IPO -kokeen jälkeen lähdettiinkin heti kohta Loviisaan Team Heuwinkl -seminaariin. WMC oli taas järjestänyt hienon tapahtuman. Kaksi päivää suojelua ja kaksi päivää tottelevaisuutta. Kouluttajat olivat maailman huipulta -sananmukaisesti. Peter ja Florian sekä koiransa Bendix ja Yannik kävivät saksalaisella täsmällisyydellä läpi oman tyylinsä kouluttaa suojelukoira -pennusta aikuiseksi ja alkeista huipulle. Ensin jokainen asia näytettiin kouluttajien omilla koirilla ja sitten harjoituskoirakot pääsivät kentälle. Seminaarista sain paljon uusia ajatuksia liikkeiden tekniseen opettamiseen. Monia kikkoja aion varmasti ottaa käyttöön. Se on tietysti selvää, että jotkut omista koulutusvirheistä johtuvat ongelmat ovat niin syvälle juurtuneita, etteivät hyvätkään kikat enää auta. Yrittää kuitenkin sopii -ei siitä ainakaan haittaa ole.
Heti leirin jälkeisenä maanantaiaamuna huristeltiin työmatkalle Ouluun. Koirakakarat jäivät hoitoon Tikkakoskelle. Hoitolassa oli hyvä huolenpito, mutta paikka oli äärimmäisen levoton. Häkkien välillä ei ollut umpiseiniä ja kaikki koirat huusivat yhteen ääneen ja riekkuivat häkkiensä seiniä vasten. Viva oli ollut varsin stressaantunut ja peloissaankin. Reinoa ei meno ollut hätkäyttänyt suuntaan eikä toiseen, kuinkas muuten!
Nyt on sitten vietetty melko sateista Juhannusta ihan tässä kotona rentoutuen. Eero, Laura ja Ringa palasivat Viron reissulta keskiviikkona. Ringa jäi Karkin luo Kallioon ja Laura tuli eilen meidän vanhusten seuraksi tänne Mikkeliin. Taitaa Viva päästä tänään juoksulenkille! Olen jopa ehtinyt leikata nurmikon ja istuttaa vähän kesäkukkia sinne ja tänne! Raparperipiirakkaa pitäisi kohta leipoa...
Treenitauko loppui eilen! Käytiin nimittäin kakaroiden kanssa pellolla. Olipahan menoa! Reinon jälki oli paljon vähäruokaisempi kuin ennen. Siitäkös poika ei tykännyt! Pää nousi ylös kesken matkan ja pellolla tököttävä "punainen kirahvi" kummeksutti ylen määrin. Kyllä me sitten yhteisymmärrykseen päästiin ja jälki alkoi maistua ilman ruokaakin! Viva oli intoa piukassa vaikka ruokin sen lähtiessäni tekemään jälkeä! Vauhti oli ääliömäinen eikä tahtonut tasaantua kovienkaan neuvojen jälkeen. Toisella esineellä se varasti ja siitä huomautettaessa tikkasi ranteeseen! No, muistutuksiahan siitä sateli ja sen jälkeen matka jatkui varsin nöyränä. Oikein odotan tämän illan jälkiä, että näkisin ovatko opit menneet perille!