmeno oli erinomainen ja noudot hyvä - erittäin hyvä - erittäin hyvä. Muuta vikaa niissä ei ollut kuin löysä ote ja kapulan pyöritystä maasta nostamisen jälkeen, jotka tiedänkin meidän haasteiksi. Eteenmeno on meillä vähän vaiheessa ja se menikin puutteelliseksi. Reino eteni hitaasti, meni vasta toisella käskyllä maahan ja tuli vielä vastaan, kun kävelin kohti. Paikallaolo onnistui erittäin hyvin. Reino oli ollut alkuun vähän levoton, mutta pysyi sitten paikallaan. Hakiessani sitä pois, huomasin, että se oli liikkunut puolisen metriä eteenpäin :)! Tulokseksi saatiin 81 p, joka on kahdella puutteellisella (-10 p.) liikkeellä hieno tulos. Ei muuta kuin ongelmakohtia hiomaan ja seuraavaksi vieraalle kentälle kokeisiin!
Henkilöetsinnässä epäonnistuimme surkeasti. Ensimmäinen maalimies jäi heti ekaan kulmaan oikealle, kun Reino kaarsi eteenpäin ja nosti viimeisen ukon oikealta. Muistan ajatelleeni, että etukulmassa ei sitten varmaan ollut ketään enkä siinä vaiheessa edes tajunnut, että Reino oli löytänyt viimeisen ukon. Nämä kaksi maalimiestä olivat minusta hyvin lähekkäin. Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt lähettää koira hieman takaviistoon, jolloin se maaston profiilin huomioiden olisi ehkä uponnut syvemmälle ja ekakin maalimies olisi löytynyt. Toiseen etukulmaan se upposi hyvin ja työskenteli melko kaukana aika tovin. Etenin itse keskilinjalla ja kutsuin Reinon pois lähettääkseni sen toiselle puolelle. Tässä tapahtui se ratkaiseva virhe! Oikea puoli oli jo aika tarkkaan käyty, kun viimeinen ukko oli nostettu, joten jouduin etenemään aika pitkälle ennenkuin pystyin lähettämään Reinoa sellaiseen paikkaan, jossa se ei vielä ollut käynyt. No, eihän siellä mitään ollut eikä koira oikein sinne halunnut edes upota. Lähetin Reinon vielä vasemmalle puolelle ja se ohjautui aika paljon eteen. Pitkään se siellä työskenteli, osittain jo avoimen luokan radan puolella. Hölmöyksissäni kävelin vielä hiukan eteenpäin ja niinpä radan päättymistä osoittava merkki oli nokkani edessä. Takaisin päin ei ollut mahdollista palata, joten eipä siinä ollut enää mitään tehtävissä. Kokemattoman ja muutenkin matalavireisen koiran into hiipui hiipumistaan ja aikakin loppui. Myöhemmin selvisi, että keskimmäinen maalimies oli jäänyt vasemmalle taaksemme melko lähelle keskilinjaa. Luulen, että se alue jäi Reinolta tarkistamatta osittain minun hölmöilyn takia.
Maasto oli hyvin vaihteleva ja varsinkin radan loppupäässä keskilinjan molemmin puolin oli jyrkät kumpareet, joita Reino varsin tehokkaasti halusi kiertää eikä mennä suoraan ylös! Sellaista treeniä siis lisää. Toinen havainto, jonka treenien perusteella melkein arvasin, oli se, että Reino tuli vastaan, kun juoksin piiloa kohti sen haukkuessa maalimiestä. Onneksi se meni oma-aloitteisesti takaisin jatkamaan ilmaisua! Olemme liian vähän harjoitelleet sen kaltaista, joten siinäpä savottaa.
Esineruudussa Reino teki hyvin reinomaisen suorituksen. Esine löytyi aika nopeasti, mutta minun lyhyt kehu sai sen pudottamaan esineen ja katsomaan minua hölmistyneenä. Onneksi se nappasi esineen uudelleen suuhunsa ja lähti iloisesti laukkaamaan -ei kuitenkaan minua kohti vaan reilun viiden metrin päässä seisovan ratahenkilön luo. Se istahti siihen eteen, pudotti esineen ja alkoi antaumuksella nuuhkia tämän naishenkilön etumusta. Siinä kohtaa en voinut kuin nauraa. Kutsuin sitä ja se nappasi esineen taas suuhunsa ja ampaisi meikäläisen luo hyvin tyytyväisen näköisenä. Tuomari oli kiltti ja antoi meille 28 p. erikoismaininnalla: "koiran omat kommervenkit verottivat kaksi pistettä".
Olihan se pettymys, että emme saaneet tulosta, kun olemme kuitenkin pitkään jo treenanneet. Toisaalta olen tyytyväinen siihen, että Reino oli kuulolla ja teki mitä pyydettiin vaikka viretila henkilöetsinnässä loppua kohti laskikin. Sain kyllä monia ajatuksia jatkoa ajatellen. Ei muuta kuin lisää treeniä ja uutta koepaikkaa katsomaan. Tämä nyt vaan on sellainen hitaasti ja hartaudella työstettävä kaveri tämä Reino.