On päiviä ja hienoja päiviä -kuten eilinen! Aamulla mentiin pellolle ja kerrankin tein molemmille koirille jäljet ihan ajatuksella. Reinon kanssa treenattiin sivutuulta. Sillä on tapana ajautua jäljeltä sivuun, jos tuulee vähänkään kovempaa sivusuunnassa. Talloin jäljen sellaiseen kohtaan, että näin askeleet melko hyvin ja vahdin, että nenä pysyi jäljen päällä. Ihan kohtalainen treeni! Vivalle tein pitkän jäljen, jossa oli kaksi terävää ja yksi suora kulma. Jälki kulki kahdella suoralla vinosti sarojen poikki, joka on varsinkin sivutuulessa Vivalle vaikeaa. Lisäksi mentiin yhden heinäkasan yli ja loppu oli vielä vastatuuleen. Tässäkin treenissä pääsin puuttumaan haasteellisiin asioihin ja Viva vastasi vaatimuksiin oikein hyvin. Hyvillä mielin lähdettiin kotiin!
Velipoika Pekka ja mukava ystävänsä Riikka piipahtivat iltapäivällä kaffeella. Sitä varten tuli leivottua raparperipiirakkaa sillä hyvällä ohjeella, jonka löysin alkukesästä netistä. Ja oikein hyvää taas oli.
Illan suussa käytiin Reinon kanssa tottiskentällä. Poika oli innokkaalla päällä ja kaikki sujui iloisesti häntää heiluttaen. Harjoiteltiin hyppyjä, noutoa, luoksetuloa ja tietysti myös seuraamista. Käytin palloa seuraamisessa ja se tuntui sopivan paremmin kuin patukka. Kontakti ja vire pysyi hyvänä koko suorituksen ajan. Väliin otettiin jo istumisiakin. Täyskäännöksissä Reino vielä tarvitsee vähän apuja, mutta muuten meno on jo aika mukavaa. Terhi otti kuvia, joista tälläkin sivulla komeilee yksi.
Kentällä olivat myös Eeva ja Lysti. En ole vähään aikaan nähnyt heitä ja täytyy sanoa, että parivaljakko on tehnyt todella hyvää duunia. E ja L ovat teknisesti valmiita tokon alokasluokkaan ja BH -kokeeseenkin koska vain. Häiriötreeniä ja kestävyyttä vielä vähän ja se on siinä. Viretilasta neuvoin pitämään huolta vaihtelevalla treenillä ja palkkioilla. Hieno homma!