Suojelu oli pitkään tauolla, kun Timpan käsi oli kipeytynyt pahasti. Totta puhuen ei yhtään edes huvittanut ajatus Vivan treenaamisesta. Sen verran ikävä tunnetila jäi rotumestiksistä. Rodo kyllä olisi kaivannut paljonkin treeniä. Viva onkin saanut vietellä leppoisia päivä koko loppusyksyn. Sen pääasiallinen huvi on ollut Eeron kanssa sienimetsässä juoksentelu. On se ollut aika polleaa tyttöä, kun on lauman vanhimpana päässyt isännän suosioon. Pari jänisjahtiakin on ikävä kyllä niillä retkillä tullut koettua. Tai ei se varmaan Vivan mielestä mitään niin ikävää ole ollut.....
Rodon tottis polkee paikallaan. Voimaa ja viettiä saisi olla paljon enemmän, mutta en vaan osaa sitä rakentaa. Rodo on vähän liian totinen koira minun käsiini. Siltä puuttuu kokonaan naurunappula :)! Lisäksi se edelleen häiriintyy helposti kentän muista tapahtumista ja laskee vietillisesti, jolloin tietty kaikki muu alkaa kiinnostaa. Teknisesti se osaa suurin piirtein alokasluokan tottiksen liikkeet, noudon luovusta lukuun ottamatta, mutta viretilan kanssa siis on ongelmia!
Rodon kanssa tehdään joka tapauksessa ensi vuosi töitä suojelun saralla. Ajomatkat suuntautuvat tästä lähin Lahden, Riihimäen ja Hyvinkään sijasta pääosin Kotkaan! Pitkän ja piinallisen harkinnan jälkeen päädyin vaihtamaan treenipaikkaa ja siinä samalla tietysti myös maalimiestä. Ryhmä eli Bite Club loistavine kavereineen pysyy kyllä kuvioissa, mutta uusia kivoja tuttavuuksiakin on jo Tavastilan porukasta saatu. Lähinnä on tarkoitus Jarkon kanssa työstää Rodoa eteenpäin. Muutama treeni on jo takana ja olen kyllä äärimmäisen tyytyväinen! Vivan tilannetta ajattelin miettiä vasta ulkokenttien vihertäessä.