Täydennystä

Rodo -vauva muutti Vuorikadulle eilen illalla. Kuvassa se on Anna -kummitädin sylissä Tuuloksen Mustissa ja Mirrissä, johon pysähdyttiin kotimatkalla. Tuli käytyä katsomassa ko. pentuetta kaverin kanssa ja siinä yhteydessä tapasin tämän ruman ankanpoikasen. Se jätti tassunjälkensä sydämeeni! Eilen sitten hain sen tänne joukon jatkoksi. Ihan tyhmää tietysti ottaa koira tällä tavoin. Toisaalta ei se näytä pitkällisen suunnittelunkaan jälkeen helposti onnistuvan. Nimittäin hyvän koiran saaminen! Toden sanoakseni, olin kyllä pitänyt tätä pentuetta mielenkiintoisena jo aiemmin, mutta yrittänyt välttää ajattelemasta asiaa liikaa :)! Tehty mikä tehty ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan (yäk miten kulunut koiraharrastajan klisee!).

Viime viikkolla käytiin Pattijoella Marian perheen luona ja tottisteltiin. Reinolle keksittiin hyvä konsti seuraamiseen (vireen ylläpitoon). Kerronpa tuloksista sitten, kun on vielä muutaman kerran treenattu. Koirat käyttäytyivät hyvin jopa Marian tarhassa. Hieno homma!

Loppuviikko vierähti KV -agilitykisan järjestelyissä. Kisapäivänä tuli vettä kuin Esterin sieltä, mutta porukka hoiti homman kotiin upeasti. Pellolle ei olla ehditty eikä puruissakaan ole päästy käymään. Tänään alkaa taas tositreeni.

Kesäisiä retkiä

Kolme ensimmäistä kuvaa on äskeiseltä sieniretkeltämme, josta saatiin saaliiksi kantarelleja. Minä tyydyin napsimaan kuvia ja E. hoiti sienten metsästyksen. Kyllä oli mukavaa katsella kahta onnellista koiraa. Siellä ne parisen tuntia vilistivät pitkin mättäitä ja välillä pulahdettiin järveenkin.

Tässä kuvassa koirakakarat tutkivat innokkaasti etelä-savolaisen metsän antimia. Mitä lie yhteisesti kiinnostavaa olikaan tuossa kolosessa!





Autolle palatessa Reino sitten koki elämänsä järkytyksen! Se häipyi kielloista piittaamatta metsään eikä tullut pois kutsuttaessa. Niinpä pakkasimme itsemme autoon ja odotimme, kunnes herra suvaitsi saapua taas tielle. Silloin lähdin ajamaan pois...Reino lähti ensin perään, mutta ajatteli varmaan erehtyneensä autosta, kun se ei pysähtynyt, vaikka HÄN, poloinen eksynyt poika, juoksi perässä. Niinpä se älykkäänä olentona lähti pinkomaan sinne, mistä oli metsään karannut. Eipä löytynyt omaa laumaa sieltäkään.....hädissään se juoksenteli sinne ja tänne, kunnes vihdoin sain siihen näköyhteyden. Sitten tultiinkin aivan noloina mamin luo ja tiivisti polven juuressa köpitettiin autolle asti. Reino näytti aivan siltä, kuin taivas olisi pudonnut! Maailma siis voikin oikeasti kohdella NÄIN kaltoin kilttiä koiralasta!

Viime viikon alkupuolella matkattiin Viroon. Koirakakarat käyttäytyivät erittäin hienosti koko matkan ajan. Tosin Vivan oli vaikea rauhoittua Viljandin kerrostalossa, kun piti koko ajan vahtia rappukäytävän ääniä. Reino sen sijaan ei ollut moksikaan. Taitaa olla kuuro koko kaveri :)!



Retkeilimme hieman kaupungin ympäristössä, mm. Heimtalin kartanon mailla, joka on nykyisin jokin oppilaitos.



Viivyimme Viljandin asunnolla muutaman päivän ja tulomatkalla koukkasimme Tarton kautta Sillamäen kaupunkiin lähelle Narvaa. Katsastimme siellä uusimman hankinnan, kaksion ikivanhassa idyllisessä kerrostalossa puistomaisen kadun varrella. Ei jääty sinne tällä kertaa kuitenkaan olemaan vaan jatkettiin matkaa Tallinnaan. Siellä koirat jäivät yöksi autoon vahtimaan "ostoksia". Toisaalta ei niitä olisi viitsinyt kauheassa kaatosateessa sisälle asuntoon viedäkään. Yö nukuttiin makoisasti uutuuttaan hohtavassa kämpässä. Laivarantaan ajettiin 10 min. Aika kätevää!

Viva oli koko matkan loukkaantunut, kun juuri ennen matkaa vaihdoin Viton Transporteriin. Se ei juurikaan päätään kallistanut, jos auto liikkui. Ilmeisesti sitä häiritsi, kun se näki ulos toisella tavalla kuin Vitossa. Siinä oli tummennukset laseissa ja se oli muutenkin pimeämpi kuin tämä uusi, jossa on enemmän ikkunoita ja väliseinä ohjaamoonkin puuttuu. Kyllähän siitä epäluuloisempikin narttu menee päästään pyörälle. Entäs Reino? Höh, sille nyt on sama vaikka ajeltais karjavankkureilla. Unta palloon ja sillä siisti!

