Pitää ihan ekaksi kertoa päällimmäiset tuntemukset. Käytiin Viva vikkelän kanssa 7.6.2010 Lahdessa suojelun voittajaluokan kokeessa ja saatiin tulokseksi IP3, A 95, B 84, C 87, yhteensä 266 pistettä. Tuomarina toimi vaativa Pentti Rapila ja maalimiehenä Marko Koskensalo. Tulos jäi himpun verran alle ykköstuloksen, mikä sinänsä on harmi. Omana tavoitteena oli tehdä hyvä suoritus ja saada kaikista osa-alueista yli 90 pistettä :)! Ihan siihen ei päästy, mutta arvostelussa oli niin paljon niin hyvää, että ei harmita. Video C -osasta löytyy koirakakaroiden sivuilta kohdasta Kuulumisia, videot.
A 95: Ilta oli kuuma ja jälki oli melkein polveen ulottuvalla voikukkapellolla. Paalulta lähtö olisi saanut olla rauhallisempi. Sitten Viva etenikin kuin höyryjuna raiteillaan. Koirasta ei paljon muuta näkynyt kuin iloisesti heiluva puuhkahäntä ja korvan nipukat, kun se mennä puuskutti kuivuneita voikukan pumpulipalloja pöllyttäen. Vauhti oli todella kova ja minulla oli taas täysi työ pysyä siististi perässä. Viva teki upeat kulmat ja muutenkin itse jäljestäminen oli hienoa työtä. Ihan aavistuksen ja vain hetkeksi nousi nenä yhden kulman jälkeen ja aivan pikkuisen kuulema vauhti kiihtyi jonkun kulman jälkeen. Se oli kuitenkin niin vähäistä, että en itse sitä edes huomannut.
Pisteitä meni levottomista esineilmaisuista. Joka esineeltä putosi piste, kun Viva ei maannut ihan rauhallisesti vaan pää pyöri ja kovasti vaan haisteli ilmaa etennpäin jäljen suuntaan! Lisäksi vika esine jäi koiran alle ja jouduin sen sieltä kaivamaan, mutta siitä Viva ei ollut moksiskaan. Onneksi löytyi.
Levottomuus esineillä johtuu minusta, kuinkas muuten. Olen treeneissä turhan kovasti neuvonut sitä menemään suoraan makuulle, kun se AINA ottaa lonkkamakuuasennon. Lähtee menemään suoraan alas, mutta kellahtaa siitä sitten lonkalle ja aina samalle puolelle. Olen yrittänyt vaikka mitä, kuten filmipurkkeja esineen alla, koiran päälle hajareisin menemistä (se on ollut tähän mennessä paras, silloin oikaisee itsensä), esineen heittämistä eteenpäin ilman palkkaa ja uuden ilmaisun vaatimista, oikeaan asentoon siirtämistä jalan avulla, koiran eteen kiertämistä ja palkan antamista edestä. Kaikkia siis pidempiä aikoja kerrallaan, mutta MIKÄÄN ei tunnu auttavan. Nyt se luulee, että tekee jotakin väärin ja tulee levottomaksi, vaikka sinänsä ilmaisee hienosti.....onhan se levottomuus tietty vähän hermorakennekysymyskin, mutta suuri osa on opittua. Ai niin, jos teen pelkkiä esineilmaisuja vaikka sisällä, se menee suoraan asentoon eli laumalle se varmaan siellä pellolla kääntyy, kun lähestyn takaa.
B 84: Tottelevaisuudessa pistevähennykset johtuivat ääntelystä ja levottomuudesta erityisesti tiettyjen liikkeiden (noudot) aloituksissa ja seuraamisessa, yhdestä huonosta täyskäännöksestä, hieman hitaasta maahanmenosta, hieman levotttomasta seisomisesta, pienestä vauhdin hiljenemisestä juuri ennen maahan käskyä eteen menossa, yhdestä himpun vinosta sivulle siirtymisestä ym. Toisin sanoen kaikkea pientä siellä ja täällä. Eli tunnetilakysymyshän tuo on! Sinänsä Viva teki liikkeet energisesti ja iloisesti. Meillä on siis paljon treenattavaa, jos mielimme eteenpäin. Kanootti pitää saada vakaammaksi. Suoritus oli kyllä parempi kuin syksyinen kakkosen koe Hauholla, mutta pisteitä taisi tulla saman verran :)!
Puruosuudessa Viva oli tuomarin sanojen mukaan erittäin temperamenttinen, erittäin nopea, sillä oli kauttaaltaan hyvät hyökkäykset eikä se antanut kuormituksen vaikuttaa itseensä missään vaiheessa. Kaiken kruunasi se, että Rapila sanoi koiran olevan erittäin hyvin ohjattavissa. Se oli mannaa meikäläisen korville :)! Suurimmat ongelmat olivat erittäin epäpuhtaat irrotukset! Lisäksi Viva haukkui hieman piiloja kiertäessään ja yksi hieman vajaa otekin oli. Selkäkuljetuksessa pidin kuulema liian pitkän etäisyyden maalimieheen vaikka suoritus sinänsä oli hieno. Vartiointi kutosella oli vahvaa ja sivulle siirtyi upeasti. Irrotusten jälkeiset vartioinnit olivat paremmat kuin koskaan treeneissä, mutta Vivan tulisi säilyttää painostava vartiointi paremmin loppuun asti. Minun sivulle tulo häiritsi sitä hiukan, mutta ei kuitenkaan onneksi kääntynyt ihan laumalle. Pitkä liike oli tietty hieno! Aivan älyttömän hieno kokemushan tuo C oli, erityisesti hyvän hallinnan vuoksi tuntui itsestä "helpolta".
Mitäs muuta? Ekybelgien leirillä käytiin huhtikuun puolella ja siellä jäljesteltiin Salmisen Tonin opissa. Kiitti vaan Tonille ja ekyjen aina mahtavalle porukalle. Muuten me ollaan vaan treenattu ja treenattu. Piha on haravoimatta ja kukat istuttamatta. Töissä on hirveä kiire ja mihinkään ei ehdi.
Reinon kanssa on hakultu ja käytiin pari agilitykisaakin tuossa. Ne sujuivat Reinolle ominaiseen tyyliin. Ohjautui toisaalta ihan mukavasti, mutta ohitti esteitä, jos ei koko ajan ole tiukasti käskyn alla. Kattellaan...huomenna on möllikisat ja sitä rataa eteenpäin.Rodo on ollut toukokuussa vähän vähemmällä treenillä, kun Vivan kanssa on mennyt niin paljon aikaa.
Ylioppilaita käytiin juhlimassa Espoossa Pekan luona, joten jotakin normaaliakin on tehty. Hienot juhlat ja mukava tunnelma!
