Yllä olevassa kuvassa ovat koirakakaroiden vanhin (Ringa) ja nuorin (Rodo). Kuva on vissiin otettu joululoman aikoihin, kun kävimme Lauran ja koko lauman kanssa yrittämässä jäällä kävelyä. Eipä kovin hyvin onnistunut, kun lumen ja rautajään välissä on vettä! Hetki kuitenkin juoksutettiin koiria toistemme väliä.
Eilen käytiin Reinon kanssa käyttäytymiskokeessa Pieksämäellä. Tottelevaisuusosuus oli HauHau -hallissa ja kaupunkiosuus erittäin vilkkaalla liikepaikalla Pieksämäen keskustassa. Kokeessa oli oikein kaksin kappalein tuomareita, nimittäin Raimo Karppinen tottiksessa ja Markku Korhonen kaupungilla. Arvonnassa meille sattuivat pariksi Leila ja Oskar, joten jännitys hävisi siinä kohtaa. Ollaanhan me treenattu paljon yhdessä ja samaisessa hallissakin käyty tekemässä juuri BH -kuviot noin viikko sitten. Silloin Reino pysyi hyvin paikallaan maassa ja teki muutenkin ihan hyvässä vireessä hommia!
Annahan olla, kun tuli meidän vuoro! Seuraaminen lähti oikein hyvin, mutta lyhyellä sakaralla oli joku upea haju, jota yllättäen piti jäädä nuuskimaan ja istuminenkin unohtui pysähdyksen yhteydessä. Molemmat henkilöryhmät menivät hyvin ja hihnatta seuraaminen alkoi taas oikein mallikkaasti ja jatkui hyvänä sinne samaiseen hajulänttiin asti. Siinä jouduin Reinon ihan kutsumaan uudelleen vierelleni, niin hurmiossa se juuttui mihin lie hajuun. Sen jälkeen vire kuitenkin onneksi palasi. Harmiksi liikkeestä istuminen jäi seisomiseksi. Jos olis ollu seisomisliike kyseessä, erinomainen olis napsahtanut :)! Maahanmeno ja luoksetulo olivat erinomaisia. Sitten mentiin vuorollamme paikkamakuuseen. Reino meni hyvin maahan, mutta huomasin heti, että se ei ole yhtään kuulolla vaan löi nenänsä välittömästi maahan. Noin puolivälissä Oskarin likesuorituksia tuomari käski minut koiran luo. Kääntyessäni näin Reinon ryömineen reilusti yli kaksi koiran mittaa minua kohti :)! Se siitä paikkamakuusta sitten! Tuomari oli ymmärtäväinen ja päästi meidät läpi puutteista huolimatta. Kyllä vähän taas ohjaajana hävetti! Kaupunkiosuudessa ei ollut mitään ongelmia. Onhan Reino kokenut kaupunkilaiskoira!
Kokonaisuutena olen tyytyväinen, että mentiin uudelleen kokeeseen ja saatiin tuo BH -kynnys ylitettyä. Nyt päästään treenaamaan eteenpäin! Jotain ihan perustavan laatuista muutosta on kuitenkin tehtävä meidän treenityyliin. Tietäispä vaan mitä! Ainakin paljon treenejä erilaisissa paikoissa ja eri ihmisten + vieraiden koirien kanssa täytyy ottaa ohjelmaan. Paikkamakuutreeni täytyy miettiä ihan uudelleen, jos mielimme eteenpäin tokossa ja PK -lajeissa! Reinon viretila pitäisi saada paljon, paljon paremmaksi. Kyllähän sen treeneissä saa nousemaan, mutta palkkion puuttuessa se niin kovin nopeasti laskee ja alkaa kiinnostua ympäristöstä ja tosiaan kaiken maailman hajuista sun muusta. Toisaalta se voi olla osittain sijaistoimintaakin, sillä olen jonkun verran käyttänyt painetta suoritusvarmuuden aikaan saamiseksi ja se voi heijastua tuollaisena. Kun ei ole kivaa, niin aletaan haistella. Yksi asia, johon minun pitää jatkossa kiinnittää huomiota, on sosiaalinen palkka. Pitää iloita enemmän ja kehua enemmän! Tiedä häntä sitten...vaikea koulutettava tuo otus joka tapauksessa on, olkoon perimmäinen syy mikä tahansa. Väärin koulutettu....mutta onneksi NIIN suloinen ja hyväntahtoinen olento muuten!
Reinon ja Viva aloittivat uudessa agilityryhmässä viime tiistaina. Oli mukava nähdä miten Reino on syttynyt lajiin. Se oli aivan liekeissä ja teki rataa kuin vanha tekijä Lauran ohjauksessa. Hieno homma! Kisatavoitteet voi jo hyvin tälle keväälle asettaa. Keppejä ja keinua täytyy kyllä kovasti vielä harjoitella. Vivakin ohjautui ekalla helpolla radalla kohtuullisen hyvin, mutta toisella vaativammalla pätkällä eivät taas muumit pysyneet laaksossa. Vähän oli turhan kiihkeää meno ja aivotkin jäivät vaihteeksi lähtöpaikalle. Ihan huvin ja urheilun kannalta ajattelin ottaa Vivan kanssa. Kivempi vaan, kun on itselläkin tekemistä Lauraa ja Reinoa kuskatessa.
Rodo se on outo kaveri! Kävelee hihnassa vetämättä ja on muutenkin nykyisin niin kuuliainen kuin vain 8 kk:n ikäinen koiranpoika voi! Sisällä se lähinnä vetää lonkkaa isojen koirien kyljessä. Leikit olen tarkoituksella jättänyt vain kentälle. Siellä se iskee hyvin hanakasti patukkaan ja palloon kiinni. Puruote on syvä ja rauhallinen. Se pitäminen onkin sille se kaikkein tärkein juttu. Leikkiminen ei niinkään innosta! Viimeksi Sannan avustuksella härnäsin sitä leikin lomassa oikein kunnolla ja vihdoin siinä alkoi näkyä hieman taistelutahtoakin. Pitää vissiin vaan rohkeammin haastaa sitä -reikien uhallakin :)!
Ulkona on ihana ilma ja vasta huolletut sukset odottavat alakerrassa, mutta kaikenlainen ruumiinkulttuurin harrastaminen saa nyt jäädä. Olen kauheassa köhässä ja räkätaudissa. Jo viikko tässä on kärvistelty puolikuntoisena. Eilisen Pieksämäen reissun jälkeen oli sitten jo todella huono olo. Koirien iltalenkittäminen oli yhtä tuskaa eikä tämä aamu tuonut mitään helpotusta olotilaan. Perhanan pöpöt!