Lopuillaan oleva viikonloppu on ollut hauska! Lauantaina osallistuimme Reinon kanssa Joulupukin joulukulkueeseen. Meidän tavoitteena ei niinkään ollut näyttäytyminen yleisön edessä vaan Reinon totuttaminen muihin koiriin -taas kerran oli hyvä tilaisuus osoittaa sille, että muita ei mennä moikkamaan, kun ollaan hommissa. Yllättävän hyvin se meni. Paikoitellen se jopa malttoi kävellä hihna löysänä.
Sitten mentiin Rinkun ja Lauran kanssa metsäretkelle. Siellä vierähtikin melkein pari tuntia, kun kahdessa erässä juoksutettiin kaverit. Muuta en sitten saanutkaan aikaan. Huonoa omaatuntoa potien menin nukkumaan jo klo 9 aikoihin, sillä aamulla oli varhainen herätys.
Aamulla sitten lähdettiin kohti HauHau -hallia ja Reinon tokotreenejä. Poika oli aivan mainio lukuunottamatta sitä iän ikuista paikkamakuuta. Taas piti nuuskia ja hieman ryömiä mua kohti. Kielto ei auttanut mitään, joten palasin koiran sivulle ja nostin sen takaisin oikealle paikalle. Kovin en viitsinyt äkseerata, ettei vieruskaveri häiriinny.
Tokotreenien jälkeen ajeltiin etsimään niitä kelmejä, jotka olivat taas varastaneet Reinon aamuruuan ja piiloutuneet metsään. Kuten huomaatte, olemme aloittaneet uudelleen hakuharrastuksen! Reino on mukava haukkuvan hakukoiran alku, kunhan saadaan sille lisää maalimiesmotivaatiota. Sen vire laskee hyvin helposti. Kaksi ensimmäistä ukkoa haetaan innolla, mutta sitten alkaa dieseli yskiä. Nyt on tehty muistikuvia ja niillä into säilyy vähän paremmin. Täytyy vissiin lukea joku ruotsalaisten opus. Omat keinot alkavat olla vähissä :)! Hakutreenien jälkeen otettiin Oskarin kanssa paikkamakuuharjoitus takapalkalla eli jätin pienen ruokarasian Reinon selän taakse. Se menikin vallan hienosti! Näitä nyt teemme seuraavaan kokeeseen asti. Lopuksi Rodo -pikkuinen pääsi keräämään kreppejä ja leikkimään ihanan Allin kanssa.
Ja sitten olikin Vivan vuoro. Lähdimme sauvakävelemään, mutta katu oli niin liukas, että piti poiketa metsään. Siellä pistettiinkin juoksuksi ja voi, että se oli mukavaa. Ihan kuin olisi palannut nuoruuden aikoihin, ei painanut askel eikä pihissyt henki. Ja Vivakin nautti...tätä täytyy taas alkaa tehdä!
Edellisen kirjauksen jälkeen ollaan vissiin enimmäkseen tokoiltu. Reinon kanssa on työstetty paikkamakuuta ja saattiinkin se aika mukavaan kuntoon, mutta sitten Pieksämäen hallikisoissa viikko sitten vieruskaveri nousi ylös ja patsasteli Reinon luo tutkimaan sen sukukalleuksia. Rähäkkähän siitä meinasi syntyä. Kuulin ensimmäistä kertaa Reinon sanovan jollekin RÄYH! Siihen meni ykköstulos, sillä mekin saatiin liikkeestä nolla (Reino oli sitä ennen liikkunut puoli koiran mittaa, ryömien). Ei se kuitenkaan yhtään provosoinut viereistä urosta, ei edes vilkaissut sitä koko aikana. Muut liikkeet menivät reinomaiseen tyyliin eli hyvin tai semi hyvin. Pari perusasentoa tarvitsi toisen käskyn, mutta ne nyt on helposti korjattavissa. Pisteitä tais tulla 149.
Samaisessa tokokokeessa Viva kaatoi kanoottinsa pahemman kerran ja saatiin kolmostulos (118,5 p). Tämä oli se halli, jossa on agilityesteet vieressä, kun tokoliikkeitä tehdään. Se on osasyy ylivireeseen, mutta ei koko totuus. Onhan Vivalla ohut hermorakenne ja onhan sen ylipäätään vaikea pitää itseään kuosissa korkeassa vietissä. Miksi se sitten nousee niin korkeaan vireeseen? Jaa-a? Se osaa kyllä virittäytyä ihan itsekin, ihan arkielämässäkin, mutta olen minä sen pentuna väärin kouluttanutkin. Tämä koira olisi varmaan tarvinnut paljon rauhallista teknistä opetusta ja vähemmän patukka- ja pallohärdelliä ihan pienenä. No, näillä mennään. Seuraavana päivänä menin taas samaan paikkaan kokeeseen ja vein sen kolmannen kiekaisun jälkeen pois kehästä! Ähäkutti!