Runsauden pula

Nyt on loma! Ja olisi niin paljon tekemistä, että melkein ahdistaa. Koiria voisi treenata aamusta iltaan ja kotihommiakin olisi vaikka muille jakaa. Osa päivästä kuluu pelkkään jahkailuun, kun ei oikein osaa tarttua mihinkään. Jotakin suunnitelmaa tämä elämä nyt kaipaa.

Lahden reissu herätti taas paljon ajatuksia. Vivan kanssa alettiin jälleen kerran työstää puhtautta piilolle. Muu saa siis taas odottaa vuoroaan :(! Olen itse aika skeptinen sen suhteen, että se koskaan oikeasti lakkaisi tökkäsemästä hihaa tullessaan vauhdilla piilolle. Hitto, että on hankala tuollainen koira, joka ei ole ihan selvä päästään ja jonka viettialueet eivät ole puhtaat! Näillä mennään silti eteenpäin. Onhan Vivassa niin paljon hyviäkin puolia, että on vaan yritettävä.

Reinon treeni junnaa paikallaan. Ei siitä tahdo löytyä aktiivisuutta eikä puruote ole juuri yhtään parantunut! Ensimmäisen kerran mietin kotimatkalla ihan tosissani, että lopetan suojelun sen kanssa. Suoraan sanoen tuntuu ihan ajan haaskaukselta koko homma. Jossain muussa lajissa oltaisiin jo varmasti menty aimo harppaus eteenpäin. Toisaalta tuossahan se mukana kulkee ja aikaa ei paljon muuhun kuitenkaan ole, joten jätetään nyt kuitenkin harkintaan. Jos Timppa viitti sille treenejä tehdä, niin mikäs siinä.

Vivan kanssa on harjoiteltu avoimen luokan tokoliikkeitä. Treenikavereilla on ollut hauskaa ja minulla tietty myös! Laita nyt tuollainen sählä tekemään asioita pienimuotoisesti ja rauhallisesti! Työn alla ovat kaukokäskyt, luoksetulon pysäytys ja hyppyesteen taakse istuminen.

Eilen kävimme eläinlääkäriasemalla hakemassa ekinokokkilääkitykset molemmille koirille Viron reissua varten. Siinä yhteydessä punnittiin molemmat. Kyllä oli suu loksahtaa auki hämmästyksestä, kun kävi ilmi, että Viva painaa nykyisin 27 kg ja Reino 30 kg! Reino on huomattavasti Vivaa isompi ja massiivisempi, mutta Vivan luurangonlaiha olemus onkin silkkaa lihasta. Reino, joka aina ja joka tilanteessa heittäytyy nukkumaan, ei turhia ehdi lihaksia kasvatella. Johan siinä nyt energiaakin kuluu eikä sitä koskaan tiedä saako seuraavaa ateriaa koskaan! Ei siis kannata turhaan hötkyillä vaan ottaa varman päälle -rauhallisesti!

Jälkeilyä ja muita kesäpuuhia

On päiviä ja hienoja päiviä -kuten eilinen! Aamulla mentiin pellolle ja kerrankin tein molemmille koirille jäljet ihan ajatuksella. Reinon kanssa treenattiin sivutuulta. Sillä on tapana ajautua jäljeltä sivuun, jos tuulee vähänkään kovempaa sivusuunnassa. Talloin jäljen sellaiseen kohtaan, että näin askeleet melko hyvin ja vahdin, että nenä pysyi jäljen päällä. Ihan kohtalainen treeni! Vivalle tein pitkän jäljen, jossa oli kaksi terävää ja yksi suora kulma. Jälki kulki kahdella suoralla vinosti sarojen poikki, joka on varsinkin sivutuulessa Vivalle vaikeaa. Lisäksi mentiin yhden heinäkasan yli ja loppu oli vielä vastatuuleen. Tässäkin treenissä pääsin puuttumaan haasteellisiin asioihin ja Viva vastasi vaatimuksiin oikein hyvin. Hyvillä mielin lähdettiin kotiin!

Velipoika Pekka ja mukava ystävänsä Riikka piipahtivat iltapäivällä kaffeella. Sitä varten tuli leivottua raparperipiirakkaa sillä hyvällä ohjeella, jonka löysin alkukesästä netistä. Ja oikein hyvää taas oli.

Illan suussa käytiin Reinon kanssa tottiskentällä. Poika oli innokkaalla päällä ja kaikki sujui iloisesti häntää heiluttaen. Harjoiteltiin hyppyjä, noutoa, luoksetuloa ja tietysti myös seuraamista. Käytin palloa seuraamisessa ja se tuntui sopivan paremmin kuin patukka. Kontakti ja vire pysyi hyvänä koko suorituksen ajan. Väliin otettiin jo istumisiakin. Täyskäännöksissä Reino vielä tarvitsee vähän apuja, mutta muuten meno on jo aika mukavaa. Terhi otti kuvia, joista tälläkin sivulla komeilee yksi.

Kentällä olivat myös Eeva ja Lysti. En ole vähään aikaan nähnyt heitä ja täytyy sanoa, että parivaljakko on tehnyt todella hyvää duunia. E ja L ovat teknisesti valmiita tokon alokasluokkaan ja BH -kokeeseenkin koska vain. Häiriötreeniä ja kestävyyttä vielä vähän ja se on siinä. Viretilasta neuvoin pitämään huolta vaihtelevalla treenillä ja palkkioilla. Hieno homma!