On jäänyt aika vähin tämä blogiin kirjoittelu viime aikoina, kun päivitykset tulee pääosin tehtyä naamakirjaan.
Kevään kokeen lisäksi käytiin Vivan kanssa SM -kisoissa, joista ei kuitenkaan tulosta tullut. Jälki meni kohtuullisesti (91 p), mutta tottelevaisuudessa lähti hiukan lapasesta ja suojeluosuudessa hallinta petti. Irroituskäskyjä tuli ylenmäärin ja viimein likka jäi kiinni hihaan. Siihen loppui samalla Vivan suojelu-ura.
Innostuttiin sen jälkeen treenaamaan PK -jälkeä ja muutaman treenin jälkeen lähdettiin kokeeseen, josta ihan OK tulos ja JK1. Olihan se tottelevaisuus aika painajaismaista, kun jouduttiin kentälle, jossa oli agilityesteet ja voimaksa hevosen haju. Tätä lajia kuitenkin jatketaan Vivan eläkepäivinä.
Myös FH -jäljelle mieli halajaa ja sinne yritetään saada paikka mahdollismman pian. Yksi yrityshän meillä siltäkin saralta on, mutta ei tulosta. Olosuhteet olivat hyvin omituiset siinä kokeessa eikä siellä juuri muutkaan tuloksia tehneet. Jälki oli kadonnut kuin tuhka tuuleen...
Talven ajan Viva on saanut lekotella! Jonkun kerran on viiletetty suksien kanssa pitkin Saimaan jäätä ja pienimuotoisia tottelevaisuusharjoituksia on tehty, mutta muuten on vedetty lonkkaa.
Talven aikana on harvakseltaan tehty tottelevaisuutta ja hiihdetty. Tokon avoimen luokan liikkeet ovat ihan hyvällä mallilla, mutta en ole saanut ilmoitettua meitä kokeisiin asti. Kovasti odotamme metsien sulamista, että päästään taas haukkumaan setiä ja tätejä. Itse asiassa pitäisi etsiä kolmosen kisapaikka ihan keväälle, mutta katellaan nyt vielä hetki!
Rodoa ei sitten saatu koekuntoon ennen kauden loppumista. Kävin loppukesän ja syksyn aikana Lohjalla Jarkon treeneissä harvakseltaan, keskimäärin kerran viikossa. Sen verran hitaasti edistyttiin, että ei saatu kenttäosuuksia valmiiksi. Talvitauko Lohjan porukalla alkoi marraskuussa ja päättyi viime viikolla.
Talven aikana kävimme Kärkölässä Timpan treeneissä, jossa tehtiin sivukuljetuksia ja selkäkuljetuksia. Lisäksi Bite Clubin talvileirillä päästiin Markon koulittaviksi, mutta siinäpä se melkein on ollut. Tottista on tehty kohtuullisella tahdilla ja pyritty keskittymään häiriössä treenaamiseen. Siinä onkin tapahtunut hienoista edistymistä. Nyt sitten katsotaan onko mitään asiaa toukokuun Bite Clubin kokeeseen vai jätetäänkö taas tuonnemmaksi.
Jostakin lähempää olisi tarkoitus etsiä meille sopiva treenipaikka, toki siis Lohjan lisäksi eikä tilalle. Kunhan tuo Bite Clubin oma kenttä valmistuu Kärkölään, saattaa asiaan tulla jonkin sortin ratkaisu!
Viikonloppuisin on tullut hiihdettyä ja pitkästä aikaa sain kohtalaiset 300 km mittariin. Tuo yllä oleva kuva on "Paukkalan naisjoukkueesta" pääsiäiseltä, jolloin täällä oli aivan upea hiihtokeli. Ja kyllä me tytöt hiihdettiinkin, itselle tuli kilometrejä 95, luistelusuksilla Saimaalla ja Pitkäjärvellä!
Kuntoprojektin seurauksena lihaskunto ja hapenottokyky ovat parantuneet huimasti ja ovat tainneet lihakset hiukan syrjäyttää läskiä. Kunnon dieetti pitäisi vielä tähän päälle laittaa, niin olisi mukavampaa kesävaatteiden kannalta :)!
Näissä tunnelmissa odotellaan lumien sulamista. Vivan kanssa hinkuan metsään ja pellolle jäljestämään, Rodolla on monen monta asiaa työlistalla sekä kentällä että jälkipellolla ja Reinon kanssa pitäisi palautella kolmosen tottiskuviot ja saattaa koekuosiin se perhanan esineruutu!
Kevään katkaisee Slovenian FMBB -reissu, jonne lennetään Piian kanssa vappupäivän aamuna. Miltähän se tuntuu, kun on viikon verran vapaa kuin taivaan lintu! Ei koiria, ei töitä, ei perhettä eikä mitään arkipäivän velvollisuuksia! Eipähän ole moista koettu naismuistiin :) !